Todellakin, aavistuksen viistoon on vedetty. Mutta vain aavistuksen – se kai sitten riittääkin, jotta siisnaa voi kiskoa yhtenäisenä nauhana niin pitkälti kuin tuohen laatu koivun pinnalla antaa myöten.
Sitä mietin, että onnistuuko tasalevyisen siisnan tuottaminen ”kerralla” vai pitääkö tavaraa siistiä myöhemmin puukolla. Tuohitaitaja Raimo Toivosen mielestä millin tarkkuus riittää tuohitöissä. Se on minusta melkoinen vaatimus ja tuskin mikään tsoukki, kun katsoo työn jälkeä.
Kontti on ”punottu” kaksinkertaisesta siisnasta, ulkopinnat vastakkain.
Tuon ”syy kuvion” vaihtelu voi johtua myös siitä onko puu kasvanut suoraan vai vinossa. (oma teoriani)
Viimeksi tuohta on tullut kiskottua joskus vuonna 95. Kauan on aikaa siis. (muisti alkaa jo pätkiä)
Jäljellä sen aikaisista ”teoksista” on ainoastaan jokunen tuohikahvainen puukko. (osto teriin tehty)
Tuohituppea niihin yrittelin, nahkatyöt veivät kuitenkin voiton tupen teossa.
Tuohikahvainen puukko? Miltähän se mahtaa näyttää? Tiedän puukahvaiset (vai pitääkö puhua puukon perästä?) puukot (visakoivua, omenapuuta, pähkinäpuuta jne.) ja sitten muovikahvaiset Morat… mutta tuohikahva?!
Niin, ovessa on kahva tai ripa. 🙂 Jo Sakari Pälsi peräsi että puukossa pitää puhua perästä. Perässä olevan riipan hän muuten tuomitsi. Ja terässä olevan ”veriuran”.
Tuohiperäinen puukko on miellyttävä kädessä, lämmin, ei märkänäkään liukas.
Taidat yllyttää kuvaamaan tuohikahvaista puukkoa? 😉
Tuohon siisnan siistimiseen. Valmiin siisnan siistimiseen käy erinomaisesti mattoveitsi. Irrotuksessakin harjoitus tekee mestarin ja tasalevyista nauhaa alkaa syntyä kokemuksen myötä.
Äkkiä tulisi mieleen että voisihan siihen siisnan siistimiseen oikein tehdä työkalun, kaksi mattoveitsen terää kiinnitetään sopiville väleille. Vedetään siisna niitten välistä. Saattaa olla sellainen on jo olemassakin?
Raimo Toivosen kirjassa on neuvottu havainnollistavin kuvin, kuinka kaksiteräpuukko eli tuplapuukko tehdään mattoveitsen teristä. Jokaista nauhaleveyttä varten pitää olla oma tuplapuukko tai ainakin puukon puukappale, joka pistetään terien väliin.
Ei varmaankaan ole missään valmiina myytävänä, vaan jokainen tuohen työstäjä tekee itselleen mieleisen. Hyvin keksitty, jos itse oivalsit tuon tuplapuukkoidean!
Toivosen kirjoihin ei ole tullut tutustuttua. Voi olla että jostain olen moisen kuvissa nähnytkin, ainakin vastaavanlainen työkalu on ollut kuvattuna nahkanauhojen leikkaukseen. Voi olla että idea on kopioitunut sieltäkin.
Juu, vaimo opetti, entinen kansalaisopiston käsityö neuvoja. Nykyään taas opettajana, mutta aivan muulla alalla.
Puukkoihin tein nahkatupet kun perusteet näytettiin, ja työ opettaa tekijäänsä parhaiten. Pitäisi ottaa tuo Saksassa käytössä oleva kisälli järjestelmä käyttöön, vaikka vastaahan tuo oppisopimusjärjestelmä jotakuinkin sitä.
Omaan alaan verraten tuo nykyinen ammattitutkinto järjestelmä on soveltumaton, ongelman ratkaisukykya se ei tue, riittää että saa suoritettua jonkin opinnäytteen, sitten on valmis ”ammattilainen”.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Erittäin hyvä ja havainnollinen kuva. Kiitos.
Todellakin, aavistuksen viistoon on vedetty. Mutta vain aavistuksen – se kai sitten riittääkin, jotta siisnaa voi kiskoa yhtenäisenä nauhana niin pitkälti kuin tuohen laatu koivun pinnalla antaa myöten.
Sitä mietin, että onnistuuko tasalevyisen siisnan tuottaminen ”kerralla” vai pitääkö tavaraa siistiä myöhemmin puukolla. Tuohitaitaja Raimo Toivosen mielestä millin tarkkuus riittää tuohitöissä. Se on minusta melkoinen vaatimus ja tuskin mikään tsoukki, kun katsoo työn jälkeä.
Kontti on ”punottu” kaksinkertaisesta siisnasta, ulkopinnat vastakkain.
Tuon ”syy kuvion” vaihtelu voi johtua myös siitä onko puu kasvanut suoraan vai vinossa. (oma teoriani)
Viimeksi tuohta on tullut kiskottua joskus vuonna 95. Kauan on aikaa siis. (muisti alkaa jo pätkiä)
Jäljellä sen aikaisista ”teoksista” on ainoastaan jokunen tuohikahvainen puukko. (osto teriin tehty)
Tuohituppea niihin yrittelin, nahkatyöt veivät kuitenkin voiton tupen teossa.
Tuohikahvainen puukko? Miltähän se mahtaa näyttää? Tiedän puukahvaiset (vai pitääkö puhua puukon perästä?) puukot (visakoivua, omenapuuta, pähkinäpuuta jne.) ja sitten muovikahvaiset Morat… mutta tuohikahva?!
Niin, ovessa on kahva tai ripa. 🙂 Jo Sakari Pälsi peräsi että puukossa pitää puhua perästä. Perässä olevan riipan hän muuten tuomitsi. Ja terässä olevan ”veriuran”.
Tuohiperäinen puukko on miellyttävä kädessä, lämmin, ei märkänäkään liukas.
Taidat yllyttää kuvaamaan tuohikahvaista puukkoa? 😉
Joo, pistä ihmeessä tulemaan puukkokuvaa!
Juu, olenkin yllytyshullu. 😉 Mutta en vapaaehtoinen, aina tätyy käskeä.
Tuohon siisnan siistimiseen. Valmiin siisnan siistimiseen käy erinomaisesti mattoveitsi. Irrotuksessakin harjoitus tekee mestarin ja tasalevyista nauhaa alkaa syntyä kokemuksen myötä.
Äkkiä tulisi mieleen että voisihan siihen siisnan siistimiseen oikein tehdä työkalun, kaksi mattoveitsen terää kiinnitetään sopiville väleille. Vedetään siisna niitten välistä. Saattaa olla sellainen on jo olemassakin?
Raimo Toivosen kirjassa on neuvottu havainnollistavin kuvin, kuinka kaksiteräpuukko eli tuplapuukko tehdään mattoveitsen teristä. Jokaista nauhaleveyttä varten pitää olla oma tuplapuukko tai ainakin puukon puukappale, joka pistetään terien väliin.
Ei varmaankaan ole missään valmiina myytävänä, vaan jokainen tuohen työstäjä tekee itselleen mieleisen. Hyvin keksitty, jos itse oivalsit tuon tuplapuukkoidean!
Toivosen kirjoihin ei ole tullut tutustuttua. Voi olla että jostain olen moisen kuvissa nähnytkin, ainakin vastaavanlainen työkalu on ollut kuvattuna nahkanauhojen leikkaukseen. Voi olla että idea on kopioitunut sieltäkin.
Jassoo, nahkatöitäkin on siis tehty? Tai ainakin joku perheessä. Vaimollasi taisi olla jotain opetuspuolen kytköksiä…
Juu, vaimo opetti, entinen kansalaisopiston käsityö neuvoja. Nykyään taas opettajana, mutta aivan muulla alalla.
Puukkoihin tein nahkatupet kun perusteet näytettiin, ja työ opettaa tekijäänsä parhaiten. Pitäisi ottaa tuo Saksassa käytössä oleva kisälli järjestelmä käyttöön, vaikka vastaahan tuo oppisopimusjärjestelmä jotakuinkin sitä.
Omaan alaan verraten tuo nykyinen ammattitutkinto järjestelmä on soveltumaton, ongelman ratkaisukykya se ei tue, riittää että saa suoritettua jonkin opinnäytteen, sitten on valmis ”ammattilainen”.