Kiitos kisi. En olisi ikinä tiennyt, että palstalla on jotain rhododendriittejä vai mitä ne olivatkaan. Lähellä tuota on sijainnut talo kauan aikaa sitten ja pienen matkan päästä läytyy ruusupensaita sekä omenapuukin.
Laitoin tuon aurirnkovarjon puoliksi leikilläni, tarkoituksena luoda taimelle suotuisemman olosuhteet. Saa nähdä mitä tuosta tulee.
Ei kai sentaan alppiruusu? Valvatti tai huopaohdake? Noin kuusenoksilla olen huijannut janiksia ja peuroja pihapiirin lahella. Lahinna sembrojen ja lehtikuusien kasvatuksessa. Samalla taimet saa suojan kevatahavalta.
Vai että puoliksi leikillään ihan varta vasten laitettu! Minä kun luulin, että siellä sattui kasvamaan parahiksi suojaava raippa, jota taimikonperustaja ei halunnutkaan heti listiä. Aivan mahtavaa, että tuollainen leikkimieli yllättää joskus (raavaan?) miehenkin. Vaan näyttäähän tuo taimen kasvupaikka perin ankealta noin aluksi, että en ihmettele, jos suojeluvaisto heräsi. Tuliko laitettua enemmänkin..?Liekö kyseessä vanha pellon paikka, kun on noin sakeana heinää?
Kun hätä on suurin, apu on lähellä: ei aikaakaan, kun nuo alppiruusut alkavat kasvattaa varttakin ja silloin paikalle muodostuu viihtyisä viita, jossa kuusen on soma komistua.
Juu. Mitäpä ei mies tekisi naisen tai puuntaimen eteen 🙂
Minä kun luin, että kuusi tykkää hiukan varjoisemmasta, etenkin jos on savimaa ja taimi on mättäällä kuivumassa. Hallan varaltakin on tuo aurinkovarjo tuossa. Sattui vain rajalinjan raivauksesta jäämään muutama tuollainen just sopiva oksa, niin niitä sitten heti kokeilemaan. Nytkin on niin aurinkoista, että kaikki apu on tarpeen.
Paikka on tosiaan peltoa, jonka viljely loppui ehkä 40 vuotta sitten, joten ravintoa ja kaikkea heinää on mahottomasti, mutta en silti lähtenyt kemialliseen sodankäyntiin kun on nuo mättäät apuna.
Hiluxille laaketta sydanjuttuihin ukontulikukasta? Vanha laakekasvi. Mutta kuinka saada alppiruusu lisaantymaan siemenista? Kourakaupalla olen kylvanyt pihassani olevan alppiruusun siemenia arborentumiini ilman tulosta. Pitaisiko olla eri lajikkeita kuin omenalla?
Ukontulikukka (Verbascum thapsus) on muuten hyvä ehdotus Miisulta ratkaisuksi kiusalliseksi käyvään lajinmäärityskiistaan, paitsi että lehtien väri ei oikein täsmää. Ukontulikukan lehdissä on himmeä, hopealle hohtava nukkainen pinta.
Ensi kesä tuo varman ratkaisun, jos Hiluksi ei kitke kasveja pois. Ukontulikukkahan on kaksivuotinen: ensimmäisenä kesänä ilmestyy kookas lehtiruusuke ja toisena vuonna kasvaa huljakka varsi, jonka latvaan muodostuu näyttävä, keltainen kukinto. Sateisina kesinä ukontulikukkayksilöt saattavat kasvaa suotuisilla paikoilla jopa yli kahden metrin mittaisiksi (en tietenkään toivo mitenkään ERITYISEN sateista kesää seuraavaksikaan kesäksi…), joten ne on helppo erottaa taimien välistä!
Hiluksi, pidähän silmällä ja raportoi, kun on raportoitavaa!
On kyllä olemassa ukonsieni ja akansieni, mutta eipä taida löytyä akantulikukkaa. Korjatkaa ihmeessä, ukot tai akat, mikäli teillä on varmempaa tietoa!
Ei ole omaa kokemusta alppiruusun lisäämisestä siemenistä (kai se toki pitäisi olla jotenkin mahdollista..?!), mutta olen aloittanut yritykset taivukkaiden kanssa. Alppiruusun pitäisi ottaa juuret alleen kuten esimerkiksi mustaviinimarja siellä, missä rento oksa tapaa maahan. Asiaa voi edistää kasaamalla sopivasti multaa taipuneen oksan päälle. Kun juurtuminen on tapahtunut, uuden yksilön voi irrottaa ja siirtää vaikka sinne arborentumiin!
Hienoa. Minusta tulee sitten ukontulikukkafarmari kaiken muun lisäksi. Jos kasvi osoittautuu joksikin muuksi kuin ukontulikukaksi, muutan kasvatussuuntaa lajimääritystä vaataavaksi. Mä olen niin joustava.
Perustan tuolle kohdin erittäin pienialaisen metsälehden keskustelupalstan suojeluksessa olevan erittäin tärkeän luontokohteen.
Lupaan raportoida tämän piensuojelukohteen kehityksestä säännöllisesti enkä tule suorittamaan kohteessa raivuuta.
En edelleenkään osaa auttaa rhondodendroidien idätyksessä.
Onko rhododendroniasiantuntija rhododendrologi ? Sitä me nyt täällä kaivattaisiin… 🙂
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Tuo varjo on hyvä – ja tarpeellinen kuusen tainta ajatellen. Toivottavasti sijoittuu sopivasti paisteen puolelle!
Mutta mitä silmäni näkevätkään: aivan kuin rhododendronin lehtiruusukkeita maanrajassa..?!
Kiitos kisi. En olisi ikinä tiennyt, että palstalla on jotain rhododendriittejä vai mitä ne olivatkaan. Lähellä tuota on sijainnut talo kauan aikaa sitten ja pienen matkan päästä läytyy ruusupensaita sekä omenapuukin.
Laitoin tuon aurirnkovarjon puoliksi leikilläni, tarkoituksena luoda taimelle suotuisemman olosuhteet. Saa nähdä mitä tuosta tulee.
Ei kai sentaan alppiruusu? Valvatti tai huopaohdake? Noin kuusenoksilla olen huijannut janiksia ja peuroja pihapiirin lahella. Lahinna sembrojen ja lehtikuusien kasvatuksessa. Samalla taimet saa suojan kevatahavalta.
Vai että puoliksi leikillään ihan varta vasten laitettu! Minä kun luulin, että siellä sattui kasvamaan parahiksi suojaava raippa, jota taimikonperustaja ei halunnutkaan heti listiä. Aivan mahtavaa, että tuollainen leikkimieli yllättää joskus (raavaan?) miehenkin. Vaan näyttäähän tuo taimen kasvupaikka perin ankealta noin aluksi, että en ihmettele, jos suojeluvaisto heräsi. Tuliko laitettua enemmänkin..?Liekö kyseessä vanha pellon paikka, kun on noin sakeana heinää?
Kun hätä on suurin, apu on lähellä: ei aikaakaan, kun nuo alppiruusut alkavat kasvattaa varttakin ja silloin paikalle muodostuu viihtyisä viita, jossa kuusen on soma komistua.
Juu. Mitäpä ei mies tekisi naisen tai puuntaimen eteen 🙂
Minä kun luin, että kuusi tykkää hiukan varjoisemmasta, etenkin jos on savimaa ja taimi on mättäällä kuivumassa. Hallan varaltakin on tuo aurinkovarjo tuossa. Sattui vain rajalinjan raivauksesta jäämään muutama tuollainen just sopiva oksa, niin niitä sitten heti kokeilemaan. Nytkin on niin aurinkoista, että kaikki apu on tarpeen.
Paikka on tosiaan peltoa, jonka viljely loppui ehkä 40 vuotta sitten, joten ravintoa ja kaikkea heinää on mahottomasti, mutta en silti lähtenyt kemialliseen sodankäyntiin kun on nuo mättäät apuna.
Hiluxille laaketta sydanjuttuihin ukontulikukasta? Vanha laakekasvi. Mutta kuinka saada alppiruusu lisaantymaan siemenista? Kourakaupalla olen kylvanyt pihassani olevan alppiruusun siemenia arborentumiini ilman tulosta. Pitaisiko olla eri lajikkeita kuin omenalla?
Ukontulikukka, onpas hauska nimi. 🙂 no tasapuolisuuden vuoksi lienee akantulikukkakin olemassa ?
Ukontulikukka (Verbascum thapsus) on muuten hyvä ehdotus Miisulta ratkaisuksi kiusalliseksi käyvään lajinmäärityskiistaan, paitsi että lehtien väri ei oikein täsmää. Ukontulikukan lehdissä on himmeä, hopealle hohtava nukkainen pinta.
Ensi kesä tuo varman ratkaisun, jos Hiluksi ei kitke kasveja pois. Ukontulikukkahan on kaksivuotinen: ensimmäisenä kesänä ilmestyy kookas lehtiruusuke ja toisena vuonna kasvaa huljakka varsi, jonka latvaan muodostuu näyttävä, keltainen kukinto. Sateisina kesinä ukontulikukkayksilöt saattavat kasvaa suotuisilla paikoilla jopa yli kahden metrin mittaisiksi (en tietenkään toivo mitenkään ERITYISEN sateista kesää seuraavaksikaan kesäksi…), joten ne on helppo erottaa taimien välistä!
Hiluksi, pidähän silmällä ja raportoi, kun on raportoitavaa!
On kyllä olemassa ukonsieni ja akansieni, mutta eipä taida löytyä akantulikukkaa. Korjatkaa ihmeessä, ukot tai akat, mikäli teillä on varmempaa tietoa!
Mutta edelleen askarruttaa kuinka alppiruusu saadaan lisääntymään siemenestä?
Ei ole omaa kokemusta alppiruusun lisäämisestä siemenistä (kai se toki pitäisi olla jotenkin mahdollista..?!), mutta olen aloittanut yritykset taivukkaiden kanssa. Alppiruusun pitäisi ottaa juuret alleen kuten esimerkiksi mustaviinimarja siellä, missä rento oksa tapaa maahan. Asiaa voi edistää kasaamalla sopivasti multaa taipuneen oksan päälle. Kun juurtuminen on tapahtunut, uuden yksilön voi irrottaa ja siirtää vaikka sinne arborentumiin!
Hienoa. Minusta tulee sitten ukontulikukkafarmari kaiken muun lisäksi. Jos kasvi osoittautuu joksikin muuksi kuin ukontulikukaksi, muutan kasvatussuuntaa lajimääritystä vaataavaksi. Mä olen niin joustava.
Perustan tuolle kohdin erittäin pienialaisen metsälehden keskustelupalstan suojeluksessa olevan erittäin tärkeän luontokohteen.
Lupaan raportoida tämän piensuojelukohteen kehityksestä säännöllisesti enkä tule suorittamaan kohteessa raivuuta.
En edelleenkään osaa auttaa rhondodendroidien idätyksessä.
Onko rhododendroniasiantuntija rhododendrologi ? Sitä me nyt täällä kaivattaisiin… 🙂