Kummisetä tapasi aikoinaan sanoa, että teenpähän polttopuita sen verran paljon varastoon, ettei puuskan tarvitse heti alkaa puuntekoon, jos ja kun itsestä aika jättää…
Pähkäilijän arvailut osunevat oikeaan . Sama tilanne oli ykkösprojektin kohdalla. Koskaan ei voi tietää…
Hiluxmetsurille arvelen , että muinoin lienee ollut maan tapa pilkkoa puut metsässä . On siis vaalittu perinteitä . Pois nämä puut olisi ollut mahdollista kuljettaa ainoastaan moottorikelkalla.
Pikkuisen isommaksi olivat nuoret puut ehtineet näiden molempien kuvassa olevien kasojen lähiympäristössä . Koivikkokuvion raivauksen jälkeinen hakkuun yhteydessä poistettujen puiden keskitilavuus oli vain 30 litraa . 11 litran kuitupulikat olivat yleisimpiä . Hakkuulla ei olisi tässä tapauksessa ollut vielä mitään kiirettä.
..ja vielä ..Tämä miehen korkuinen pino oli rakenneltu palstan suurimmista palstalle uudistamisen aikaan jääneistä roskapuista .
Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt,,, 🙂
Metsäkuivatus on ollut yleinen tapa hevossavotta aikaan. Minäkin käytän sitä, kun ei viitsi ”ajokonetta” joka lähtöön ”lavetille” ajaa. Pinot ajetaan sitten paremmalla ajalla ja kelillä tienvarteen tai rantteelle, tai katon alle. 🙂
Ei siitä menetelmästä ”parasta ennen” päiväys ole vieläkään vanhentunut. 🙂
Metsässä olevat puupinot voivat olla puhdas unohdus tai sitten aika on jättänyt tekijästä ja perikuntaa ei kiinnosta. Jollakin harrastajalla voi olla huono käsitys kokonaisuudesta. Ensin tehdään puut ja vasta sitten mietitään miten ne saadaan pois. Lopulta selviää, että puiden ajaminen pihaan on kalliimpaa mitä saisi valmiita polttopuita. Saavat siis olla metsässä.
Kummisetä tapasi aikoinaan sanoa, että teenpähän polttopuita sen verran paljon varastoon, ettei puuskan tarvitse heti alkaa puuntekoon, jos ja kun itsestä aika jättää…
Parempi liikaa kuin liian vähän.
Arvokkaasti harmaantuneita ovat.
Sitä mä vaan ihmettelen, että miksi nuo puut pitää tuonne metsään pilkkoa ?
Tuonne pilkottu mottiin kuivamaan ja se talvi ei sitten koittanutkaan milloin ne ois pitäny pois ajaa.
Pähkäilijän arvailut osunevat oikeaan . Sama tilanne oli ykkösprojektin kohdalla. Koskaan ei voi tietää…
Hiluxmetsurille arvelen , että muinoin lienee ollut maan tapa pilkkoa puut metsässä . On siis vaalittu perinteitä . Pois nämä puut olisi ollut mahdollista kuljettaa ainoastaan moottorikelkalla.
Pikkuisen isommaksi olivat nuoret puut ehtineet näiden molempien kuvassa olevien kasojen lähiympäristössä . Koivikkokuvion raivauksen jälkeinen hakkuun yhteydessä poistettujen puiden keskitilavuus oli vain 30 litraa . 11 litran kuitupulikat olivat yleisimpiä . Hakkuulla ei olisi tässä tapauksessa ollut vielä mitään kiirettä.
..ja vielä ..Tämä miehen korkuinen pino oli rakenneltu palstan suurimmista palstalle uudistamisen aikaan jääneistä roskapuista .
Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt,,, 🙂
Metsäkuivatus on ollut yleinen tapa hevossavotta aikaan. Minäkin käytän sitä, kun ei viitsi ”ajokonetta” joka lähtöön ”lavetille” ajaa. Pinot ajetaan sitten paremmalla ajalla ja kelillä tienvarteen tai rantteelle, tai katon alle. 🙂
Ei siitä menetelmästä ”parasta ennen” päiväys ole vieläkään vanhentunut. 🙂
Metsässä olevat puupinot voivat olla puhdas unohdus tai sitten aika on jättänyt tekijästä ja perikuntaa ei kiinnosta. Jollakin harrastajalla voi olla huono käsitys kokonaisuudesta. Ensin tehdään puut ja vasta sitten mietitään miten ne saadaan pois. Lopulta selviää, että puiden ajaminen pihaan on kalliimpaa mitä saisi valmiita polttopuita. Saavat siis olla metsässä.
Hikeä ,taitoo .tietoo ,hiljenevää maaseutua – tulee mieleen kuvasta.