Mukava nähdä, että noita lintuja on noin bongattavissa. Minä olen kuvitellut, että linnut on aina jossain synkimmän korven uumenissa, jonne ei ei ole mitään teitä.
Olosuhteet oli suotuisat.
Hanki ei kantanut teerien tanssia, jotenka tiellä oli hyvä tanssahdella,soitimella.
Samaan paikkaan tulevat joka aamu, muutaman kuukauden ajan.
Museoaseita on omistuksessa, eivät kuitenkaan esillä kodissani.
Ainoastaan kaksi pyytä olen henkilökohtaisesti ampunut ja metsästyskorttikin oli sillloin 50- luvulla.
Silloin sodan jälkeen oli ansapyynti sallittua ja minullakin oli kotitilan metsässä oma ansajuoni, jonka kiersin päivittäin kesän aikana.
Silloin oli pakko hankkia syötävää metsänriistaa ja kun isäni oli taitava ampuja niin teerisoppa oli suuren perheen elättämisessä tärkeällä sijalla.
Nykyisin voisi milestäni lopettaa koko pienriistan metsästyksen. Valitettavasti metsästyksen kieltäminenkään omalla tilallani ei ole ”kiilusilmämetsästäjiä” saanut lopettamaan.
Harmillista kun tänne ei saa äänigalleriaa. Pari vuotta taapäin oli riekko soitimella mökkitiellä. Nousin katsomaan autosta lähemmin. siinä sitä varttitunti ”juteltiin” riekon kanssa. Tytär äänitti pätkän kännykällä.
Tarinoitten jälkeen riekko seurasi auton perässä jatkamaan ”jutustelua” mökin pihaan.
Eipä ole riekko tullut kanssani juttusille, poispäin on aina lähtenyt ja vieläpä ”nauranut” mennessään.
Kerran kesäpaikasta lähtiessäni ja kääntyessäni liittymästä maantielle tepasteli siinä tien reunassa komea koppelo. Kun lähdin ajamaan se lähti siinä vierellä kävelemään samaan suuntaan. Vauhtia lisätessäni se lähti juoksemaan ja viimein nousi siivilleen ja lensi mukana siinä tien sivussa, kunnes jäi matkasta.
Myöhemmin mainitsin tapauksesta riista-asiantuntijalle, jka tiesi kertoa, että koppelo arveli sen auton olevan hänelle iso ja komea sulhanen!
Jo vain. Iloa pitkäksi aikaa. Joskus päässyt seuraamaan teerikukon soidin menoa n.20 metrin päästä. Ei ollut kameraa, kuvat jäi siitä huolimatta elämään mielessä.
Vaikka metsästänkin, täytyy tunnustaa että syyssoidin humuaan viettävät teeret ja metsot saa olla rauhassa.
Samoin mökin ympäryksen olen rauhoittanut tyystin metsästykseltä. Ikävä kyllä naapuri ei kunnioita ”rauhoituspäätöstäni” vaan on käynyt ampumassa ja hajoittamassa mm. metsopoikueen joka tykkäsi asustella ja rypeä pihapiirissä ja kasvimaalla isäntäväen poissa ollessa.
Tuohon Aukustin kertomaan koppelon käytökseen olen törmännyt aikoinaan keväisin useasti. Korvasienestys reissuilla. Eräskin koppelo seurasi perässä kilometri kaupalla.
Enkä tarkoita sitä ”pirttikoppeloa” jonka kanssa nyt asustellaan. 🙂
Minulla oli tuuria, olin noin 8 metrin päässä teerikukoista kuvaamaassa, parhaimmillaan.
Olivat niin tohkeissaan että tuskin huomasivat minua.
Yli 10 kappaleen lauma, niin taisi se soidin olla ykkösaihe?
Vielä kun pääsisi vanhoilla päivillään näkemään metsonsoitimen jossa häärii useampi kukko,,,
Taitaa ne ajat olla kaukana, ei törmää enää moisiin yhteissoitimiin. Eipä silti, 30 vuotta taapäin viikonloput tuli melkeimpä asusteltua metsissä, maaliskuulta lokakuulle.
Nykyään nuo elämykset jääneet vähemmälle. Metsänhoitotöissä tähtään silti noitten metsänelävien hyvin vointiin. Tyytyväinen olin kun viime syksynä totesin metson ottaneen palstani läpi kulkevan puronvarren asuin sijakseen. En raatsinut sitä metsästää, vaan annoin olla rauhassa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Komeita lintuja nuo ukkoteeret varsinkin soidinasussaan.
Pöllinen toteuttaa ohjetta: ”Jos ammut, niin ammu kameralla!” Se on mielestäni oikein.
Kiilusilmä metsästäjällä varmaan kutittaa laukaissusormea jo kuvaa katsoessaan, puhumattakaan kun ajelee hämärissä yksinäisellä metsätiellä.
Juuri näin Aukusti, kiitos.
Meidän perheessä ihastellaan, luonnon ihmeitä.
Asetta ei edes omisteta.
Mukava nähdä, että noita lintuja on noin bongattavissa. Minä olen kuvitellut, että linnut on aina jossain synkimmän korven uumenissa, jonne ei ei ole mitään teitä.
Olosuhteet oli suotuisat.
Hanki ei kantanut teerien tanssia, jotenka tiellä oli hyvä tanssahdella,soitimella.
Samaan paikkaan tulevat joka aamu, muutaman kuukauden ajan.
Museoaseita on omistuksessa, eivät kuitenkaan esillä kodissani.
Ainoastaan kaksi pyytä olen henkilökohtaisesti ampunut ja metsästyskorttikin oli sillloin 50- luvulla.
Silloin sodan jälkeen oli ansapyynti sallittua ja minullakin oli kotitilan metsässä oma ansajuoni, jonka kiersin päivittäin kesän aikana.
Silloin oli pakko hankkia syötävää metsänriistaa ja kun isäni oli taitava ampuja niin teerisoppa oli suuren perheen elättämisessä tärkeällä sijalla.
Nykyisin voisi milestäni lopettaa koko pienriistan metsästyksen. Valitettavasti metsästyksen kieltäminenkään omalla tilallani ei ole ”kiilusilmämetsästäjiä” saanut lopettamaan.
Olen samaa mieltä.
Jätettäisiin se räiskiminen aseilla vähemmälle.
Harmillista kun tänne ei saa äänigalleriaa. Pari vuotta taapäin oli riekko soitimella mökkitiellä. Nousin katsomaan autosta lähemmin. siinä sitä varttitunti ”juteltiin” riekon kanssa. Tytär äänitti pätkän kännykällä.
Tarinoitten jälkeen riekko seurasi auton perässä jatkamaan ”jutustelua” mökin pihaan.
Eipä ole riekko tullut kanssani juttusille, poispäin on aina lähtenyt ja vieläpä ”nauranut” mennessään.
Kerran kesäpaikasta lähtiessäni ja kääntyessäni liittymästä maantielle tepasteli siinä tien reunassa komea koppelo. Kun lähdin ajamaan se lähti siinä vierellä kävelemään samaan suuntaan. Vauhtia lisätessäni se lähti juoksemaan ja viimein nousi siivilleen ja lensi mukana siinä tien sivussa, kunnes jäi matkasta.
Myöhemmin mainitsin tapauksesta riista-asiantuntijalle, jka tiesi kertoa, että koppelo arveli sen auton olevan hänelle iso ja komea sulhanen!
hei…6m3
Sain myös videoitua teerien tanssia ja kukerrusta ja jopa kamppailua.
Omaksi ja läheisteni iloksi.
Jo vain. Iloa pitkäksi aikaa. Joskus päässyt seuraamaan teerikukon soidin menoa n.20 metrin päästä. Ei ollut kameraa, kuvat jäi siitä huolimatta elämään mielessä.
Vaikka metsästänkin, täytyy tunnustaa että syyssoidin humuaan viettävät teeret ja metsot saa olla rauhassa.
Samoin mökin ympäryksen olen rauhoittanut tyystin metsästykseltä. Ikävä kyllä naapuri ei kunnioita ”rauhoituspäätöstäni” vaan on käynyt ampumassa ja hajoittamassa mm. metsopoikueen joka tykkäsi asustella ja rypeä pihapiirissä ja kasvimaalla isäntäväen poissa ollessa.
Tuohon Aukustin kertomaan koppelon käytökseen olen törmännyt aikoinaan keväisin useasti. Korvasienestys reissuilla. Eräskin koppelo seurasi perässä kilometri kaupalla.
Enkä tarkoita sitä ”pirttikoppeloa” jonka kanssa nyt asustellaan. 🙂
Minulla oli tuuria, olin noin 8 metrin päässä teerikukoista kuvaamaassa, parhaimmillaan.
Olivat niin tohkeissaan että tuskin huomasivat minua.
Yli 10 kappaleen lauma, niin taisi se soidin olla ykkösaihe?
Vielä kun pääsisi vanhoilla päivillään näkemään metsonsoitimen jossa häärii useampi kukko,,,
Taitaa ne ajat olla kaukana, ei törmää enää moisiin yhteissoitimiin. Eipä silti, 30 vuotta taapäin viikonloput tuli melkeimpä asusteltua metsissä, maaliskuulta lokakuulle.
Nykyään nuo elämykset jääneet vähemmälle. Metsänhoitotöissä tähtään silti noitten metsänelävien hyvin vointiin. Tyytyväinen olin kun viime syksynä totesin metson ottaneen palstani läpi kulkevan puronvarren asuin sijakseen. En raatsinut sitä metsästää, vaan annoin olla rauhassa.