Näitä kohteita valitettavasti riittää!
Aikoinaan tehtynä melko pienellä raivaussahatyöllä olisi kuvan kohteesta saanut todella hyvän energiapuu- tai ensiharvennuskohteen.
Tuosta ei paljoa puuainesta voimalan kattilaan kerry.
Näyttävän kokoinen kasa tulee toki tienvarteen, mutta kallis katseltava kaikille osapuolille.
Varhaisperkaus olisi tarvittu niin olisi aivan konepuitavassa kunnossa. Mutta aika nuoreltahan tuo muutenkin näyttää.
Ei kait tuota sentään hakkuulle ole ostettu?
Isolle palstalle mahtuu monenlaista. Yhdistelmäkorjuu oli homman nimi. Tämä kohta , ja vähän enemmänkin , jätettiin ”hautumaan” , vaikka lähes kaikki kuvassa näkyvä tavara ylittää läpimitaltaan 5 cm rinnan korkeudelta mitattuna.
Palsta oli istutettu aikoinaan männylle. Raivaus oli tehty senhetkisen tavan mukaan hiukan myöhään ja vain kerran. Tulos on tässä. Myöhästynyt raivaus maustettuna hirvituhoilla on johtanut tilanteeseen , jossa kuviolla on harvahko männikkö keskitilavuudeltaan 150 litraa. Lehtipuun kannoista on syntynyt täydentävää puuainesta , joka päätyy rikastuttamaan luonnon monimuotoisuutta kuvan ”Luonto kunnostamassa metsää” -tavoin. (Se kuva muuten on otettu samalta kuviolta n. 100: metrin päästä )
Tuollaiselta kohteelta tein tiliä 70-luvulla, aiemmin mainitsemalla aurausviittojen teolla. Kohde oli hakattu siemenpuuasentoon, äestetty ja unohdettu. Nyt sieltä voisi käydä katsomassa räkämännikköä. reilu harvennuskaan ei enää ollut pelastanut muuta kuin sormiliitos puuta.
Kuvan palstan puut eivät olleet kovin oksaisia , vaikka kasvoivatkin harvassa.
Etualalla näkyvä mänty puolestaan osoittaa , että metsä , jota vesakko on kiusannut , ei kehity läheskään normaaliin tahtiin ja näyttää ikäistään 15 vuotta nuoremmalta jo tässä vaiheessa. Taimikonhoidon puutteet ovat siis kasvattaneet puiden kiertoaikaa tähän mennessä sen 15 vuotta , jonka lisäksi tulevat määrä- ja laatutappiot.
Eihän tuosta kuvasta tietty männynkään laadusta mitään osviittaa saa mutta ainakaan ei ole mikään räkäoksainen eikä koivutkaan (järeämmät) kovin huonoilta näytä.
Näitä yhdistelmäkorjuita tullaan lisääntyvässä määrin tekemään koska tarve ei ole kadonnut mäntykuidustakaan.
Kuitenkin sitä välistä tulee liikaakin Eli tuo yhdisteleminen toimii näille nk. sellufirmoille oikein hyvin. Saa ohjattua joko polttoon tai sellutehtaalle tarpeen mukaan. Sillä saadaan huoletta ostettua paljon kohteita koska niitä ymmärretään jo tarjotakkin lisääntyvässä määrin. Sikälikin se on hyvä että hintataso myös pysyy hyvänä ja paranee tasaisesti. Joten suorittava muistaa rasvata vain nivelet koneesta ja ihtestäänkin jotta jaksaa noita päivät tässä alkusyssystä tikata.
Yhdistelmäkorjuun tulevaisuus ei välttämättä ole sitä , mitä Harjavallassa kuvitellaan. Viimeisimpien teitojen mukaan ollaan siirtymässä enemmänkin joko/tai menetelmään. Eli kaikki puu samaan kasaan joko kuiduksi tai energiaksi. Energiapuuksi kelpaa tulevaisuudessa vain tavara , joka on karsittavissa ja kestää koneellisen käsittelyn.
Ammattilehteemme MKP:n pääluottamusmiehen laatima artikkeli tuki tätä näkemystä. Pienien leimikoiden kahden tai useamman tavaralajin erilleen hakkuu muodostaa myös selkeän logistisen ongelman. Pienet energiapuunökköset ovat keräilijöilleen liian suuri kustannuserä. Tämän vuoksi vähäiset määrät tullaan ohjaamaan jatkossa vain yhteen osoitteeseen.
Minä en yhdistelmäkorjuun kanssa ole ollut tekemisissä. Jessen optimistisen kommentin jälkeen jäin kuitenkin pohtimaan sen ideaa ihan periaatteellisella tasolla. En ymmärtänyt, koska kun ainakin täällä suunnalla energiapuu maksaa käytännössä saman kuin kuitu, miksi pitäisi yhden sijasta tehdä kahta lajia? Vain silloin, kun energiapuusta ei makseta kunnolla, olisi ehkä perusteltua erotella tavaralajit. Mutta onko silloinkaan energian määrä niin suuri, että homma kannattaisi? Toinen syy voisi olla teollisuuden huoli kuidun saatavuudesta, mutta energiapuu tuskin ainakaan vielä rajoittaa raaka-aineen saatavuutta.
Ehkä se kuitenkin on ohjannut ainakin mäntykuitua liikaa ohi sellun. Kyllä minunkin tästä viimeisestä tehdään mäntykuitua erikseen vaikka ala oli vain se hehtaari. Tosin kyseisellä ostajalla on siellä lanssissa jo samaa puutavaraa ennestään pinolla. Juuri ennen lomaa tehtyä.
Täällä on jonkin verran yhdistemäkorjuuta muttei se liity kuvan näköisiin pusikoihin millään lailla.
Asta, Veera ja Hannu myräköiden jälkeen on paljonkin tuulenkaatoja metsissä jotka hakataan energiaksi kuutioimalla jos vielä kourassa kestävät.
Samoin ensiharvennuksilla karsimattomat latvukset menevät omaan kasaan ja sitten ajokoneen vaakamitalla ajetaan kasalle. Mutta eh ja yhdistelmäkorjuu tekee oman lisähaasteen kun ei niitä pinonpaikkoja niin paljoa ole puiden välissä. Samoin karsimattomien latvojen ajo kolhii paljon uran reunuspuita ja tekee enemmän uria metsiin kun oksat eivät ole juuristoa suojaamassa koneiden alla. Latvat on usein 6-7 metriä pitkiä joten häntä huitelee milloin missäkin mutkapaikoissa. Urat tarviaa olla paljon leveämmin hakattu kuin normaaliharvennuksella.
Ei kait ole ihmekään jos ja kun e-puu kohteiden korjuujäki on huonoa jos tuollaisiin kohteisiin mennään. Täällä nuo on onneksi kierretty.
Tottahan motokuskin tulee huomioida riittävä lanssitila tien varteen. Se olisi aina hyvä tarkistaa puumäärän ja lajimäärän mukaan. Näin ei kyllä aina näytä käyvän. Niitä survotaan puiden väleihin ja kaadellaan, lamataan alle ja kolhitaan vielä pystyyn jääviä.
Jees H-valta ei jälleen ymmärtänyt. Ei kyse ollut laanipaikasta vaan itse metsästä jonne ei mahdu urien viereen useampia pinoja eri lajeja kun latvat vievät paljonkin tilaa. Tämä tapahtuu jo 1000 paikkeille jätettäessä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
…tili tosin tehtiin muualla. Tästä ajettiin ohi ja yli.
Näitä kohteita valitettavasti riittää!
Aikoinaan tehtynä melko pienellä raivaussahatyöllä olisi kuvan kohteesta saanut todella hyvän energiapuu- tai ensiharvennuskohteen.
Tuosta ei paljoa puuainesta voimalan kattilaan kerry.
Näyttävän kokoinen kasa tulee toki tienvarteen, mutta kallis katseltava kaikille osapuolille.
Näitä voisi nimittää vaikkapa ”Pukkalan pusikoiksi”.
Tällaista jälkeä syntyy, kun esitetään, jotta lehtipuuta voi kasvattaa ilman hoitokuluja!
Ainut tili taitaisi tulla tuolla aurausviittojen tekijöille. Erinomainen kohde vaikkapa 4H kerholaisille. 🙂
Varhaisperkaus olisi tarvittu niin olisi aivan konepuitavassa kunnossa. Mutta aika nuoreltahan tuo muutenkin näyttää.
Ei kait tuota sentään hakkuulle ole ostettu?
Männystä laskien kohde yli 20 vuotta vanha?
Isolle palstalle mahtuu monenlaista. Yhdistelmäkorjuu oli homman nimi. Tämä kohta , ja vähän enemmänkin , jätettiin ”hautumaan” , vaikka lähes kaikki kuvassa näkyvä tavara ylittää läpimitaltaan 5 cm rinnan korkeudelta mitattuna.
Palsta oli istutettu aikoinaan männylle. Raivaus oli tehty senhetkisen tavan mukaan hiukan myöhään ja vain kerran. Tulos on tässä. Myöhästynyt raivaus maustettuna hirvituhoilla on johtanut tilanteeseen , jossa kuviolla on harvahko männikkö keskitilavuudeltaan 150 litraa. Lehtipuun kannoista on syntynyt täydentävää puuainesta , joka päätyy rikastuttamaan luonnon monimuotoisuutta kuvan ”Luonto kunnostamassa metsää” -tavoin. (Se kuva muuten on otettu samalta kuviolta n. 100: metrin päästä )
Tuollaiselta kohteelta tein tiliä 70-luvulla, aiemmin mainitsemalla aurausviittojen teolla. Kohde oli hakattu siemenpuuasentoon, äestetty ja unohdettu. Nyt sieltä voisi käydä katsomassa räkämännikköä. reilu harvennuskaan ei enää ollut pelastanut muuta kuin sormiliitos puuta.
Kuvan palstan puut eivät olleet kovin oksaisia , vaikka kasvoivatkin harvassa.
Etualalla näkyvä mänty puolestaan osoittaa , että metsä , jota vesakko on kiusannut , ei kehity läheskään normaaliin tahtiin ja näyttää ikäistään 15 vuotta nuoremmalta jo tässä vaiheessa. Taimikonhoidon puutteet ovat siis kasvattaneet puiden kiertoaikaa tähän mennessä sen 15 vuotta , jonka lisäksi tulevat määrä- ja laatutappiot.
Eihän tuosta kuvasta tietty männynkään laadusta mitään osviittaa saa mutta ainakaan ei ole mikään räkäoksainen eikä koivutkaan (järeämmät) kovin huonoilta näytä.
Näitä yhdistelmäkorjuita tullaan lisääntyvässä määrin tekemään koska tarve ei ole kadonnut mäntykuidustakaan.
Kuitenkin sitä välistä tulee liikaakin Eli tuo yhdisteleminen toimii näille nk. sellufirmoille oikein hyvin. Saa ohjattua joko polttoon tai sellutehtaalle tarpeen mukaan. Sillä saadaan huoletta ostettua paljon kohteita koska niitä ymmärretään jo tarjotakkin lisääntyvässä määrin. Sikälikin se on hyvä että hintataso myös pysyy hyvänä ja paranee tasaisesti. Joten suorittava muistaa rasvata vain nivelet koneesta ja ihtestäänkin jotta jaksaa noita päivät tässä alkusyssystä tikata.
Yhdistelmäkorjuun tulevaisuus ei välttämättä ole sitä , mitä Harjavallassa kuvitellaan. Viimeisimpien teitojen mukaan ollaan siirtymässä enemmänkin joko/tai menetelmään. Eli kaikki puu samaan kasaan joko kuiduksi tai energiaksi. Energiapuuksi kelpaa tulevaisuudessa vain tavara , joka on karsittavissa ja kestää koneellisen käsittelyn.
Ammattilehteemme MKP:n pääluottamusmiehen laatima artikkeli tuki tätä näkemystä. Pienien leimikoiden kahden tai useamman tavaralajin erilleen hakkuu muodostaa myös selkeän logistisen ongelman. Pienet energiapuunökköset ovat keräilijöilleen liian suuri kustannuserä. Tämän vuoksi vähäiset määrät tullaan ohjaamaan jatkossa vain yhteen osoitteeseen.
Minä en yhdistelmäkorjuun kanssa ole ollut tekemisissä. Jessen optimistisen kommentin jälkeen jäin kuitenkin pohtimaan sen ideaa ihan periaatteellisella tasolla. En ymmärtänyt, koska kun ainakin täällä suunnalla energiapuu maksaa käytännössä saman kuin kuitu, miksi pitäisi yhden sijasta tehdä kahta lajia? Vain silloin, kun energiapuusta ei makseta kunnolla, olisi ehkä perusteltua erotella tavaralajit. Mutta onko silloinkaan energian määrä niin suuri, että homma kannattaisi? Toinen syy voisi olla teollisuuden huoli kuidun saatavuudesta, mutta energiapuu tuskin ainakaan vielä rajoittaa raaka-aineen saatavuutta.
Ehkä se kuitenkin on ohjannut ainakin mäntykuitua liikaa ohi sellun. Kyllä minunkin tästä viimeisestä tehdään mäntykuitua erikseen vaikka ala oli vain se hehtaari. Tosin kyseisellä ostajalla on siellä lanssissa jo samaa puutavaraa ennestään pinolla. Juuri ennen lomaa tehtyä.
Olin jostain nimittäin juuri hiljan lukevinani että esim. Raumalle olisi mäntykuidusta tarvetta enemmänkin.
Täällä on jonkin verran yhdistemäkorjuuta muttei se liity kuvan näköisiin pusikoihin millään lailla.
Asta, Veera ja Hannu myräköiden jälkeen on paljonkin tuulenkaatoja metsissä jotka hakataan energiaksi kuutioimalla jos vielä kourassa kestävät.
Samoin ensiharvennuksilla karsimattomat latvukset menevät omaan kasaan ja sitten ajokoneen vaakamitalla ajetaan kasalle. Mutta eh ja yhdistelmäkorjuu tekee oman lisähaasteen kun ei niitä pinonpaikkoja niin paljoa ole puiden välissä. Samoin karsimattomien latvojen ajo kolhii paljon uran reunuspuita ja tekee enemmän uria metsiin kun oksat eivät ole juuristoa suojaamassa koneiden alla. Latvat on usein 6-7 metriä pitkiä joten häntä huitelee milloin missäkin mutkapaikoissa. Urat tarviaa olla paljon leveämmin hakattu kuin normaaliharvennuksella.
Ei kait ole ihmekään jos ja kun e-puu kohteiden korjuujäki on huonoa jos tuollaisiin kohteisiin mennään. Täällä nuo on onneksi kierretty.
Tottahan motokuskin tulee huomioida riittävä lanssitila tien varteen. Se olisi aina hyvä tarkistaa puumäärän ja lajimäärän mukaan. Näin ei kyllä aina näytä käyvän. Niitä survotaan puiden väleihin ja kaadellaan, lamataan alle ja kolhitaan vielä pystyyn jääviä.
Sthil 480,räntäsade ja syyspimeät.
Risusavottaa ei voita mikään työnä.
Tämmöistä sitten on jälki kun ei tehdä mitään.
Minkälaista tällä kuviolla on 50 v. päästä?
Heikoimmat hävinneet ja huonoa koivua kasvaa mäntyjen seassa.
Tuskin nyt kukaan enää viidenkymmenen vuoden päästä noita koivuja kasvattelee. Niillä on silloin jo tehty tili ja tuhlattukkin jo ne rahat.
Ei tuhlattu vaan sijoitettu takaisin metsään ja osakemarkkinoille.
Metsä kasvaa ja tuottaa rahaa mutta se ei yksin riitä. Pitää myös osata sijoittaa.
Jees H-valta ei jälleen ymmärtänyt. Ei kyse ollut laanipaikasta vaan itse metsästä jonne ei mahdu urien viereen useampia pinoja eri lajeja kun latvat vievät paljonkin tilaa. Tämä tapahtuu jo 1000 paikkeille jätettäessä.