Yksi vaihtoehto voisi olla tehdä Fixterillä ajojourat ja vain karkea harvennus, jota sitten raivaussahan kanssa korjailisi sitten kun näkee paljonko lumituhoja on tullut.
Mieluummin pyytää naapurin isännän niittokoneen kanssa, kuin laittaa kaverin Fixterin kanssa leipäänsä tekemään tuommoiseen puskaan. Mielestäni kaikkein paras tulisi kun nyt raivaisi 4000 runkoa/ha tiheyteen ja parin vuoden päästä harventaisi raivurilla uudestaan.
Vaikuttaisi että raudustakin joukossa joten harventamalla metsää tekemään kuten ylensäkkin. Liiasta saa aina pois, liian vähästä jää vajaatuottoa. Itse kasvattaisin kuitukoivikkoa ja harventelisin siitä ja parhailla tukiksi.
Mikähän mahtaisi tulla yhteensä hehtaarihinnaksi raivauksille kun tuon raivaussahalla tekee? Vähintään kaksi kertaa siinä on käytävä. Puhutaan nyt normaalista vieraan tekemästä työstä.
Turha tuonne on koneita viedä vähään aikaan. Sahalla vain raivaamaan. Jos ei ole varaa raivata tai ei itse ehdi, niin kannattaa myydä pusikot pois. Kyllä tuostakin joku pienen summan maksaa.
Onneksi tämä ei ole oma kohde!
Osaisiko joku kertoa, paljonko tuon kunnostaminen vierastyönä maksaisi? Alaa on pari hehtaaria, maasto tasainen, eikä paikka ole kaukana korvessa. Tässä tapauksessa ei ns. oma työ eikä alueen myynti ole mahdollista.
Kyllä jos minulta joku kysyisi tuota tehtäväksi ja kuvio pari hehtaaria niin luulisin että päivässä saa puoli hehtaaria aikaiseksi. Eli parissa hehtaarissa nelisen päivää. Päiväpalkka sotu ja muina kuluina pitäisi olla vähintään 200 ekee niin silloinhan tuon urakkahinta pyörii siinä 800 euron paikkeilla. Eli 400 ekee / ha. Miltä kuulostaa ?
Ihan asialliselta kuulostaa. Yhdellä kertaa ei tosin tätä aluetta nyt enää kuntoon saa, eli raivaus on tehtävä kahdessa erässä, muuten lumituho vie koko alueen pilalle, eli summa on vielä kerrottava suunnilleen kahdella.
Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten uusia metsänomistajia saatetaan johtaa harhaan väittämällä, ettei luontaisessa uudistamisessa olisi töitä ja kuluja.
Toki tämän alueen olisi saanut huomattavasti kohtuullisemmilla kustannuksilla hoidettua, jos varhaisperkaus olisi tehty ajoissa, ja taimikonhoito siitä sitten muutaman vuoden päästä.
Nyt paikalla kasvaisi jo tukkikoa lähestyvä hyvälaatuinen koivikko.
ei mopolla mahottomia..
ensiksi raivurilla (tilihi husoppi tai vaikka kiinalainen) ei tarvii löylyä..30% puista pois = mahtuu kävelemään.. pari kolme vuotta odottelua.. sitten näkee jo vähän mitä tuleman pitää jatkossa
Kuvan tapauksessa todennäköisimmin käy niin, että alue puidaan jossain vaiheessa Fixterillä, sillä raivaussahatyöhön ei löydy maksajaa. Eihän tämä todellakaan mikään hyvä savotta tällaisena ole kenellekään. Toivottavasti ei enää jatkossa ainakaan tällä palstalla neuvottaisi näitä aikaansaamaan!
köyhinä kuollaan jos aekaellaan, roopella taksat kohillaan, paljoko lienöö töetä nuilla taksoella. en minäkää lähtis alle kolomen tonnin ies vilasemmaa ku en töetä tarvii.. jossahii päen suomee sannoovat työnkii kummasti kun kuuloo jotta te
eikös se te ou johhii virka paekka ja toemisto pyrokraatin rattaessa
#”…..alue puidaan jossain vaiheessa Fixterillä, sillä raivaussahatyöhön ei löydy maksajaa…”#
DUODA DUODA …muuttuuko homma kenties ilmaiseksi , jos se tehdään 500 -600 kertaa kallimmalla työvälineellä ? Tuo puska antaa katetta konetyölle vasta muutaman vuosikymmenen kuluttua …jos sittenkään .
Näin se kuitenkin elävässä elämässä näyttää menevän ainakin täälläpäin. Se, onko siinä järkeä, onkin sitten ihan eri juttu!
Erittäin paljon näkyy Fixteri-savotoita tehdyn. Toiset parempia, toiset sitten näitä vähemmän parempia.
Maapohja näyttää hyvältä puun kasvatukseen. Minusta tuossa kuvassa ei ole mitään ikävän näköistä, luonto hoitaa itsensä, kasvua on.
Itkua piisaa vain niillä, jotka haluavat ahnehtia kaikessa. Ilmaiseksi pitäisi jonkun tehdä työt, ollaan huolissaan ehkä toisen omaisuudesta vaikkei se millään lailla kuuluisikkaan itselle.
Annetaan koivujen kasvaa kun näyttävät kasvussa olevan. Siitä ne parhaat valikoituvat aikanaan ja nyt jo koivikko haukkaa suun täydeltä hiilidioksidia ja pukkaa happea ilmoille.
Pikkuvallulla kun ajelee tuon koivikon äärelle, peräkärryssä sopivan korkunen pölkky jonka päällä hyvä katkoa ohuetkin puut kassarilla muuripadan pesään sopiviksi. Ai miten kuumaa liekkiä antavat ja varipata kohtsilleen alkaa porista.
Ei tarvitse ainakaan olla luonnonmonimuotoisuuden ja lehtipuun määrästä kenenkään huolissaan. Ei ole perusteita ainakaan näitä käyttää keppihevosena millekään vaatimuksille.
Jos tämä on jonkun mielestä ihan kelvollista metsänkasvatusta, niin silloin on syytä kaikki uudet Suomeen suunnitellut metsäteollisuuden investoinnit syytä perua.
Jos metsä on 20 vuoden ikäisenä tuon näköistä, voidaan kaikki puheet metsätaloudesta unohtaa.
En oikein oivalla miksi ei lehtipuu voi tuon ikäisenä olla tuossa mallissa. Ikää ei varmasti ole mitään kahtakymmentä vuotta eikä likikään mutta tuostahan sitten vain metsää voi alkaa tehdä.
Ikää todellakin on tuo 20 vuotta. Alue on kyllä erittäin hyvin taimettunut kauttaaltaan luontaisesti koivulle, mutta varhaisperkausta ei ole tehty ja nyt jälki on tämän näköistä.
Kuusenviljelyn ystäville kohde on kauhistus ja malliesimerkki väärästä metsänhoidosta.
Jos puhtaasti metsänhoidollisesta näkökulmasta asiaa katsotaan, niin siinä ainakin on, mistä valita kasvatettava puusto. Onkohan turvemaa? Runkoluku varmaan jossain sadantuhannen tuntumassa tuossa etualalla ja puut pari-kolmemetrisiä. Kuvan perusteella myös vaikea sanoa puulajisuhteista, varmaankin on molemmat koivulajit edustettuina ja yleensähän nämä taitaa olla hieskoivuvaltaisia. Mutta jos prosenttikin taimista olisi rauduskoivuja, niin sehän riittää hyvin tulevan vanerikoivikon tarpeiksi sikäli, kun kasvupaikka on sille sopiva.
Kun otetaan kustannuspuoli huomioon, niin tämä harvemmin on metsänuudistamisen tavoitetila. Kuten jo tuli ilmi, ammattimiehet kehuu tekevänsä tämmöistä puoli hehtaaria päivässä. Itse joskus omilla mailla törmännyt vastaavaan tilanteeseen ja kun alle joka kymmenes puu oli rauduskoivu ja tavoitteena olla vahingossa kaatamatta yhtään niistä, oli työ perin hidasta. Kun yksi hyvä rauduskoivu löytyi, niin saattoi pari metriä taas raivata eteenpäin, mutta sitten piti taas etsiä seuraavaa, mikä voi olla hidasta moisessa vitelikossa. Nyt on kuitenkin mainio rauduskoivikko varttumassa.
Laitoin vapun tienoilla tänne kuvan siitä, miten voi ylisuuren hirvikannan alueella käydä, jos taimia tulee vähemmän. Kun palstalle on tehty hehtaarille parituhatta laikkua, joissa viitisen puuta per laikku, saattaa hirvet syödä ne aika tarkkaan. Tuommoisen kohteen kun tekee taimikonperkausvaiheessa vaikka viiteentuhanteen runkoon per hehtaari, niin siinä on vara hirvienkin laiduntaa ja taimikonharvennuksen tekee sitten hirvituhoriskin väistyttyä.
Em. hirvilaidunalueella on nyt yksi uudistusala, johon toivon mukaan tulee tuon näköinen rauduskoivikko. Sen verran olen sisuuntunut harvempana kasvuun lähteneistä ja hirvien tärvelemiksi päätyneistä taimikoista ja kun viime viikon taas sahailin myrskytuhopuita puhtaassa kuusikossa, niin se kuusen viljelykään ei oikein innosta.
Äestä ja kylvä rauduskoivu. Täällä tulee kylvämättäkin kyseisellä menetelmällä tuon näköisiä rauduskoivikoita lehtomaisillakin kankaille, noh ehkä vähän vähemmän mut ainahan voi varmistella. Mut ne on sellasia hommia, että ne on aina itse tehtävä kun siitä ei jää välityspalkkioita, työtunteja ja taimirahaa saamatta. Mutta ei menetelmän toimivuuteen voi uskoa jos ei ole nähnyt. Ja tietysti peitto ei välttämättä ole 100%mutta eipä menetelmä maksakkaan hunajaa ja siinä voi säästää sen 1000e/ha ja senkun sijoittaa ni ihan kilpailukykyistä.
Tämä on kivennäis-multamaalla oleva koivikko, jossa raudusta on kohtalaisen hyvin, eikä hirvistäkään ole kiusaa.
Koko ala on tasaisesti taimettunut, eli tässä on ollut kaikki hyvän rauduskoivumetsän ainekset. Tästä saa kyllä vielä jonkinlaisen metsän aikaiseksi, mutta kovin kustannuksin ja kaiken lisäksi 15 vuotta todella hyvän maapohjan kasvuaikaa on mennyt hukkaan. Taimikon varhaisperkauksen tekemättä jättäminen, – on sitten kysymyksessä keinollinen- tai luontainen uudistaminen, on tie huonosti kannattavaan metsätalouteen.
Kiitos Ammatti Raivoojalle toimenpide-ehdotuksesta, mutta homma on jo käynnissä: maanmuokkaus tehtiin kaivinkonelaikutuksena viime kesänä, kun samalle koneelle oli tilalla mm. mätästystä ja ojankaivua. Kuvio rajoittuu keski-ikäiseen viljelykoivikkoon ja lisäksi tämän kuusivaltaisen uudistusalan koivut hakattii erikseen vasta viime talvena. Näin ollen siementä pitäisi olla kylväytynyt riittävästi viime heinä-elokuussa. En ole ehtinyt vielä käymään tekemässä havaintoja taimettumisesta, mutta toivon mukaan siellä on nyt runsaasti pikkuisia taimia laikuissa.
Kuvan lähettäjä Puun takaa kirjoittaa, että tässä on mennyt viisitoista vuotta aikaa hukkaan, mitä ihmettelen. Missä päin Suomea palsta mahtaa olla? Minun silmiin tuo on korkeintaan kymmenenvuotiasta koivikkoa, joka on lähtenyt avohakkuun jälkeen kasvuun. Yhtä tasainen koivikko ei ainakaan kivennäismaalle maanmuokkaustoimenpiteet laiminlyömällä ja vuosikausien viiveellä hakkuusta oman kokemuksen mukaan synny.
Puuston kasvua rajoittava stagnaatiotila, missä on lähes täsmälleen samankokoisia puita kilpailemassa keskenään, eikä yksikään tahdo päästä voitolle, on harvinainen, enkä usko, että tässä tilanteessa siitä olisi kysymys.
Toistan vielä kerran, että alueen siemensyntyinen taimettuminen on tässä alkanut hyvin muokattuun maahan 20 vuotta sitten, joten n.15 vuoden tyhjäkäynti on todellakin tapahtunut.
Koska kysymyksessä on Etelä-Suomi ja ominaisuuksiltaan yksi maailman parhaimmista metsämaapohjista, tässä olisi aivan normaalilla hoidolla nyt tukkikokoa lähestyvä rauduskoivikko. Erittäin paljon samankoista taimiainesta käsittävä stagnaatiotila tässä on siis ollut
100 000 jalostettua koivun siementä maksaa n.35e ja kasvuksi luvataan 30% enemmän niin tietysti voisi varmistella myös. Rahaahan ei mene mutta aikaa vähän.
Pusikko on pahimman vaiheen ohittanut. Nyt vaan raivuri käyntiin ja vetästään noin neljääntuhanteen runkoon, Tietenkin raudusta suosien, mutta niistäkin 80 % kaadetaan ennen kuin alkaa tukinkasvatus.
Tuollaisen kokonaiskustannus lienee siinä 600 € / ha.
Se ei ole paljoa, jos puusto on syntynyt luontaisesti ja ilma kustannuksia kehittynyt tuohon malliin.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Yksi vaihtoehto voisi olla tehdä Fixterillä ajojourat ja vain karkea harvennus, jota sitten raivaussahan kanssa korjailisi sitten kun näkee paljonko lumituhoja on tullut.
Mieluummin pyytää naapurin isännän niittokoneen kanssa, kuin laittaa kaverin Fixterin kanssa leipäänsä tekemään tuommoiseen puskaan. Mielestäni kaikkein paras tulisi kun nyt raivaisi 4000 runkoa/ha tiheyteen ja parin vuoden päästä harventaisi raivurilla uudestaan.
Aivan Mahtavaa!
Vaikuttaisi että raudustakin joukossa joten harventamalla metsää tekemään kuten ylensäkkin. Liiasta saa aina pois, liian vähästä jää vajaatuottoa. Itse kasvattaisin kuitukoivikkoa ja harventelisin siitä ja parhailla tukiksi.
Saha soimaan ! Voi mennä pilalle Fixteriä odotellessa .
Liekö enää montakaan toiminnassa siinä vaiheessa , kun tuo palsta on kypsä .
Mikähän mahtaisi tulla yhteensä hehtaarihinnaksi raivauksille kun tuon raivaussahalla tekee? Vähintään kaksi kertaa siinä on käytävä. Puhutaan nyt normaalista vieraan tekemästä työstä.
Turha tuonne on koneita viedä vähään aikaan. Sahalla vain raivaamaan. Jos ei ole varaa raivata tai ei itse ehdi, niin kannattaa myydä pusikot pois. Kyllä tuostakin joku pienen summan maksaa.
Onneksi tämä ei ole oma kohde!
Osaisiko joku kertoa, paljonko tuon kunnostaminen vierastyönä maksaisi? Alaa on pari hehtaaria, maasto tasainen, eikä paikka ole kaukana korvessa. Tässä tapauksessa ei ns. oma työ eikä alueen myynti ole mahdollista.
Eihän tuo ole edes paha raivata. Sanoisin, että max 15h/ha
Kyllä jos minulta joku kysyisi tuota tehtäväksi ja kuvio pari hehtaaria niin luulisin että päivässä saa puoli hehtaaria aikaiseksi. Eli parissa hehtaarissa nelisen päivää. Päiväpalkka sotu ja muina kuluina pitäisi olla vähintään 200 ekee niin silloinhan tuon urakkahinta pyörii siinä 800 euron paikkeilla. Eli 400 ekee / ha. Miltä kuulostaa ?
Ihan asialliselta kuulostaa. Yhdellä kertaa ei tosin tätä aluetta nyt enää kuntoon saa, eli raivaus on tehtävä kahdessa erässä, muuten lumituho vie koko alueen pilalle, eli summa on vielä kerrottava suunnilleen kahdella.
Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten uusia metsänomistajia saatetaan johtaa harhaan väittämällä, ettei luontaisessa uudistamisessa olisi töitä ja kuluja.
Toki tämän alueen olisi saanut huomattavasti kohtuullisemmilla kustannuksilla hoidettua, jos varhaisperkaus olisi tehty ajoissa, ja taimikonhoito siitä sitten muutaman vuoden päästä.
Nyt paikalla kasvaisi jo tukkikoa lähestyvä hyvälaatuinen koivikko.
ei mopolla mahottomia..
ensiksi raivurilla (tilihi husoppi tai vaikka kiinalainen) ei tarvii löylyä..30% puista pois = mahtuu kävelemään.. pari kolme vuotta odottelua.. sitten näkee jo vähän mitä tuleman pitää jatkossa
Kuvan tapauksessa todennäköisimmin käy niin, että alue puidaan jossain vaiheessa Fixterillä, sillä raivaussahatyöhön ei löydy maksajaa. Eihän tämä todellakaan mikään hyvä savotta tällaisena ole kenellekään. Toivottavasti ei enää jatkossa ainakaan tällä palstalla neuvottaisi näitä aikaansaamaan!
Alle 1500:n eken en alkais sahaamaan 2 ha
köyhinä kuollaan jos aekaellaan, roopella taksat kohillaan, paljoko lienöö töetä nuilla taksoella. en minäkää lähtis alle kolomen tonnin ies vilasemmaa ku en töetä tarvii.. jossahii päen suomee sannoovat työnkii kummasti kun kuuloo jotta te
eikös se te ou johhii virka paekka ja toemisto pyrokraatin rattaessa
#”…..alue puidaan jossain vaiheessa Fixterillä, sillä raivaussahatyöhön ei löydy maksajaa…”#
DUODA DUODA …muuttuuko homma kenties ilmaiseksi , jos se tehdään 500 -600 kertaa kallimmalla työvälineellä ? Tuo puska antaa katetta konetyölle vasta muutaman vuosikymmenen kuluttua …jos sittenkään .
Näin se kuitenkin elävässä elämässä näyttää menevän ainakin täälläpäin. Se, onko siinä järkeä, onkin sitten ihan eri juttu!
Erittäin paljon näkyy Fixteri-savotoita tehdyn. Toiset parempia, toiset sitten näitä vähemmän parempia.
Maapohja näyttää hyvältä puun kasvatukseen. Minusta tuossa kuvassa ei ole mitään ikävän näköistä, luonto hoitaa itsensä, kasvua on.
Itkua piisaa vain niillä, jotka haluavat ahnehtia kaikessa. Ilmaiseksi pitäisi jonkun tehdä työt, ollaan huolissaan ehkä toisen omaisuudesta vaikkei se millään lailla kuuluisikkaan itselle.
Annetaan koivujen kasvaa kun näyttävät kasvussa olevan. Siitä ne parhaat valikoituvat aikanaan ja nyt jo koivikko haukkaa suun täydeltä hiilidioksidia ja pukkaa happea ilmoille.
Pikkuvallulla kun ajelee tuon koivikon äärelle, peräkärryssä sopivan korkunen pölkky jonka päällä hyvä katkoa ohuetkin puut kassarilla muuripadan pesään sopiviksi. Ai miten kuumaa liekkiä antavat ja varipata kohtsilleen alkaa porista.
Kantonalla asenne kohdallaan. Noin juuri.
Ei tarvitse ainakaan olla luonnonmonimuotoisuuden ja lehtipuun määrästä kenenkään huolissaan. Ei ole perusteita ainakaan näitä käyttää keppihevosena millekään vaatimuksille.
Jos tämä on jonkun mielestä ihan kelvollista metsänkasvatusta, niin silloin on syytä kaikki uudet Suomeen suunnitellut metsäteollisuuden investoinnit syytä perua.
Jos metsä on 20 vuoden ikäisenä tuon näköistä, voidaan kaikki puheet metsätaloudesta unohtaa.
En oikein oivalla miksi ei lehtipuu voi tuon ikäisenä olla tuossa mallissa. Ikää ei varmasti ole mitään kahtakymmentä vuotta eikä likikään mutta tuostahan sitten vain metsää voi alkaa tehdä.
Ikää todellakin on tuo 20 vuotta. Alue on kyllä erittäin hyvin taimettunut kauttaaltaan luontaisesti koivulle, mutta varhaisperkausta ei ole tehty ja nyt jälki on tämän näköistä.
Kuusenviljelyn ystäville kohde on kauhistus ja malliesimerkki väärästä metsänhoidosta.
Jos puhtaasti metsänhoidollisesta näkökulmasta asiaa katsotaan, niin siinä ainakin on, mistä valita kasvatettava puusto. Onkohan turvemaa? Runkoluku varmaan jossain sadantuhannen tuntumassa tuossa etualalla ja puut pari-kolmemetrisiä. Kuvan perusteella myös vaikea sanoa puulajisuhteista, varmaankin on molemmat koivulajit edustettuina ja yleensähän nämä taitaa olla hieskoivuvaltaisia. Mutta jos prosenttikin taimista olisi rauduskoivuja, niin sehän riittää hyvin tulevan vanerikoivikon tarpeiksi sikäli, kun kasvupaikka on sille sopiva.
Kun otetaan kustannuspuoli huomioon, niin tämä harvemmin on metsänuudistamisen tavoitetila. Kuten jo tuli ilmi, ammattimiehet kehuu tekevänsä tämmöistä puoli hehtaaria päivässä. Itse joskus omilla mailla törmännyt vastaavaan tilanteeseen ja kun alle joka kymmenes puu oli rauduskoivu ja tavoitteena olla vahingossa kaatamatta yhtään niistä, oli työ perin hidasta. Kun yksi hyvä rauduskoivu löytyi, niin saattoi pari metriä taas raivata eteenpäin, mutta sitten piti taas etsiä seuraavaa, mikä voi olla hidasta moisessa vitelikossa. Nyt on kuitenkin mainio rauduskoivikko varttumassa.
Laitoin vapun tienoilla tänne kuvan siitä, miten voi ylisuuren hirvikannan alueella käydä, jos taimia tulee vähemmän. Kun palstalle on tehty hehtaarille parituhatta laikkua, joissa viitisen puuta per laikku, saattaa hirvet syödä ne aika tarkkaan. Tuommoisen kohteen kun tekee taimikonperkausvaiheessa vaikka viiteentuhanteen runkoon per hehtaari, niin siinä on vara hirvienkin laiduntaa ja taimikonharvennuksen tekee sitten hirvituhoriskin väistyttyä.
Em. hirvilaidunalueella on nyt yksi uudistusala, johon toivon mukaan tulee tuon näköinen rauduskoivikko. Sen verran olen sisuuntunut harvempana kasvuun lähteneistä ja hirvien tärvelemiksi päätyneistä taimikoista ja kun viime viikon taas sahailin myrskytuhopuita puhtaassa kuusikossa, niin se kuusen viljelykään ei oikein innosta.
Äestä ja kylvä rauduskoivu. Täällä tulee kylvämättäkin kyseisellä menetelmällä tuon näköisiä rauduskoivikoita lehtomaisillakin kankaille, noh ehkä vähän vähemmän mut ainahan voi varmistella. Mut ne on sellasia hommia, että ne on aina itse tehtävä kun siitä ei jää välityspalkkioita, työtunteja ja taimirahaa saamatta. Mutta ei menetelmän toimivuuteen voi uskoa jos ei ole nähnyt. Ja tietysti peitto ei välttämättä ole 100%mutta eipä menetelmä maksakkaan hunajaa ja siinä voi säästää sen 1000e/ha ja senkun sijoittaa ni ihan kilpailukykyistä.
Tämä on kivennäis-multamaalla oleva koivikko, jossa raudusta on kohtalaisen hyvin, eikä hirvistäkään ole kiusaa.
Koko ala on tasaisesti taimettunut, eli tässä on ollut kaikki hyvän rauduskoivumetsän ainekset. Tästä saa kyllä vielä jonkinlaisen metsän aikaiseksi, mutta kovin kustannuksin ja kaiken lisäksi 15 vuotta todella hyvän maapohjan kasvuaikaa on mennyt hukkaan. Taimikon varhaisperkauksen tekemättä jättäminen, – on sitten kysymyksessä keinollinen- tai luontainen uudistaminen, on tie huonosti kannattavaan metsätalouteen.
Kiitos Ammatti Raivoojalle toimenpide-ehdotuksesta, mutta homma on jo käynnissä: maanmuokkaus tehtiin kaivinkonelaikutuksena viime kesänä, kun samalle koneelle oli tilalla mm. mätästystä ja ojankaivua. Kuvio rajoittuu keski-ikäiseen viljelykoivikkoon ja lisäksi tämän kuusivaltaisen uudistusalan koivut hakattii erikseen vasta viime talvena. Näin ollen siementä pitäisi olla kylväytynyt riittävästi viime heinä-elokuussa. En ole ehtinyt vielä käymään tekemässä havaintoja taimettumisesta, mutta toivon mukaan siellä on nyt runsaasti pikkuisia taimia laikuissa.
Kuvan lähettäjä Puun takaa kirjoittaa, että tässä on mennyt viisitoista vuotta aikaa hukkaan, mitä ihmettelen. Missä päin Suomea palsta mahtaa olla? Minun silmiin tuo on korkeintaan kymmenenvuotiasta koivikkoa, joka on lähtenyt avohakkuun jälkeen kasvuun. Yhtä tasainen koivikko ei ainakaan kivennäismaalle maanmuokkaustoimenpiteet laiminlyömällä ja vuosikausien viiveellä hakkuusta oman kokemuksen mukaan synny.
Puuston kasvua rajoittava stagnaatiotila, missä on lähes täsmälleen samankokoisia puita kilpailemassa keskenään, eikä yksikään tahdo päästä voitolle, on harvinainen, enkä usko, että tässä tilanteessa siitä olisi kysymys.
Toistan vielä kerran, että alueen siemensyntyinen taimettuminen on tässä alkanut hyvin muokattuun maahan 20 vuotta sitten, joten n.15 vuoden tyhjäkäynti on todellakin tapahtunut.
Koska kysymyksessä on Etelä-Suomi ja ominaisuuksiltaan yksi maailman parhaimmista metsämaapohjista, tässä olisi aivan normaalilla hoidolla nyt tukkikokoa lähestyvä rauduskoivikko. Erittäin paljon samankoista taimiainesta käsittävä stagnaatiotila tässä on siis ollut
100 000 jalostettua koivun siementä maksaa n.35e ja kasvuksi luvataan 30% enemmän niin tietysti voisi varmistella myös. Rahaahan ei mene mutta aikaa vähän.
Pusikko on pahimman vaiheen ohittanut. Nyt vaan raivuri käyntiin ja vetästään noin neljääntuhanteen runkoon, Tietenkin raudusta suosien, mutta niistäkin 80 % kaadetaan ennen kuin alkaa tukinkasvatus.
Tuollaisen kokonaiskustannus lienee siinä 600 € / ha.
Se ei ole paljoa, jos puusto on syntynyt luontaisesti ja ilma kustannuksia kehittynyt tuohon malliin.