Ojanlinjalta kuva, en vetänyt vielä kovin harvaksi luonnonvoimien takia. Jos tuon ojan avaa niin menettää myös puut vai mitä mieltä ollaan?
Ojanlinjalta kuva, en vetänyt vielä kovin harvaksi luonnonvoimien takia. Jos tuon ojan avaa niin menettää myös puut vai mitä mieltä ollaan?
Hyvälaatuinen metsä turvamaalla kasvaneeksi,hyvässä kasvussa.Ensiharvennuspuu riittävän järeää
Omalla suokuviolla uudet ojat tehtiin vanhojen ojien välimaastoon,siellä olihuonmpi puusto .Nämä suot ovat yleensä täysin plaaneja ja siksi veden virtaus yhtä huono/hyvä koko alueella
Kyllähän tuiossa on vaarana että mihinkä ne ojamaat nostaa kun puita on noinkin tiukkaan jätetty. Itse olisin kyllä ottanut reilusti pois että ojankaivaja saa läjitysmaat kunnolla nostettua. Nyt taitaa tulla turhia kolhuja puihin.
Olisiko ojalinjakin vähän kapea?
Ojalinjan pitää yleisesti olla 5 m leveä, ei kuitenkaan niin että jokaisesta puusta on oltava keskilinjaan se 2,5 m, kunhan toisella puolen on tilaa. Jos ennakkoraivausta muuten ei tehdä, pitää ojalinjojen ympäristö kuitenkin raivata ennen kaivua 10m puolelleen ja tehdä se työ perusteellisesti. ojalinjalle kaatuneet raipat pitää katkoa max kolmen metrin mittaan tai siirtää sivuun.
Metsuri Motokuski oikeassa, jos metsää haluaa säästää niin ojalinjat ja ajourat on oltava kunnollisia, pihistäminen vain takaa vaurioiden tulon. Minulla on ainakin sellainen kaivinkonemies ettei kolhuja puihin tule, jos vain on huolehdittu linjan aukaisusta.
Olen ottanut tavan, kun moto tulee harventamaan, niin sanon että puita ei saa kolhia ja ajourat pitää tehdä niin että ajomiehenkään ei tarvitse kolhia kuita. Olen nimittäin parilla kerralla todennut että 95% kolhuista on ajokoneen tekemiä, mutta silti motokuskin aiheuttamia kun ei ole tehty kunnon ajouria. Tietysti motokuski on puun ja kuoren välissä jos isäntä sanoo että mahdollisimman kapeat urat. Silloin isäntä ei ole tehtäviensä tasalla ja aiheuttaa itselleen tappioita.
Terveisin: Korpituvan taneli
Joka ukkohan tuossa edellä asiaa kirjoittaa.
Jos tuohon ojan kaivaa niin jommalta kummalta puolelta on puut poistettava ja oja kaivettava niin ettei jäävän puolen puiden juuristo kärsisi.
Toinen vaihtoehto sitten kaivaa uudet ojat ja jättää nämä kuvion parhaat ojien penkkapuut kasvamaan.
Uutta ojaa minäkin vanhojen sarkojen väliin ehdottaisin,sillä paras metsä yleensä entisten ojien penkoilla.Ojalinjaksi taitaa olla puolikapea,joten pelättävissä on reunuspuiden kohtalo,kolhuja ja nurin tuuppimisia taitaa vähintää tulla.
Onko kasvu hiipunut?
Jos ei, niin haihdutus on riittävä. Sehän lisääntyy puumassan kasvaessa. Silloin ei ole tarpeen uudelleenojitukseen.
Ei ole hiipunut, kovasti ovat olleet kasvussaan muutaman vuoden. Vähän vaan arveluttaa enskan jälkeinen tilanne, mitään ennakkovarautumista ojien kaivuuseen ei ole tehty.
Täällä näitä ”valintoja” on hyvä pähkäillä monista eri näkökannoista, hyvä keskustelukanava.
Tuossa vaiheessa puuston haihdutus on jo sen verran korkea ja kasvuun päin, että jos ala ei nyt ole ollut kovin märkä niin lienee turhaa ojittaa uudelleen. Kunnostusojituksia kannattaa mahdollisuuksien mukaan yhdistää uudistamisiin, koska jokainen järkevästi käyttämättä jätetty euro lisää kannattavuutta.
Jos kuitenkin ojitus tarvitaan, niin tilanteen mukaan. Jos kaksijakoinen puusto; ojalla hyvä ja muualla huono, niin surutta keskelle uutta ojaa. Jos suunnilleen tasainen puusto, niin vanhojen ojien kunnostus ja siihen tosiaan tulikin jo hyvää vinkkiä.
Kyllähän se puusto haihduttaa, mutta ei siihenkään saa luottaa liikaa. Harvennuksen yhteydessä on hyvä tilanne varmistaa ojien kunto.
Jos kerran ojien välillä on selvästi heikompi puusto, niin liian märkäähän siellä sitten on. Ojat sinne väleihin.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Ojien kunto ei ratkaise kunnostusojitustarvetta. Ainut järkevä peruste on puuston määrä ja kasvukunto jos ojitustarvetta perustellaan taloudellisilla seikoilla.
Täällä eteläisessä suomessa riittää jos kasvukuntoista puustoa on yli 120 m3/ha. Sen haihdutus yleensä riittää pitämään alueen pohjaveden pinnan puiden kasvun kannalta riittävän alhaalla kasvukauden aikana. Itsekin olen metsämiesuran aikana polttanut sekä omia että toisten rahoja turhiin ojankunnostuksiin, joita tehtiin vain sen takia, että vanhat ojat olivat tukossa, ilman että olisi laskettu toimenpiteen kannattavuutta.
Entä jos tuolla alueella ei kunnostaisi ojia ollenkaan, vaan parantaisi kasvua entisestään tuhka- tai PK-lannoituksella? Todennäköisesti se lisäisi kasvua enemmän kuin ojanperkaus, samalla puuston kuivatusvaikutus tehostuisi ja myös ojituksen kielteiset vesistövaikutukset jäisivät pois.
Hyviä kannanottoja. Näkee että paljon on osaamista kirjoittajilla. Jos nyt päädyt niiden ojien tekoon niin huomio myös niiden etäisyydessä että ne sopivat motohakkuuseen. Moton puomi maksimissa ylettää hyvin noin 17 – 18 m puolelle joten minusta sopiva ojien väli olisi siten että ydellä ajouralla saisi puitua koko saran. Toinen vaihtoehto on sitten tuplasarka mutta siinä ei sitten kuivatusominaisuus varmaan riitä.
Tuolla kun olen ollut töissä niin poikkeuksetta sarkojen jako ei sovellu motoharvennukseen. Usein ojitukset ovat niin tiukassa että menetetään turhaa pohjapinta-alaa ajourille.Nuo lisäojat vanhojen ojien väliin monesti hankaloittavat työskentelyä kun vanhojen ojienkaan päällä ei ilman pintavaurioita voi kulkea. Ongelma vain siten pahenee työskenetelyn kannalta. Noissa uudistus ojituksissa olen samaa mieltä että ojituskunnostus pitäisi tehdä vasta siinä vaiheessa kun päätehakkuu koittaa.
Oletko pohtinut että kannattaisiko vaikka piiriojat perata ja siten vältää valumavesien pääsy kunnostusalueelle ja jättää suolla olevat ojat kunnostamatta kun puuston haihduntakin tuntuu riittävän.
Minkälainen moto motometsurilla on, kun sen puomi yltää 17 – 18 metriin?
Sekin vielä tuli mieleen että isommilla ojitetuilla soilla olosuhteet vaihtelee paljonkin. Meillä oli projektissa kymmeniä hehtaareja. Kunnostusojituksen tarve joissakin kohtaa ilmeinen ja joillain alueilla ei niinkään.
Perattiin ojat koko alalta koska ei olisi ollut mielekästä pirstoa isoa, mutta muodoltaan kapeata suota perattaviin ja ei-perattaviin osiin. Hankala olisi ollut sitä veden poistumistakin kai suunnitella.
Valumavesien pääsy alueelle estettiin kymmenisen vuotta sitten, tästä ei sitten vettä saa valumaan minnekkään ainakaan helposti.
Vuosikasvu männyllä oli parikolmekymmentä senttiä tänä vuonna, eli elpyminen toivottomaksi entisen omistajan toimesta todetulla kuviolla kertaallinen kun ottaa huomioon kasvupaikan.
Maapohjan parinkymmenen sentin loiva ”kumpuilu” vaikuttaa sekeästi puiden pituuteen.
Uskon että kaiken A ja O tässä tapauksessa on että puuta pitää olla vähintäin 120m3/ha kuten täällä on mainittukin,
Rsahalla kävin tämän läpi viitisen vuotta sitten ja nyt oli tartuttava msahaan kun runkoja oli sikinsokin haittaamassa eli laatuharvennus tuli tehtyä.
Ojituksiin ei puututa jos pakottavaa tarvetta ei ilmene.
Masa Nykäsen sanoin: ehkä otin ehkä en, tässä tapauksessa harvensinko liikaa.
Näpertelyä monien mielestä, harrastukset vievät aikaa ja tämä sopii mulle.
Yksi ehkä yllättävä asia tuli tuossa asiaan perehtyessä esille, sarkojen keskellä voi veden pinta ajoittain olla alempana kuin ojissa.
Tulipa asia huonosti kirjoitettu. 11m puomi josta käytännössä päästään noin 8-9 m ulottumaan / puoli . Molemmin puolin siis saman verran joten aika lähelle 17-18 m päästään.