Täytyy tosiaan ihailla luontoa tuosta loistavasta keksinnöstä. Kun kypsä, painava siemen on varustettu sopivan muotoisella keveällä lenninsiivellä (siipipalle?), se lentää useita kymmeniä metrejä lähtöpaikastaan, varsinkin jos lähtöpaikka sattuu olemaan parinkymmenen metrin korkeudessa. Vinhasti pyörivä, hyrrämäinen härveli suorastaan ”poraa” maaperään siemenen, joka syöksyy terävä pää edellä eteenpäin.
Pientilan pehtoorille: Kuusen ja männyn varsinaiset siemenet ovat aika pieniä, ei niitä taida olla kovin helppo erottaa toisistaan ilman mikroskooppia tai vahvaa suurennuslasia? Mutta jos lenninsiipi on paikalla, siinä on selvä ero. Kuusella se siipi on suhteessa pienempi ja pyöreämpi ja ehkä vähän paksumpikin mäntyyn verrattuna. Eli kuusen siemenen lentokyky lienee näin ollen vaatimattomampi.
Salonpoika näyttäisi olevan nimensä mittainen poika: tuntee salon salat vaan ei tee numeroa itsestään. Kyllä siinä on männynkävyistä irronnutta tavaraa, siemeniä ja hentoja lenninsiipiä.
Kun kuusen siemen irrotetaan varovasti lenninsiivestä jää paikalle kuoppa,männyllä taas reikä ja kärkien muodostamat ”pihdit”. Siitä kouluaikainen muistisääntö:”kuusella kuopassa,petäjällä pihdissä”.Elikkä lenninsiivestä tunnistan,en pelkästä siemenestä.
Suurikokoisen siemenen uskoisin olevan tarmokkamman itämiseen silmämääräisesti katsottaessa. Röntgensäteiden avulla ja valokuvaamalla itämiskyvyn saa selville.
Vai riittääkö voimakas alavalo siementen läpivalaisuun kuvattessa? Onko lukijoissa henkilöitä, jotka ovat siementen itävyyttä tutkiessaan valokuvanneet siemeniä? He tietävät varman vastauksen.
En ole käyttänyt röntgensäteitä tai muutakaan läpivalaisua itävyyttä selvittäessäni.
Isot ja mustat siemenet tekevät vaikutuksen jo paljaalla silmällä katsoessa, ja ajattelin niiden olevan parasta tavaraa. Tein kokeen: Pistin kosteiden imupaperien väliin saman määrän (20 kpl) mustia siemeniä ja eriasteisen vaalean ruskeita siemeniä. Tulos oli sikäli yllätys, että yksi siemen niistä vaaleista iti. Luulin, että sen väriset siemenet olisivat kelvottomia, koska ne ovat keveitä ja rasahtavat helposti rikki kynnellä painettaessa. Mutta siis yksi tällainen siemen alkoi työntää sirkkajuurta; tosin ei niin pian kuin mustat siemenet, jotka kaikki itivät tässä pikku koejärjestelyssäni.
Omiin kylvöksiin riittää varmaankin tuo silmämääräinen arvio itämiskyvystä. Mutta kun tutkitaan siemeneriä esim Metlassa niin silloin käytetään kuvausta. Sellaisia kuvia olen nähnytkin kauan sitten, muutta en muista oliko puhetta kuvausmenetelmästä. Voisiko joku asiaan perehtynyt kertoa ?
Eipä löytynyt ketään, joka olisi osannut kertoa, miten Metla tutkii siementen itävyyttä valokuvausta hyväksi käyttämällä. Aukustilla oli jotain vanhoja muistikuvia. Harmi, että emme saaneet asiaan lisävalaistusta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Pystyykö siemenestä näkemään että onko se kuusen vaiko männyn?
Täytyy tosiaan ihailla luontoa tuosta loistavasta keksinnöstä. Kun kypsä, painava siemen on varustettu sopivan muotoisella keveällä lenninsiivellä (siipipalle?), se lentää useita kymmeniä metrejä lähtöpaikastaan, varsinkin jos lähtöpaikka sattuu olemaan parinkymmenen metrin korkeudessa. Vinhasti pyörivä, hyrrämäinen härveli suorastaan ”poraa” maaperään siemenen, joka syöksyy terävä pää edellä eteenpäin.
Pientilan pehtoorille: Kuusen ja männyn varsinaiset siemenet ovat aika pieniä, ei niitä taida olla kovin helppo erottaa toisistaan ilman mikroskooppia tai vahvaa suurennuslasia? Mutta jos lenninsiipi on paikalla, siinä on selvä ero. Kuusella se siipi on suhteessa pienempi ja pyöreämpi ja ehkä vähän paksumpikin mäntyyn verrattuna. Eli kuusen siemenen lentokyky lienee näin ollen vaatimattomampi.
Näyttäisi olevan männyn siemeniä, korjatkaa jos olen väärässä.
Salonpoika näyttäisi olevan nimensä mittainen poika: tuntee salon salat vaan ei tee numeroa itsestään. Kyllä siinä on männynkävyistä irronnutta tavaraa, siemeniä ja hentoja lenninsiipiä.
Kun kuusen siemen irrotetaan varovasti lenninsiivestä jää paikalle kuoppa,männyllä taas reikä ja kärkien muodostamat ”pihdit”. Siitä kouluaikainen muistisääntö:”kuusella kuopassa,petäjällä pihdissä”.Elikkä lenninsiivestä tunnistan,en pelkästä siemenestä.
Voiko siemenen ulkonäön perusteella tehdä johtopäätöksiä itävyydestä?
Suurikokoisen siemenen uskoisin olevan tarmokkamman itämiseen silmämääräisesti katsottaessa. Röntgensäteiden avulla ja valokuvaamalla itämiskyvyn saa selville.
Vai riittääkö voimakas alavalo siementen läpivalaisuun kuvattessa? Onko lukijoissa henkilöitä, jotka ovat siementen itävyyttä tutkiessaan valokuvanneet siemeniä? He tietävät varman vastauksen.
En ole käyttänyt röntgensäteitä tai muutakaan läpivalaisua itävyyttä selvittäessäni.
Isot ja mustat siemenet tekevät vaikutuksen jo paljaalla silmällä katsoessa, ja ajattelin niiden olevan parasta tavaraa. Tein kokeen: Pistin kosteiden imupaperien väliin saman määrän (20 kpl) mustia siemeniä ja eriasteisen vaalean ruskeita siemeniä. Tulos oli sikäli yllätys, että yksi siemen niistä vaaleista iti. Luulin, että sen väriset siemenet olisivat kelvottomia, koska ne ovat keveitä ja rasahtavat helposti rikki kynnellä painettaessa. Mutta siis yksi tällainen siemen alkoi työntää sirkkajuurta; tosin ei niin pian kuin mustat siemenet, jotka kaikki itivät tässä pikku koejärjestelyssäni.
Omiin kylvöksiin riittää varmaankin tuo silmämääräinen arvio itämiskyvystä. Mutta kun tutkitaan siemeneriä esim Metlassa niin silloin käytetään kuvausta. Sellaisia kuvia olen nähnytkin kauan sitten, muutta en muista oliko puhetta kuvausmenetelmästä. Voisiko joku asiaan perehtynyt kertoa ?
Eipä löytynyt ketään, joka olisi osannut kertoa, miten Metla tutkii siementen itävyyttä valokuvausta hyväksi käyttämällä. Aukustilla oli jotain vanhoja muistikuvia. Harmi, että emme saaneet asiaan lisävalaistusta.