Hiukan tätä varttuneempi yp koivikko korjattiin kokopuukorjuuna vuonna 2009 energiaksi. Seuraavassa kuvassa näkyy palstan nykyinen tila. Kuusentaimet eivät ole sanottavasti virkistyneet , mutta vesakko on erittäin elinvoimainen.
Taimikoiden tehokkaan varhaishoidon merkitystä ei voi liikaa korostaa. Hoitamattomuus nakertaa metsätalouden tulosta kiihtyvällä voimalla. Työmäärä kasvaa 10%:n vuosivauhtia ja kasvaa helposti kaksinkertaiseksi alle kymmenessä vuodessa , samoin käy työkustannuksille.. Lisäbonuksena myöhästyneestä taimikonhoidosta seuraa jatkuva raivauskierre , joka ei lopu vielä päätehakkuussakaan.
Yhdistelmä raivaus ja hakkuu samana vuonna luo erinomaiset edellytykset uuden aluskasvoksen kehittymiselle.
Työmäärää ja kustannuksia voidaan vähentää merkittävästi perkaamalla taimikot ennen kilpailevan puuaineksen kehittymistä yli tuuman paksuiseksi. Kuvan tilanteessa ollaan jo pahasti myöhässä. Jos vielä odotellaan koivujen varttumista energiavahvuuteen , saadaan kulut maksimoitua , tulot minimoitua ja taimikko pysyvästi pilalle.
Hyvin tuosta konetyönä toistakymppiä kuutio tipahtaa eikä vuosia ole kummoisestikaan kulunut. Turha noista kuusen rääsyistä on välittää. Eihän niistä metsää enää tulisikaan.
Nyt kun giljotiinikouriinkin on jo kantokäsittelylaitteita yhdistetty, niin tällaisilla kohteilla käsittelyaineeksi kannattaa sekoittaa 10 prosenttinen glyfosaattiliuos. Vesominen loppuu ja menee ainekin vain sinne minne pitää.
Jos tehdään e-puutili tuosta lehtipuutavarasta viidentoista-kahdenkymmenen vuoden välein ei ole mitään mieltä yrittää torjua lehtipuun uudelleen kasvua. Mutta onneksi meillä onkin metsälaki uudistumassa ja sen myötä tuo turha kuusten dumppaaminen noihin lehtipuuta hyvin kasvaviin kohteisiin voi huoletta lopettaa. Uudistaa heti alkuun lehtipuulle ja hoitaa sen sopivin välein kiertoon niin tulos pitkässä juoksussa se sama kuin kuusellakin. Ainut ero on huomattavasti useammin kotiutuva metsätili. Mutta tämän tajuaminen tuntuu ottavan hiukan aikaa ja ”tupakkia” mutta näitä tulee lisää. Itse olen ottanut ennakkoa jo tälle tuhatluvulle lähdettäessä. Nyt alan korjata satoa hinnan noustessa huimaa kyytiä.
Tuo glyfosaatin levittäminen hakkuun yhteydessä on toiveajattelua. Nykyisen kantokäsittelyn todellisten kustannusten maksuunkaan ei löydy halukkuutta. Helpommin sen torjunta-aineen saa levitettyä oikeaan paikkaan raivauksen yhteydessä , jolloin ainettakin kuluu merkittävästi vähemmän. Myös taimikko hoitaa itse itseään valtaamalla vapautuvan kasvutilan haltuunsa ja estämällä uusien versojen kehitystä.
Tuosta tilistä sen verran , että ei ole suurta aihetta pullisteluun , jos ” tili ”koostuu pääasiassa yhteiskunnan tuesta. Näitä armopaloja tuskin on tarjolla enää kahden vuoden kuluttua.
Näitä vitelikkojakin vielä jotkut korjaavat olosuhteiden pakosta , ”kun on hankittu vehkeet”. On siis pakko tehdä , kun muuta niillä laitteilla ei pysty tekemään.
Kokopuuna tapahtuva korjuu jäi lyhytaikaiseksi kokeiluksi yrityksessä , jossa työskentelen . Syynä tähän oli se , että todettiin moton lisälaitteineen olevan liian kallis raivaussahan korvike. Toisaalta kuljettajapulan vallitessa ei ole mitään järkeä uhrata ammattilaisten aikaa raivaamalla motolla ilmaiseksi huonolle hoidolle jääneitä metsiä. Ennakkoraivaus on nykyisin ehdoton edellytys työmaan aloittamiselle .
Ei tosiaan ole mitään estettä kasvattaa tuosta hyvää energiapuukohdetta. Sellaisesta tekee tilin ilman tukiaisiakin. Raivauksen sekin tosin tarvitsee, jotta litroja joskus löytyy. Mutta se, että ensin istutetaan kuusi ja sitten kasvatetaan vesakko niiden päälle, siinä ei ole järkeä.
Ei tuo kuusi näytä hääppöseltä oksapuoli tasalatva tarrukaa. raivaus koivikoksi kuusi aluspuuksi jos pelastuu niin hyvä muuten koivikko näyttäis kasvavan hyvin , jos kuusi pelastu sitten vois myydä koivikon ja jäis kuusikko eliei paha…Tämä kesä raivailtu samantyylisiä metsiköitä 40ha joihinkin isännän toive ollut että kuusi pelastaa ja koivu nurin muuten menty edellisen mukaan eli 2 kerros metsä ja kyllä tuolle pitäis jotain tehdä sais jotain tuottoa muuten tulee vaan kuluja
Kuvassa koivut näyttävät olevan huomattavasti todellista tilannetta harvemmassa. Jos katsotte lehtipuiden teknistä laatua , ei ole havaittavissa montaakaan kasvatuskelpoista runkoa. Konekorjuuta ajatellen (ps kokopuukorjuu) koivikko on täysin kelvoton. Tehtiinpä rungot yksin puin tai joukkokäsittelynä , suurin osa rungoista pirstoutuu säpäleiksi niitä käsiteltäessä. Karsiva terä leikkaa rungon mutkasta poikki ja niitä mutkaisia runkoja (kampiakselikoivu) olivat tämänkin kuvion puut lähes kaikki.
Lehtipuu on jodenkin mielissä aivan liian korkeassa kurssissa todelliseen arvoon nähden. Konemiehet puhuvat lehtipuista lähinnä metsien rikkaruohoina. Niistä on paljon enemmän haittaa , kuin hyötyä. Hoidetut koivikot ovat toki poikkeus.
Eipä tuossa kuidun hinnoissa eroa juuri ole ja koivua sieltä aina eniten kuituna tulee. Ja e-puuna siellä saa saman hinnan kaikista muistakin puista. Ja se hinta ei myöskään poikkea noista kuidun hinnoista enää merkittävästi.
Kyllä minulla ainakin kaikki tehtiin päätehakkuulta. Kadonnut oli jopa taimikon rajasta lumen painama koivikko.
Ilmanko koivukuitua olikin huomioni mukaan alaan nähden hyvin. Kaikki häipyi. Yhden pihlajan jätti kallion päälle kun näytti kuulemma tulevan marjoja linnuille..
Mitä tuossa olen noita kuusikoiden lähtöjä seurannut niin en kyllä tohdi edes moittia metsänomistajia jos lehtipuu saa yliotteen. Kyllä se niin hel…in monta vuotta siellä ruohikossa makaa ettei mitään määrää. Lehtipuu jää jo istutuksessa selkeästi puolisen metriä irti ruovikosta.
Jotkut enemmänkin. On aika helppo hoitaa lehtipuu menestysmatkalle järeytymään mutta kuusi on yhtä työstön työstön työstöä. Yöks.
Niinpä, mitäs sitä valitsemaan jos kuusi saavuttaa silloin kun sen koivikon saa jo päätehakata.
Usein tilanne silloin se että alkaa ihmiselläkin se metsänhoidon ura lähestyä päätettään.
Kumman valita? Päätehakkuun lopputili työstään vai kuusikon harvennus ja tilin kapeus sen mukaan.
Elämä on valintoja ja mitäpä sitä nyt eläkepäivillään rahalla tekee?
Parempi jättää muiden tuhlattavaksi ja moraalinen selkäranka noudattelee ikiaikaista ja ainakin satavuotista hurskastelukaavaa. Älä ahnehdi vaan anna vähistäsikin.
Luterilaista ja niin suomalaista metsäkansan paatosta.
Lisänä rikkana rokassa täysin sumuverhossa oleva havupuun kestävyys kokoajan lisääntyville luonnontuhoille.
Ollaan vain viisaita mutta ei antiviisastelijoita.
Tyypilistä vitelikko uudismetsän alkua,tekipä mitä hyvänsä työlästä ja kallista tulee olemaan.Energia raipikkoa tulossa,jos oman onnensa varaan jää.
Hiukan tätä varttuneempi yp koivikko korjattiin kokopuukorjuuna vuonna 2009 energiaksi. Seuraavassa kuvassa näkyy palstan nykyinen tila. Kuusentaimet eivät ole sanottavasti virkistyneet , mutta vesakko on erittäin elinvoimainen.
Taimikoiden tehokkaan varhaishoidon merkitystä ei voi liikaa korostaa. Hoitamattomuus nakertaa metsätalouden tulosta kiihtyvällä voimalla. Työmäärä kasvaa 10%:n vuosivauhtia ja kasvaa helposti kaksinkertaiseksi alle kymmenessä vuodessa , samoin käy työkustannuksille.. Lisäbonuksena myöhästyneestä taimikonhoidosta seuraa jatkuva raivauskierre , joka ei lopu vielä päätehakkuussakaan.
Yhdistelmä raivaus ja hakkuu samana vuonna luo erinomaiset edellytykset uuden aluskasvoksen kehittymiselle.
Työmäärää ja kustannuksia voidaan vähentää merkittävästi perkaamalla taimikot ennen kilpailevan puuaineksen kehittymistä yli tuuman paksuiseksi. Kuvan tilanteessa ollaan jo pahasti myöhässä. Jos vielä odotellaan koivujen varttumista energiavahvuuteen , saadaan kulut maksimoitua , tulot minimoitua ja taimikko pysyvästi pilalle.
Hyvin tuosta konetyönä toistakymppiä kuutio tipahtaa eikä vuosia ole kummoisestikaan kulunut. Turha noista kuusen rääsyistä on välittää. Eihän niistä metsää enää tulisikaan.
On se onni täällä pohjoisessa kun tuommosen koivikkovitelikon kasvu hitaampaa,,joskus jopa olematonta
Nyt kun giljotiinikouriinkin on jo kantokäsittelylaitteita yhdistetty, niin tällaisilla kohteilla käsittelyaineeksi kannattaa sekoittaa 10 prosenttinen glyfosaattiliuos. Vesominen loppuu ja menee ainekin vain sinne minne pitää.
Jos tehdään e-puutili tuosta lehtipuutavarasta viidentoista-kahdenkymmenen vuoden välein ei ole mitään mieltä yrittää torjua lehtipuun uudelleen kasvua. Mutta onneksi meillä onkin metsälaki uudistumassa ja sen myötä tuo turha kuusten dumppaaminen noihin lehtipuuta hyvin kasvaviin kohteisiin voi huoletta lopettaa. Uudistaa heti alkuun lehtipuulle ja hoitaa sen sopivin välein kiertoon niin tulos pitkässä juoksussa se sama kuin kuusellakin. Ainut ero on huomattavasti useammin kotiutuva metsätili. Mutta tämän tajuaminen tuntuu ottavan hiukan aikaa ja ”tupakkia” mutta näitä tulee lisää. Itse olen ottanut ennakkoa jo tälle tuhatluvulle lähdettäessä. Nyt alan korjata satoa hinnan noustessa huimaa kyytiä.
Suomi metsänhoidon kärkimaita?
Eipä oikein siltä vaikuta. Tämmöiseltä näyttävät tulevaisuuden metsät..loppuu tukirahat ”sopulilaumalle”!
Tuo glyfosaatin levittäminen hakkuun yhteydessä on toiveajattelua. Nykyisen kantokäsittelyn todellisten kustannusten maksuunkaan ei löydy halukkuutta. Helpommin sen torjunta-aineen saa levitettyä oikeaan paikkaan raivauksen yhteydessä , jolloin ainettakin kuluu merkittävästi vähemmän. Myös taimikko hoitaa itse itseään valtaamalla vapautuvan kasvutilan haltuunsa ja estämällä uusien versojen kehitystä.
Tuosta tilistä sen verran , että ei ole suurta aihetta pullisteluun , jos ” tili ”koostuu pääasiassa yhteiskunnan tuesta. Näitä armopaloja tuskin on tarjolla enää kahden vuoden kuluttua.
Näitä vitelikkojakin vielä jotkut korjaavat olosuhteiden pakosta , ”kun on hankittu vehkeet”. On siis pakko tehdä , kun muuta niillä laitteilla ei pysty tekemään.
Kokopuuna tapahtuva korjuu jäi lyhytaikaiseksi kokeiluksi yrityksessä , jossa työskentelen . Syynä tähän oli se , että todettiin moton lisälaitteineen olevan liian kallis raivaussahan korvike. Toisaalta kuljettajapulan vallitessa ei ole mitään järkeä uhrata ammattilaisten aikaa raivaamalla motolla ilmaiseksi huonolle hoidolle jääneitä metsiä. Ennakkoraivaus on nykyisin ehdoton edellytys työmaan aloittamiselle .
Ei tosiaan ole mitään estettä kasvattaa tuosta hyvää energiapuukohdetta. Sellaisesta tekee tilin ilman tukiaisiakin. Raivauksen sekin tosin tarvitsee, jotta litroja joskus löytyy. Mutta se, että ensin istutetaan kuusi ja sitten kasvatetaan vesakko niiden päälle, siinä ei ole järkeä.
Ei tuo kuusi näytä hääppöseltä oksapuoli tasalatva tarrukaa. raivaus koivikoksi kuusi aluspuuksi jos pelastuu niin hyvä muuten koivikko näyttäis kasvavan hyvin , jos kuusi pelastu sitten vois myydä koivikon ja jäis kuusikko eliei paha…Tämä kesä raivailtu samantyylisiä metsiköitä 40ha joihinkin isännän toive ollut että kuusi pelastaa ja koivu nurin muuten menty edellisen mukaan eli 2 kerros metsä ja kyllä tuolle pitäis jotain tehdä sais jotain tuottoa muuten tulee vaan kuluja
Tarvittaisiin uusi MERA-Projekti, viimeinen on vúodelta 1969.
Kuvassa koivut näyttävät olevan huomattavasti todellista tilannetta harvemmassa. Jos katsotte lehtipuiden teknistä laatua , ei ole havaittavissa montaakaan kasvatuskelpoista runkoa. Konekorjuuta ajatellen (ps kokopuukorjuu) koivikko on täysin kelvoton. Tehtiinpä rungot yksin puin tai joukkokäsittelynä , suurin osa rungoista pirstoutuu säpäleiksi niitä käsiteltäessä. Karsiva terä leikkaa rungon mutkasta poikki ja niitä mutkaisia runkoja (kampiakselikoivu) olivat tämänkin kuvion puut lähes kaikki.
Lehtipuu on jodenkin mielissä aivan liian korkeassa kurssissa todelliseen arvoon nähden. Konemiehet puhuvat lehtipuista lähinnä metsien rikkaruohoina. Niistä on paljon enemmän haittaa , kuin hyötyä. Hoidetut koivikot ovat toki poikkeus.
Eipä tuossa kuidun hinnoissa eroa juuri ole ja koivua sieltä aina eniten kuituna tulee. Ja e-puuna siellä saa saman hinnan kaikista muistakin puista. Ja se hinta ei myöskään poikkea noista kuidun hinnoista enää merkittävästi.
Kyllä minulla ainakin kaikki tehtiin päätehakkuulta. Kadonnut oli jopa taimikon rajasta lumen painama koivikko.
Ilmanko koivukuitua olikin huomioni mukaan alaan nähden hyvin. Kaikki häipyi. Yhden pihlajan jätti kallion päälle kun näytti kuulemma tulevan marjoja linnuille..
Mitä tuossa olen noita kuusikoiden lähtöjä seurannut niin en kyllä tohdi edes moittia metsänomistajia jos lehtipuu saa yliotteen. Kyllä se niin hel…in monta vuotta siellä ruohikossa makaa ettei mitään määrää. Lehtipuu jää jo istutuksessa selkeästi puolisen metriä irti ruovikosta.
Jotkut enemmänkin. On aika helppo hoitaa lehtipuu menestysmatkalle järeytymään mutta kuusi on yhtä työstön työstön työstöä. Yöks.
Minusta se, että kuusi tavoittaa koivun vasta 30…40-vuotiaana, ei ole peruste valita koivua. Toki koivu on usein hyvä valinta, mutta muista syistä.
Niinpä, mitäs sitä valitsemaan jos kuusi saavuttaa silloin kun sen koivikon saa jo päätehakata.
Usein tilanne silloin se että alkaa ihmiselläkin se metsänhoidon ura lähestyä päätettään.
Kumman valita? Päätehakkuun lopputili työstään vai kuusikon harvennus ja tilin kapeus sen mukaan.
Elämä on valintoja ja mitäpä sitä nyt eläkepäivillään rahalla tekee?
Parempi jättää muiden tuhlattavaksi ja moraalinen selkäranka noudattelee ikiaikaista ja ainakin satavuotista hurskastelukaavaa. Älä ahnehdi vaan anna vähistäsikin.
Luterilaista ja niin suomalaista metsäkansan paatosta.
Lisänä rikkana rokassa täysin sumuverhossa oleva havupuun kestävyys kokoajan lisääntyville luonnontuhoille.
Ollaan vain viisaita mutta ei antiviisastelijoita.
Tuskin 35 vuotias koivikko sen arvokkaampi on kuin samanikäinen kuusikko.