Kommentit (5)

  1. Tämän näköinen taapelista tuli sitten loppujen lopuksi…mäntylankut jätin ylemmäs joista olisi tarkoitus tehdä terassikalusteet tulevana kesänä.

  2. Mitäs sanotte ammattimiehet ? Minusta tuossa on nyt tullut pieni lapsus taapelin tekijälle. Jos taapelista haluaa saadaa suoraa lautaa niin nuo laudat päät ei saisi jäädä noin pitkälle roikkumaan. Siinä pitäisi olla ensimmäinen välirima jo heti päässä. Muutoin laudat alkavat kiertymään kuivatessaan siltä osin kun ne ovat tyhjänpäällä. Toisekseen minusta ne ovat vielä turhankin tiukassa. Voi tulla kuivumisongelmia ja sitten sinistymistä.

  3. Ammatti Raivooja

    Jänneväli on aika pitkä, useampia tolppia olisin laittanut keskelle. Painuisi maan sisään vähemmän. Ja noissa on se vaara, että routa voi hutjata tuota ja kaatuu koko systeemi. Metrin välein pituus/leveyssuunnassa. Olisin tehnyt 2 tai 3 eri pinoa tuohon n. 1,5 metrin pirkoilla. Laudat eri pinoihin ja niin, että kun ylhäältä katot niin näät maan raoista. Läpisahatulle ja 2″ paksulle 5centin pirkat jos kesällä jo aikoo käyttää. Pressu voisi tulla ainakin n. 1 metrin yli lautojen päiden. Pressujen kanssa pitää olla noin yleensä tarkka jos jää pussittaa jostain niin siihen jää vesilammikko joka voi aiheuttaa ongelmia. Jos on eripituisia niin lyhyet keskelle vuorotellen toiseen päätyyn ja laitoihin sopivat. Nuo on myös aika tiiviisti. Ehkä tekisin uudestaan.

  4. Mainiota, että ihmisillä on vielä viitseliäisyyttä sahauttaa puitaan. Mitä tulee kuvaan, ainakin pressu on viritetty hyvännäköisesti. Kai myös mahdollinen lumikuorma on otettu huomioon katteen rungon mitoituksessa?

    Keskustelupalstan puolella ei oikein ole kategoriaa puuteknisille jutuille, enkä malta olla julkaisematta taannoin ”pöytälaatikkoon” kirjoittamiani ohjeita vastaavien sahatavaraerien kuivaamiseen, joten liitän lähinnä itselleni ohjeeksi kirjoittamani jutut alle:

    1) Näitä pieniä tuulenkaatopuueriä, sahapuun mittaan turvonneita leppiä ym. sahauttaessa tulee jo apteerausvaiheessa pyrkiä ottamaan huomioon pölkkyjen pituus taapelinteon kannalta. Jos samassa satsissa on vaikka kolmesta viiteen metriä pitkiä saheita ja vielä useita eri paksuuksia, niin niistä on hankala saada asiallista kasaa tehtyä. Käytännössä erilaisia pituuksia on yleensä tehtävä, mutta jos ei ole välttämätöntä tarvetta katkaista yhtä pölkkyä metrin verran muita pidemmäksi, niin se kannattaa jättää tekemättä.

    2) Kuivaamo sijoitetaan aurinkoiselle ja tuuliselle paikalle. Pohjalle tulee esim. kaksi 4 tai 5 tuuman parria kasan suuntaisesti ja näiden päälle poikittaiset vasat sopivalla jaolla. Pitkien parrien alle tulee esim. pyöreästä puusta oikeaan mittaan katkaistut pöllit pystyyn siten, että ensimmäiset saheet tulee n. puolen metrin korkeudelle maasta. Katkaisemalla nämä sopivaan mittaan saadaan myös ”kalibroitua” systeemi vaakatasoon mielellään vatupassia apuna käyttäen. Varsinkin pohjan kieroutta on vältettävä ankarasti.

    3) Poikittain tulevien pohjapuiden (esim 2*4″) jako määrää välirimojen jaon. Nämä tulee syrjälleen ja päälle ekat välirimat. Jos mahdollista, välirimojen tulee mielellään olla kuivia, dimensio esim. 22 * 22 mm. Rimat tulee laittaa riittävän pienellä jaolla, jotta kuivattavat saheet eivät pääse vääntyilemään. Erityisesti lehtipuut ovat herkkiä vääntyilemään ja väli saa olla enintään 70 cm, havupuilla voi olla vähän enempi. Päihin tulevat rimat tulisi pyrkiä sijoittamaan lähelle (5 cm) saheiden päitä. Tämä ehkäisee päiden halkeilua, minkä erityisesti lehtipuilla käy herkästi pilaten sahatavaran laatua. Sahdeiden väliin tulee jättää ainakin parin tuuman verran ilmarakoa.

    4) Vähintään kaksi tuumaa paksut saheet voidaan laittaa myös syrjälleen, mikä säästää tarvittavien välirimojen määrää. Rakennesahatavaralla syrjävääryys on lapevääryyttä pahempi vika, ja näin voidaan mahdollisen syrjävääryyden riskiä pyrkiä laskemaan.

    5) Kun saheet on saatu taapeloitua, viritetään ainakin kasan päihin esim. 2*4″ poikittaispuut, jotka kiristetään kuormaliinojen avulla sitomaan satsi tiukaksi paketiksi. Näin päällimmäisetkään saheet eivät pahemmin pääse vääntyilemään. Näitä ei juurikaan tunnu tarvitsevan kiristellä kuivumisen edetessä, sillä saheiden tangentinsuuntainen käyristyminen kompensoi paksuuden pienenemisen. Tämän työvaiheen hinta ja vaiva on mitätön verrattuna siihen, mitä vääntynyt kappale aiheuttaa kun siitä jotain suoraa koittaa tehdä.

    6) Kasa peitetään joko heti tai myöhemmin niin, että sadevesi ei kastele puita ja samalla ilma kiertää. Räystäitä saisi olla mielellään puoli metriä suuntaansa, eli käytännössä pitäisi tehdä melkeinpä katos omalla rungollaan. Koska tähän harvemmin on viitseliäisyyttä, pitää tavoitella jonkinlaista kompromissiä vaikka vanhoja kattopeltejä hyödyntäen.

    7) Ellei puille ole välitöntä käyttöä, ne varastoidaan syksyn tullen katokseen laittaen myös nyt välirimoja harvakseltaan, jotta kasa pysyy kasassa ja tämä edelleen ehkäisee vääntyilyä. Mahdollisuuksien mukaan kasan päälle jälleen painoja tai kuormaliimat ympäri. Ylimääräisiä välirimoja ei silputa hellapuiksi, vaan ne varastoidaan mahdollista myöhempää käyttöä varten.

  5. Aika hyviä arvioita ”Taapelista”.
    Mutta: Tapulin alla pitää olla VÄHINTÄÄN puoli metriä tyhjää tilaa, jossa ei saa kasvaa edes heinää.
    Rimolen olisi syytä olla leveämpiä kuin 22 mm, mutta ei yli 50 mm. Rimat asetellaan tarkalleen päällekkäin.
    Lautojen ym saheiden päiden alle pannaan lauta, joka on 100 mm leveä, siitä puolet saheiden päistä ulospäin suojaamaan auringonpaisteelta. Saheet ladotaan sydänpuoli ylöspäin ja tosiaan rakojen tulee olla auki alhaalta ylös asti.
    Peitepressun pitäisi olla vähintään metri saheiden yläpuolella.