A.J. ihmetteli sitä, että voiko metsätaloutta harjoittaa tosikivisissä maastoissa. Tässä on pari vastausta. Tämä männikkö on n. 100-vuotia ja harvennettu viimeksi n. 10 vuotta sitten.
Sata vuotta sitten ei tuolla alueella keskisuomessa ole ollut yhtään hirveä useamman sadan kilometrin säteellä. Juuri siksi ja vain siksi siellä on juuri nyt rajusti viljavuutta lisäävän karikkeen tuottajia (koivu).
Tuoreella kankaalla tuo koko (koivu) saavutetaan neljässäkymmenessä (40) vuodessa. Eli kyseessä on erittäin vähäravinteinen kuiva kangas, jossa kuusi kasvaa aluksi (hivenen yli heinäseiväsmitan) hämäävän hyvin (edellisen puusukupolven emäksisen koivukarikkeen ansiosta).
Tuollaisia tuhoontuomittuja hehtaareita meillä on holtittoman sorkkaeläinlaidunnuksen (holtittomien sorkkaeläinlaiduntajien) ansiosta juuri tuollaisilla kuivilla kankailla jo miljoona (1000000) hehtaaria.
Vähän asian sivusta mutta olen mielenkiinnolla katsonut kuinka hyvin jotkin vanhat murskaamot alkavat metsittymään heti kiviaineksen oton jälkeen. Joten ei se kivikkokaan ihan huono kasvualustaa ole kunhan vain kosteutta on tapeeksi.
Hyvä huomio.
Itse olen myös ihmetellyt, kuinka hyvin erään vesivoimalaitoksen alakavasta kanavan reunoille levitetty aika karkea tasattu kalliolouhos on taimettunut ja kasvaa häämmästyttävän hyvin kaikkia puulajeja. Alusta on senäsammalta ja jäkälää, mutta moniverroin parempaa on kasvu kuin hiekkaisilla jäkäläkankailla.
Louhinnassa käytetään aniittia, joka on käytännössä samaa kuin ammoniumnitraatti, siis typpilannoite. Louhinnassa jää aina osa aniitista räjähtämättä, joten louhoksessa on typpilannoite omasta takaa. Louhostyömailla kerätään ja käsitellään pintamaita, joissa on runsaasti fosforia. Siis perusravinteet ovat paikalla. Riittää, kun niitä pintamaita on jossain määrin sotkeutuneena, että saadaan humusta. Silloin on tarpeellinen kasvupohja.
Esimerkkinä räjähtämättömän aniitin määrästä on Lohja-Salo moottoritietyömaan erään tunnelin louhoksesta liuennut typpi, joka alkoi saastuttaa muutaman km2:n Hormajärveä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
A.J. ihmetteli sitä, että voiko metsätaloutta harjoittaa tosikivisissä maastoissa. Tässä on pari vastausta. Tämä männikkö on n. 100-vuotia ja harvennettu viimeksi n. 10 vuotta sitten.
Nuo koivutkin ovat 100-vuotiaita!
Sata vuotta sitten ei tuolla alueella keskisuomessa ole ollut yhtään hirveä useamman sadan kilometrin säteellä. Juuri siksi ja vain siksi siellä on juuri nyt rajusti viljavuutta lisäävän karikkeen tuottajia (koivu).
Tuoreella kankaalla tuo koko (koivu) saavutetaan neljässäkymmenessä (40) vuodessa. Eli kyseessä on erittäin vähäravinteinen kuiva kangas, jossa kuusi kasvaa aluksi (hivenen yli heinäseiväsmitan) hämäävän hyvin (edellisen puusukupolven emäksisen koivukarikkeen ansiosta).
Tuollaisia tuhoontuomittuja hehtaareita meillä on holtittoman sorkkaeläinlaidunnuksen (holtittomien sorkkaeläinlaiduntajien) ansiosta juuri tuollaisilla kuivilla kankailla jo miljoona (1000000) hehtaaria.
Pitkiä heinäseipäitä Antonilla. Mistä löytyy seivästäjiä? Tällä kankaalla vähän kauempana kasvoi muutama tosi suuri kuusi.
Jahans. lienee jäänyt levy päälle jollakin taas kertaalleen ☺.
Komea on kivikoinen metsälö, suorastaan erinomainen. Seuraavan kuvan kuusikko hakee vertaistaan.
Toki Antonilla ne olisi jo kominkertaiset pituudeltaan ja kuusinkertaiset paksuudeltaan mutta eipä siitä sen enempää.
Kaikki ravinteet paitsi typpi ovat lähtöisin kivennäismaasta, kivistä ja kivet taas kalliosta.
Vähän asian sivusta mutta olen mielenkiinnolla katsonut kuinka hyvin jotkin vanhat murskaamot alkavat metsittymään heti kiviaineksen oton jälkeen. Joten ei se kivikkokaan ihan huono kasvualustaa ole kunhan vain kosteutta on tapeeksi.
Hyvä huomio.
Itse olen myös ihmetellyt, kuinka hyvin erään vesivoimalaitoksen alakavasta kanavan reunoille levitetty aika karkea tasattu kalliolouhos on taimettunut ja kasvaa häämmästyttävän hyvin kaikkia puulajeja. Alusta on senäsammalta ja jäkälää, mutta moniverroin parempaa on kasvu kuin hiekkaisilla jäkäläkankailla.
Louhinnassa käytetään aniittia, joka on käytännössä samaa kuin ammoniumnitraatti, siis typpilannoite. Louhinnassa jää aina osa aniitista räjähtämättä, joten louhoksessa on typpilannoite omasta takaa. Louhostyömailla kerätään ja käsitellään pintamaita, joissa on runsaasti fosforia. Siis perusravinteet ovat paikalla. Riittää, kun niitä pintamaita on jossain määrin sotkeutuneena, että saadaan humusta. Silloin on tarpeellinen kasvupohja.
Esimerkkinä räjähtämättömän aniitin määrästä on Lohja-Salo moottoritietyömaan erään tunnelin louhoksesta liuennut typpi, joka alkoi saastuttaa muutaman km2:n Hormajärveä.