Juuri samanlaisia jälkiä löydettiin viikonloppuna kuitupuu kokoisista kuusista. Myös parissa tuulenkaatamassa maassa makaavassa männyssä samanlaisia jälkiä.
Tämän syksyn huomiota herättävän runsas ”esiintymä” ainakin Satakunnan palstoilla. Liekö hirvien eko jotenkin sekaisin kun hätäravinto parempaa kun varvut sun muut tavikset-sapuska.
Ei välttämättä, Naapurilla on koivuntaimikossa ollut yli kymmenen vuotta ilman suurempia tuhoja ja tänäkesänä se kuvas 7 eri hirveä 2 viikon aikana siitä. Oon muuallakin kun olen nähny nuolukiven miten on koivu ja mäntymetsät on vieressä tuhottomia. Varmaan vaikuttaa myös alueen muutoin ravinnetilanne mutta jos ne oikeasti hivenaineiden perässä ni kannattaa harkita vakavasti.
Ammattiraivoojalla ne on aina omat hienot konstit. Kyllä kaikkein varmin hirvivaurion estäjä on lyijy, sopivasti annosteltuna.
Minun maille ei ainakaan nuolukiveä laiteta. Oli yksi ja se oli viimeinen siitä lajista.
Oli nuoressa männikössä. Porkkasivat aina vain suuremmaksi aukon jossa kivi oli, männyt vain kuolivat yksitellen kun juuret tarpeeksi tallottiin. Ihmettelin hiukan kyllä sitä, olisko ollut silläkin osuutensa kun tallasivat lumen kovaksi niin routa meni niin syvälle että keväällä männyt kuolivat veden puutteeseen, kun juuristo oli jäässä.
Naapurin taimikko oli vähän liian kovalla koetuksella myös, niin kaadoin kiven tolpan ja vein kiinnitysvehkeet seuran miehelle ja sanoi ettei sitten enää minun metsääni tuollaista. vielä kaksi vuotta myöhemmin siinä aukossa oli hirvet käyny ihmettelemässä että missä kivi on.
Nuo jäljet kyllä vois olla todellakin hampaan jälkiä. Tuosta toisesta kuvasta en oikein ole varma.
Hirven ravintokäyttäytymisessä on ilmeisesti vielä paljon sellaista mitä ei tiedetä.
Ajattelen tässä nyt sitä kun ne syövät minullakin pieniä männyntaimia kesällä ja sitten tälläiset järsinnät.
Meidän ei tarvitsisi tätä täällä pähkiä kun tavoitekannaksi asetettaisiin 1 Hirvi / 1000 ha. Tälläiset syönnökset olisivat niin harvinaisia ettei niillä enää olisi merkitystä.
Kaipaisin kommentteja tuhon aiheuttajaan ja tekotapaan. Oma hypoteesini on, että asialla on ollut hirvi ja tehnyt tihutyön hampaillaan. Sarvien hankaamispuissa kuori ei samalla tavalla leikkaudu, vaan nirhautuu ja kuorenrepaleita jää roikkumaan rungolle. Näitä on joissain männyntaimissa ja jälki on aivan erilainen. Kauriita tai peuroja alueella ei tiettävästi ole. Sen sijaan hirvenpaskaa on niin, että meinaa kengän alla livettää.
Vai onko tuhon syy kenties vaikka salama tai kylän nulikat, jotka ovat kiljupäissään käyneet kourutaltoilla tärvelemässä metsäporvarin omaisuutta?!
Juu olen kuullut selityksen että hivenaineita hakevat. Nälkäänsä syövät.
Minulla ei ole huonoa sanottavaa talvilaitumen nuolukivistä.
Siemensyntyisessä mäntytaimikossa taas valtionkarja on pitänyt koivikkoa kurissa. Jollakin on myös teoria että pihlajia pitää jättää taimikkoon elukoille niin pihkapuut säilyvät paremmin.
Toisaalta kunnia hirvimiehille kun jaksavat kuluistaan ja vaivoistaan tinkimättä reuhata hirvieläinten perässä. Kiitos.
Hiihtoniilo: kaveri leveili taannoin hyvällä tuurillaan ja kaatojen määrällä alkaneessa hirvijahdissa. Ehdotin, että voisi ampua koko pitäjän hirvet yhtä kyytiä. Se ei kuulemma käy päinsä, mitäs he metsästäjät ensi syksynä tekisivät?!
Minä voin lähteä kyllä avuksi siinä vaiheessa, kun hirvikanta päätetään laskea metsätalouden ja liikenteen kannalta järkevälle tasolle eli sinne yhteen hirveen per tuhat hehtaaria. Olisi ehkä pyssymiehillekin sitten enemmän haastetta saaliin saantiin nykymenoon verrattuna.
Eräät ehdottaa, että tuhoja kärsivien metsänomistajien pitäisi liittyä metsästysseuroihin. Itsellä on periaatteessa periaatteessa hyvät suhteet seuroihin, mutta samalla tiedän, että niissä on ne vanhat patut ja nuorempiakin, jotka on joka vuosi sitä mieltä, että nyt on liikaa ammuttu ja ensi vuonna tuskin on mitään ammuttavaa. Yksi mies ei tällä rajallisella karismalla useiden seurojen toimintaan muutosta saa aikaiseksi ja samalla vielä tärvääntyisi myöhäissyksyn viikonloput jahdeissa. Mieluummin käytän sen ajan johonkin hyödylliseen kuten metsätöiden tekoon.
Niin nuo ovat hirvien sarvilla tekemiä tuhoja. Usein ne syntyvät siinä vaiheessakun nukkapinta kuivuu sarvien päältä ja sen hirvi hankaa pois.
Tiedoksi vain että hirvellä ei ole hampaita kuin alaleuassa. Joten miettikää miten hirvi voi tuollaisen jäljen tehdä pelkillä alahampailla. Ei juuri mitenkään. Hirven suu ei nyt ihan aukea niin kuin virtahevolla.
Siinä olette oikeassa että hirven tekosia nuo ovat. Mutta ravinnonsaannin kanssa tuolle tuskin on tekemistä.
Hankausjäljessä kuorensiivut roikkuvat. Eivätkä ole lähistöllä hirvenpaskaksi, osin hirveksi ja hirvikärpäsiksi muuttuneena. Nykyisin yhä enenevässä määrin myös punkeiksi.
Komppaan Antonia.Syöntijälkiä.Muutmia vuosia sitten tein jkv silkokylkistä haapaa hankintakuiduksi.Ainakin puolet maassa hajallaan olevista puista hirvet järsivät kauttaaltaan.
Useimmiten tämä tuhomuoto kohtaa kuitukokoista silkokylkistä kuusta(tai haapaa)-laatutukkiaihioon tulee ainakin pirullinen koro,ellei peräti lahovika
Jostakin syystä metsästäjät eivät tätä runkojen järsimistä tunne tai eivät ehkä uskalla tunnustaa
Selkeää syöntijälkeä ja uutena tämän syksyn ilmiönä että leppä maistuu vähintään yhtä hyvälle kuorestaan kuin haapakin. Jopa enemmän ojan varren lepikossa syöntiä.
En tunne hirven hampaita sen kummemmin, mutta kyllä se puun kuortakin pystyy kaluamaan. Haavan kun talvella kaataa, niin tulee pian näyte hirven kaluamasta rungosta. Miksi se ei sitten pystyisi pystyssä olevaakin puuta kaluamaan?
Kyllä’ noi minustakin on selkeät hampaanjäljet ovatten vaikken poliisi olekaan. Jäljen kulma vaikuttaa että nirhattu ja on ihan jyystetty jottain.
Olen noita nähnyt kuusikossa kyllä. Mulla on se mielikuva yhdessä kohtaa että syödyt puut saavat lahoa tms ongelmaa tuolle kohtaa helposti ajan mittaan?
Tyypillinen hirven syöntijälki. Parhaillaan itsellä menossa harvennus kakkoskehitysluokan kuusikossa, jossa noita vuosien mittaan kaluttuja on pari sataa runkoa. Lähes kaikkiin on tarttunut juurikääpä.
Juurikin näin minulla on kolmessa vierekkäisessä ja katselin että joku tauti niitä kovastikin vaivaa, vai käykö hirvi sitten juurikäävän saastuttamaan hanakammin kukas tietää…ei kukkaan.
Jos niilo vielä sattuu käväisemään: kysymyksesi oli helppo, minä tiedän. Kun pari vuotta sitten kolotussa rungossa laho ylettyy vauriokohdasta metrin verran niin ylös- kuin alaspäinkin, ja kaatosahaus osuu terveeseen puuhun, ei päättelykyvyltä paljon vaadita.
Edellisen kommentoijan kanssa samat havainnot. Muistan lukeneeni jostain, että näihin rungossa korkeammalla oleviin vioituksiin syntytavasta riippumatta iskee juurikääpää herkemmin verinahakka. Puu on joka tapauksessa pilalla.
Elikkä hirvi aiheuttaa pintalahottaja vaurion eikä perinteistö tyvilahoa ainakaan heti. Tämä on tärkeä tieto, koska silloin hirvi ei saa aikaan sen kauheampaa kunhan syöntijäljestä vaurioitunut puu poistetaan ajoissa se. laho ei ehdi juuristoon asti.
Eri asia jos syönti aiheuttaisi tyvilahoa, silloinhan olisi isompi alainen puustonvaurio todennäköisempi järkeni mukaan.
Olenkin sitä ihmetellyt että mitenkä ihmeessä hirvi aiheuttaa tyvilahdon, ei siis aiheuta kuin puun pintalahon verinahakan muodossa.,,,
Kannattasko laittaa nuolukivi jonnekkin. Näinköhän kuitenkaan nälkäänsä noita syö.
Nuolukivi on havaintojeni mukaan vähän kaksipiippuinen juttu. Saattaa koivut tulla syötyä lähistöltä entistäkin tarkemmin.
Juuri samanlaisia jälkiä löydettiin viikonloppuna kuitupuu kokoisista kuusista. Myös parissa tuulenkaatamassa maassa makaavassa männyssä samanlaisia jälkiä.
Tämän syksyn huomiota herättävän runsas ”esiintymä” ainakin Satakunnan palstoilla. Liekö hirvien eko jotenkin sekaisin kun hätäravinto parempaa kun varvut sun muut tavikset-sapuska.
Ei välttämättä, Naapurilla on koivuntaimikossa ollut yli kymmenen vuotta ilman suurempia tuhoja ja tänäkesänä se kuvas 7 eri hirveä 2 viikon aikana siitä. Oon muuallakin kun olen nähny nuolukiven miten on koivu ja mäntymetsät on vieressä tuhottomia. Varmaan vaikuttaa myös alueen muutoin ravinnetilanne mutta jos ne oikeasti hivenaineiden perässä ni kannattaa harkita vakavasti.
Ammattiraivoojalla ne on aina omat hienot konstit. Kyllä kaikkein varmin hirvivaurion estäjä on lyijy, sopivasti annosteltuna.
Minun maille ei ainakaan nuolukiveä laiteta. Oli yksi ja se oli viimeinen siitä lajista.
Oli nuoressa männikössä. Porkkasivat aina vain suuremmaksi aukon jossa kivi oli, männyt vain kuolivat yksitellen kun juuret tarpeeksi tallottiin. Ihmettelin hiukan kyllä sitä, olisko ollut silläkin osuutensa kun tallasivat lumen kovaksi niin routa meni niin syvälle että keväällä männyt kuolivat veden puutteeseen, kun juuristo oli jäässä.
Naapurin taimikko oli vähän liian kovalla koetuksella myös, niin kaadoin kiven tolpan ja vein kiinnitysvehkeet seuran miehelle ja sanoi ettei sitten enää minun metsääni tuollaista. vielä kaksi vuotta myöhemmin siinä aukossa oli hirvet käyny ihmettelemässä että missä kivi on.
Nuo jäljet kyllä vois olla todellakin hampaan jälkiä. Tuosta toisesta kuvasta en oikein ole varma.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Hirven ravintokäyttäytymisessä on ilmeisesti vielä paljon sellaista mitä ei tiedetä.
Ajattelen tässä nyt sitä kun ne syövät minullakin pieniä männyntaimia kesällä ja sitten tälläiset järsinnät.
Meidän ei tarvitsisi tätä täällä pähkiä kun tavoitekannaksi asetettaisiin 1 Hirvi / 1000 ha. Tälläiset syönnökset olisivat niin harvinaisia ettei niillä enää olisi merkitystä.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Kaipaisin kommentteja tuhon aiheuttajaan ja tekotapaan. Oma hypoteesini on, että asialla on ollut hirvi ja tehnyt tihutyön hampaillaan. Sarvien hankaamispuissa kuori ei samalla tavalla leikkaudu, vaan nirhautuu ja kuorenrepaleita jää roikkumaan rungolle. Näitä on joissain männyntaimissa ja jälki on aivan erilainen. Kauriita tai peuroja alueella ei tiettävästi ole. Sen sijaan hirvenpaskaa on niin, että meinaa kengän alla livettää.
Vai onko tuhon syy kenties vaikka salama tai kylän nulikat, jotka ovat kiljupäissään käyneet kourutaltoilla tärvelemässä metsäporvarin omaisuutta?!
Juu olen kuullut selityksen että hivenaineita hakevat. Nälkäänsä syövät.
Minulla ei ole huonoa sanottavaa talvilaitumen nuolukivistä.
Siemensyntyisessä mäntytaimikossa taas valtionkarja on pitänyt koivikkoa kurissa. Jollakin on myös teoria että pihlajia pitää jättää taimikkoon elukoille niin pihkapuut säilyvät paremmin.
Toisaalta kunnia hirvimiehille kun jaksavat kuluistaan ja vaivoistaan tinkimättä reuhata hirvieläinten perässä. Kiitos.
Hiihtoniilo: kaveri leveili taannoin hyvällä tuurillaan ja kaatojen määrällä alkaneessa hirvijahdissa. Ehdotin, että voisi ampua koko pitäjän hirvet yhtä kyytiä. Se ei kuulemma käy päinsä, mitäs he metsästäjät ensi syksynä tekisivät?!
Minä voin lähteä kyllä avuksi siinä vaiheessa, kun hirvikanta päätetään laskea metsätalouden ja liikenteen kannalta järkevälle tasolle eli sinne yhteen hirveen per tuhat hehtaaria. Olisi ehkä pyssymiehillekin sitten enemmän haastetta saaliin saantiin nykymenoon verrattuna.
Eräät ehdottaa, että tuhoja kärsivien metsänomistajien pitäisi liittyä metsästysseuroihin. Itsellä on periaatteessa periaatteessa hyvät suhteet seuroihin, mutta samalla tiedän, että niissä on ne vanhat patut ja nuorempiakin, jotka on joka vuosi sitä mieltä, että nyt on liikaa ammuttu ja ensi vuonna tuskin on mitään ammuttavaa. Yksi mies ei tällä rajallisella karismalla useiden seurojen toimintaan muutosta saa aikaiseksi ja samalla vielä tärvääntyisi myöhäissyksyn viikonloput jahdeissa. Mieluummin käytän sen ajan johonkin hyödylliseen kuten metsätöiden tekoon.
Niin nuo ovat hirvien sarvilla tekemiä tuhoja. Usein ne syntyvät siinä vaiheessakun nukkapinta kuivuu sarvien päältä ja sen hirvi hankaa pois.
Tiedoksi vain että hirvellä ei ole hampaita kuin alaleuassa. Joten miettikää miten hirvi voi tuollaisen jäljen tehdä pelkillä alahampailla. Ei juuri mitenkään. Hirven suu ei nyt ihan aukea niin kuin virtahevolla.
Siinä olette oikeassa että hirven tekosia nuo ovat. Mutta ravinnonsaannin kanssa tuolle tuskin on tekemistä.
Kyllä tuo on syöntijälki.
Hankausjäljessä kuorensiivut roikkuvat. Eivätkä ole lähistöllä hirvenpaskaksi, osin hirveksi ja hirvikärpäsiksi muuttuneena. Nykyisin yhä enenevässä määrin myös punkeiksi.
Komppaan Antonia.Syöntijälkiä.Muutmia vuosia sitten tein jkv silkokylkistä haapaa hankintakuiduksi.Ainakin puolet maassa hajallaan olevista puista hirvet järsivät kauttaaltaan.
Useimmiten tämä tuhomuoto kohtaa kuitukokoista silkokylkistä kuusta(tai haapaa)-laatutukkiaihioon tulee ainakin pirullinen koro,ellei peräti lahovika
Jostakin syystä metsästäjät eivät tätä runkojen järsimistä tunne tai eivät ehkä uskalla tunnustaa
Selkeää syöntijälkeä ja uutena tämän syksyn ilmiönä että leppä maistuu vähintään yhtä hyvälle kuorestaan kuin haapakin. Jopa enemmän ojan varren lepikossa syöntiä.
Kyllä minäkin tuota syöntijälkenä pitäisin.
En tunne hirven hampaita sen kummemmin, mutta kyllä se puun kuortakin pystyy kaluamaan. Haavan kun talvella kaataa, niin tulee pian näyte hirven kaluamasta rungosta. Miksi se ei sitten pystyisi pystyssä olevaakin puuta kaluamaan?
Terveisin: Korpituvan Taneli
Kyllä’ noi minustakin on selkeät hampaanjäljet ovatten vaikken poliisi olekaan. Jäljen kulma vaikuttaa että nirhattu ja on ihan jyystetty jottain.
Olen noita nähnyt kuusikossa kyllä. Mulla on se mielikuva yhdessä kohtaa että syödyt puut saavat lahoa tms ongelmaa tuolle kohtaa helposti ajan mittaan?
Tyypillinen hirven syöntijälki. Parhaillaan itsellä menossa harvennus kakkoskehitysluokan kuusikossa, jossa noita vuosien mittaan kaluttuja on pari sataa runkoa. Lähes kaikkiin on tarttunut juurikääpä.
Juurikin näin minulla on kolmessa vierekkäisessä ja katselin että joku tauti niitä kovastikin vaivaa, vai käykö hirvi sitten juurikäävän saastuttamaan hanakammin kukas tietää…ei kukkaan.
Jos niilo vielä sattuu käväisemään: kysymyksesi oli helppo, minä tiedän. Kun pari vuotta sitten kolotussa rungossa laho ylettyy vauriokohdasta metrin verran niin ylös- kuin alaspäinkin, ja kaatosahaus osuu terveeseen puuhun, ei päättelykyvyltä paljon vaadita.
Edellisen kommentoijan kanssa samat havainnot. Muistan lukeneeni jostain, että näihin rungossa korkeammalla oleviin vioituksiin syntytavasta riippumatta iskee juurikääpää herkemmin verinahakka. Puu on joka tapauksessa pilalla.
Elikkä hirvi aiheuttaa pintalahottaja vaurion eikä perinteistö tyvilahoa ainakaan heti. Tämä on tärkeä tieto, koska silloin hirvi ei saa aikaan sen kauheampaa kunhan syöntijäljestä vaurioitunut puu poistetaan ajoissa se. laho ei ehdi juuristoon asti.
Eri asia jos syönti aiheuttaisi tyvilahoa, silloinhan olisi isompi alainen puustonvaurio todennäköisempi järkeni mukaan.
Olenkin sitä ihmetellyt että mitenkä ihmeessä hirvi aiheuttaa tyvilahdon, ei siis aiheuta kuin puun pintalahon verinahakan muodossa.,,,
Saishan noista kolotuista puista kerättyä kuusenpihkasalvan aineksia. Apteekista ostettuna 20 g tuubi 10% Abilar maksaa lähes 25 euroa.
Tein itse vanhalla reseptillä 50% ;sta eli paljon ”ärtsympää” ainetta. Hyvin tehosi. Hintaa ei laskettu, sillä oma aikahan on ilmaista!