Kommentit (31)

  1. Eilen tai tossapäivänä oli emä + vasa kulkenut 3½ vuotta sitten ja alkukesänä peratun koivuntaimikon läpi. Parin sadan metrin matkalta oli kaksi riviä taimia katkottu järjestelmällisesti. Yksiäkään makuujälkiä ei näkynyt joten minkäköhän verran päivässä ehtivätkään tuhoa tekemään.

    Sellaiset tyhjäkäyntiukkojen höpötykset ettei hirvet tee tuhoja hoidetuissa taimikoissa tai viihtyvät vain tiheiköissä voidaan jättää omaan arvottomuuteensa… Alueen luvatkin on jo käytetty joten tälle kuviolle kun kerran ovat osanneet tulenevat piakkoin uudestaankin ja seuraavat rivit menee nurin…

  2. Osanottoni vit….käyrän nousuun mutta juuri näin se vain jatkuu tämä hirvikarjan kasvatuksen autuus. Ilman suoja-aitaa on lehtipuulla riski iso juuri tuonsortin tuhoon.

  3. Hirvi ei tiedä, että alue on viljelty ja varhaisperattu. Tai ajattelee, että v….:ks näitä oot kiusaks jättänyt.
    Paljon uskomuksia maailmaan sopii. Paljon puhutaan sitäkin kuinka metsäkanalinnut tarvitsee pusikoita. Omissa metsissämme risukot raivattu ja myrkytetty, mutta kanalintuja siellä on ihan sikana. En tiedä johtuuko siitä, ettei ole annettu lintujen metsästysoikeutta,saavat olla rauhassa vai siitä että siellä voi lentää varomatta, että siivet tippuu jos liian ahtaaseen rakoon lentää.

  4. Olen usein miettinyt, että miksi hirvi tekee noin eli murtaa taimet vinoon.

    Olisiko tuo niin pirun ovela, että valmistaa itselleen ruokapöytää.

    Noistahan monet työntävät vielä keväällä herkulliset lehdet ja versot eikä tarvitse kurkotella kun tulee syömään.

  5. Samannäköiseen tuhoon olen useasti törmännyt männyntaimikoissa. Ei taimikon perkaus hirvivahinkoja estä – ainoa keino, jolla ne estetään, on hirvikannan reipas alentaminen.

  6. Minkäs ihmeen takia hirvet ovat raksineet poikki lehdettömiä koivuja?! Vai kelpaako myös pelkät lehdettömät OKSAT purtavaksi? Männyn oksaa ja latvaa näkyvät kyllä silpovan, mutta niissähän onkin vihreää neulastoa.

  7. Kyllä ne kisi syövät aivan oksien varsiakin. Ja latvus menee ensin. Lehtipuuhan kelpaa niin kesällä kuin talvellakin. Mänty sentään saa kasvaa edes kesän rauhassa ennen syöntiä.

  8. Aivan joo, jees h-valta. Niinhän ne sarvipäät (ja sarvettomatkin) rohmuavat rajattomasti.

    Tuohon Hemputtajan edellisellä sivulla esittämään arvausleikkiin olisi kyllä houkuttavaa yhtyä. Mutta ei se hirvi niin viksu ole, että ajattelisi tulevia kasvuja. En usko sitä. Koivun kuori ja tuohi on vaan niin sitkasta, että eläin ei viitsi ryhtyä sen kanssa enempiä taistelemaan, vaan jättää rungon rumasti rötköttämään. Ei hyvältä näytä – todellakaan!

  9. Toivottavasti on vakuutus.

  10. Kyllä se vain voi hirvi olla niin fiksu. Ei se voi ainakaan tyhmempi olla kuin jotkut elävät Afrikassa.

    Siellä on nimittäin huomattu, että joku (antilooppii?) vetelee mieluusti naamaansa akaasian kasvua. Syö jonkun aikaa ja siirtyy kauemmaksi. Ei siirry syömään lähipuista.

    Ihmettelivät ja joku onnistui selvittää. Syötävä alkoi kehitellä pirunmoisia myrkkyjä lehtiinsä ja lähetteli hajuviestejä. Lähipuutkin muuttuivat myrkyllisiksi.

    Elukat tiesivät tämän ja painelivat jatkamaan syöntiä riittävän kauas.

  11. Hei Hemputtaja! Eihän tuo todista muuta kuin että antiloopilla on tarkka hajuaisti ja terve epäluulo. Suunnitelmallisuudesta tai varsinaisesta fiksuudesta ei ole kysymys. Mutta jännä juttu kuitenkin!

  12. Olen mielestäni saanut hirven käytöksestä aika hyvää käsitystä noissa lehtipuutouhuissani. Kyllä älliä on pakko olla. Mistä nekin eläimet tietää varoa paimenaitaa jotka eivät ole siihen käyneet itseään tyrkkäämässä ”sähkötettäväksi”.
    Joku varoitus siinä keskenäänkin pitää olla. Joten uskon myös tuon kuvassa olevan ”merkkausta” tuleviin syömäpuuhiin. Malliksi ikäänkuin muillekkin että ole hyvä, tässä on hyvää!
    Toki pienillekkin pitää tarjoilla.

  13. Onpas hyvät jutut. ”Kaveria ei jätetä” – ja ”jäystettävää jälkipolvillekin” -mentaliteettia hirvillä – niinkö?!

  14. Siinä on emä taitellut vasalle uutta kasvua ruuvaksi.

  15. Ainakin tuo etualan koivu voi pelastua kohtuullisesti jos koivu toimii kuin h-haapa. Sehän alkaa tuosta seuraavasta taittokohdan alapuolella olevasta oksasta nostaa uutta latvaa ja aika pieni mutka jää loppupeleissä runkoon. Toki kasvutappio on montakin vuotta mutta tulee kuitennii jonniinmoinen puu. Harmina udein että myös alapuolisia rungon silmuja saattaa aueta eli latvaehdokkaita onkin sitten liikaa.

  16. Jaa. Hmmm… mielenkiintoista. Uskottava se kai sitten on kun Artsikin kerta todistaa.

  17. No kyllä nuo koivut ovat totaalisesti pilalla. Niistä ei koskitukin erikoistyviä hakata koskaan. Jotta koivun istuttaminen olisi taloudellisesti järkevää, niin kyllä siinä pitää tavoitella nopeaa kiertoaikaa ja korkeaa tukkiprosenttia. Näistä puista ei tukkia hakata.

    Vakuutukset ei auta, hirvituhot korvataan (osittain) vain valtion varoista. Kannattaa odottaa talven yli ja tehdä sitten hirvivahinkoilmoitus. Se kannattaa tehdä jokatapauksessa, niillä on edes jonkinlainen ohjaava vaikutus. Tälle palstalle vuodattaminen ei paljoa auta.

  18. Noo, ei tosiaan laatutyviä mutta jonkinlaista pölliä siitä tulee. Ja kun vetää paristakymmenestä kasvatusvuodesta poikki saa jonkun järjen vielä noihinkin. Kuitua nopealla kierrolla. Ja jos niitä muita ehjiä sitten kasvattelee sinne nelikymppiseen.

  19. suorittava porras

    On tuo näkymä osunut aikoinaan omallekin kohdalle . Kaiken huippuna tavoitin tuholaiset seuraavalta kuviolta kaikessa rauhassa mäntyjä popsimassa . Hirvijahti oli päättynyt edellisenä päivänä ja elukat tuntuivat tietävän sen .Nillä ei ollut aikomustakaan paeta . Lähtö kuitenkin tuli , kun kädessä ollut Valmetti yskäisi molemmat sieraimet tyhjäksi. (olin jäniksiä naakimassa) Eivät muuten taakseen vilkuilleet 🙂

    Tuohon aikaan oma kokemus metsän- /taimikonhoidosta oli vielä varsin vähäinen ja toimenpiteet monen muun laiseni tavalla riittämättömät . Kolmekymmentä vuotta metsän parissa tämän tapahtuman jälkeen on opettanut , että taimikoiden perkaukset on tehtävä paljon yleistä käytäntöä aikaisemmin , mikäli aiotaan välttyä tuhoilta tiheän hirvikannan alueella . Kuvan tilanteen voi valitettavasti aiheuttaa jo se yksikin hirviperhe kyläkunnalla .

  20. Jos tuossa ei olisi perkausta suoritettu olisi varareserviä aivan riittämiin josta valittaisiin kasvatuspuut. Annat suorittava virheellistä kasvatusohjetta lehtipuulle. Niin kauan kun hirvikanta on näin iso ei auta muut tavat kuin liian taajassa kasvattaa kunnes päästään tuosta katkivääntämiskoosta ohi. Nuokin olivat jo lähellä sitä. Ehkä jo pari kasvukautta olisi vienyt turvaan.

  21. Eli noin lähellä metrin välein nousevaa koivikkoa ja heti kun turvassa hirviltä harvennus puolet pois periaatteella.

  22. Tiheessä kasvatuksen ongelma koivikossa onkin sitten toinen, nimittäin lumituhot. Ja on omakohtaista kokemusta, juurikin hirvien vuoksi pidettiin tiheänä. Rungoista ei tullut tyvekkäitä ja lumi pisti rungot kaarelle ja piloille. Nyt kasvatellaan sitten rankatavaraksi ja alle synnytetään luontaista kuusikkoa.

  23. Ajoitukset tärkeitä ja aktiivi puuntuottaja jopa käy jokusen kasvatuskoivun sieltä potkaisemassa lumikuormasta vapaaksi. Kaikkiahan ei tarvi. Mutta kieltämättä varteenotettava sekin on.

  24. Kun lumituho iski koivikkoon ekan kerran, menivät viikon aikana U-mallisiksi ja latvat jäätyivät hankeen kiinni. Huomattiin vasta viikonloppuna tilalle tultaessa…huomio oli enemmän tukkikokoisen männikön rytinässä. Silloin tiesi, että rungoissa on jo halkeamavikaa sisällä ja homma oli kätelty.
    Viimeiset lumituhot keräillään tänätalvena kuusikoista, nyt lumettomaan aikaan maahan kaatuneet ja talvella latvansa menettäneet pystypuut. Viimeset kaksi lumituhotalvea pistäneet n. 300 mottia puuta silpuksi, suurelta osin tukkirunkoja.
    Lähialueella Metsähävityksellä mennyt varmasti tuhansia motteja ensiharvennuspuuta piloille ja suurin osa keräämättä jäänyt. Pahiten kärsineet lannoitetut ja tuuhistunutlatvaiset männiköt.
    Nämä ”eurotalvet” ovat tuoneet tämän riesan tietyille alueille, vuodenvaihteen tienoilla sataa pakkasella vettä, joka jäätyy latvoihin kiinni, lopputalven lumet jäävät siihen kiinni.

  25. Onpahan tullut nähtyä omin silmin tuollaista vahinkoa tehtävän. Metsätiellä auton ikkkunasta katsottuna kun hirviemo taitteli vasalleen syötävää.

  26. Gla

    Suorittava porras: ”Kolmekymmentä vuotta metsän parissa tämän tapahtuman jälkeen on opettanut , että taimikoiden perkaukset on tehtävä paljon yleistä käytäntöä aikaisemmin , mikäli aiotaan välttyä tuhoilta tiheän hirvikannan alueella .”

    Kerrotko, mikä minun koivitaimikossani meni vikaan? Kuva löytyy täältä:

    http://www.metsalehti.fi/
    Metsalehti/Lukijoiden-
    kuvat/Kuva/?imageId=
    890&index=97

  27. Ja samalla tietysti voisi kertoa että onkona joku ristiriita tuossa kuvan ”opetuksessa” ja suorittavan omassa opetuksessa?

  28. suorittava porras

    Gla:lle

    Minkään ei välttämättä ole tarvinnut mennä vikaan . Kuten jo totesin , yksikin vasan kanssa kulkeva naaras voi aiheuttaa paikallisen tuhon .Tähän tarjosin jo aikaisemmin lääkkeeksi alueella viihtyvän vasan ja naaraan eliminointia.

    Metsäpalstasi historia voi olla myös syynä siihen ,että alue kiinnostaa hirviä . Jos taimikot (ja metsä yleensä)ovat olleet pitkään hoitamattomina , on erittäin todennäköistä , että hirvet ovat tottuneet löytämään alueelta ruokaa ja kotiutuneet sinne. Tehokkaankin raivauksen jälkeen kuluu ainakin vuosi ennen kun nelijalkaiset ”ystävämme” oivaltavat , että on parempiakin ruokamaita ja siirtyvät muualle.

    Pähkäilijän kuvassa siintää taustalla joko järvi tai pelto. Molempien läheisyydessä on korkeampi hirvituhoriski . Jos kuvan aukon liepeiltä löytyy vielä pajupensaita ja matalaa kuusitiheikköä on hirven eksyminen koivuntaimien kimppuun hyvin todennäköistä .

  29. Suorittava kyllä tietää että vasa sieltä saatetaan nutatakkin mutta emää ei. Eihän hyviä ”lypsylehmiä” hirvimies ammu.
    Ja sama poka jälleen ensisyksynä tuhotöissä. Ja sama rumba jatkuu ja hyödyn korjaa metsästysporukka lihoina.
    Tuollaiset tekopyhät, muka auttajat ovat pissittäneet metsäkansaa jo vuosikymmeniä.

  30. Gla

    Koska yksikin vasan kanssa kulkeva naaras voi aiheuttaa tuhon, ei pidä ohjeistaa perkaamaan totuttua aikaisemmin hirvituhon välttämiseksi. Muuten neuvo on kyllä ihan hyvä. Minun kohteessanihan ei raivattavaa juurikaan ollut, silti koko kuvio oli syöty useampaan otteeseen. Muilla kuvioilla ei sellaisia tuhoja ole, joista olisi tarvetta mainita, joten en usko alueena tuon olevan mikään erityinen hirvimagneetti. Hirviä kiinnostavia rästejäkin on vain vajaan puolen hehtaarin pienaukolla, mutta sepä on kiinnostanutkin huomattavasti vähemmän kuin hoidettu istutuskoivikko. Putsaan tämän syksyn aikana pienaukon lisäksi erään toisen kohteen ja kun koivukuvio viljellään uusiksi, ensi vuonna on kiinnostava seurata tilanteen kehittymistä.

  31. Olen aikaisemmin kertonut, kuinka tapasin hankikelien aikaan hirvinaaraan syömässä lehtikuusta. Koskaan aikaisemmin ko puu ei ollut maillani kelvannut syötäväksi.

    Sitten seuraavana kesänä näin hirviemon opettavan vasaa syömään lehtikuusta kesällä!

    Kun jahtiaika alkoi, kehoitin poistamaan tuon parin, etteivät opeta muillekin lehtikuusen olevan syötävää.

    Kyseinen jahtiporukka hoitikin heti alkuunsa asian ja sen jälkeen kuluikin taasen monia vuosia, ettei lehtikuusta syöty.

    Luulenpa, että nykyinen porukka jättäisi emon vasoineen lisääntymään ja ampuisi vain uroksia!

    ”Niin on maailma muuttunut Eskoseni!”