Tamperelainen mainitsi kuvanneensa ruusut maantien varrella. Olisiko hän ollut ajamassa metsäpalstalleen ja huomannut tilaisuuden, jota ei sopinut ohittaa? Mitä ruusuja nuo ovat? Haluaisin tuollaisia. Yllättäin löysin viime kesänä omasta metsästä villiruusua (Karjalanruusu, Rosa acicularis), jota en tiennyt siellä kasvavan. Tietenkin ilahduin löydöstä, vaikka se ruusulaji onkin vaatimattomampi kuin nyt puheena oleva ”tienvarsiruusu”. Syksyllä sitten löytyi ruusunmarjojakin. Kai niitä olisi voinut kerätä vaikka teeaineksiksi, mutta jätin poimimatta. Säästyi sormet piikinpistoilta.
Mikäs siinä, ihan hyvä oivallus lähettää ruusuja. Mutta säästä kyseenollen, ensi viikolla näyttäisi jo tulevan pientä pakkasta. Ja kun siitä vielä kylmenisi lisää eikä tulisi lunta, niin kelit paranee. Sittenhän näkee, on vain odoteltava…
Useimmmiten metsän varjostuksessa ja puiden kanssa ravinteista kilpaillen kasvaneet villiruusut eivät kuki kovin runsaasi. Mutta jos siirrät sellaisen puutarhamaahan ja valoisampaan kasvupaikkaan, niin muutaman kasvukauden jälkeen se voi ilahduttaa runsaammalla kukinnallaan. Jos siirretään luonnosta omalta maalta tai omistajan luvalla taimia, niin ei pitäisi kuitenkaan ottaa sitä ainoaa kasviyksilöä, jos kasvustosaa ei ole muita. Jätettäköön metsän monimuotoisuuden vuoksi kasveja paikoilleen ja ihastuttamaan satunnaista kulkijaa.
Aukustin mielenrauhan varmistamiseksi: Ei todellakaan ole aikeeni ryhtyä riipimään sitä metsästä löytämääni villiruusua pois ja yrittää juurruttaa puutarhaan! Ruusun kukoistusta on tarkoitus edistää juurikin tuolla valon määrän lisäämisellä alkuperäisellä kasvupaikallaan, jonka se itse on valinnut (vai liekö ollut jonkun linnun kakkapaikka?!). Siitä on vara kaadella puustoa pois varjostamasta.
En tarkoittanut varoitustani ”kisille” henkilökohtaisesti, vaan tulipahan sanottua noin yleisesti meille kaikille metsien naisille ja miehille. Olen myöskin tehnyt harvinaisempien kasvien olotilaa paremmaksi raivaamalla varjostavia ja kilpailevia vähemmäksi. Olen siirrellyt vuosikymmenten aikana erilaisia kasveja uusille paikoille, sieltä missä niitä on ollut runsaammin. Siemenistä lisääminen on vaivatonta kunhan tietää miten ne saa itämään. Linnut ovat siirtäneet paljon kasveja uusille paikoille syömällä marjoja.Siitä ollaan sitten erimieltä onko oikein kun koristekasveja karkaa uusille kasvupaikoille luonnon helmaan. Minusta siitä ei ole haittaa, elleivät kasvit ole vahingollisia kuten Jättiputket.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Tamperelainenkin yrittää iskeä Kisiä. Heh heh.
Ruusuja maantienvarrelta Juhannuksen jälkeisellä viikolla.Muistuttaa auvoisemmista ajoista marraskamoksen keskellä
Sehän tässä pohjoisen vyöhykkeen vuodenaikojen vaihtelussa on hienoa että aina tulee uusi kesä ja uudet kukkaset.
… ja uudet mehiläiset. Uskomattoman ihana kuva muuten.
koitan kovin miettiä kuvan yhteyttä metsään tai metsän hoitoon
Tamperelainen mainitsi kuvanneensa ruusut maantien varrella. Olisiko hän ollut ajamassa metsäpalstalleen ja huomannut tilaisuuden, jota ei sopinut ohittaa? Mitä ruusuja nuo ovat? Haluaisin tuollaisia. Yllättäin löysin viime kesänä omasta metsästä villiruusua (Karjalanruusu, Rosa acicularis), jota en tiennyt siellä kasvavan. Tietenkin ilahduin löydöstä, vaikka se ruusulaji onkin vaatimattomampi kuin nyt puheena oleva ”tienvarsiruusu”. Syksyllä sitten löytyi ruusunmarjojakin. Kai niitä olisi voinut kerätä vaikka teeaineksiksi, mutta jätin poimimatta. Säästyi sormet piikinpistoilta.
Onhan kuvalla selvästi vankka yhteys metsällisiin aiheisiin, koska se on katsottavissa Metsälehden verkkosivulla.
Mietin kovasti kuvan sopivuuta metsäläisten palstalle.
Innostuin Leevi muurahaispuolukasta ja päätin lähettää keskikesän puolipilvisenä aamupäivänä napsaistun ruusukuvan
Läpimärät tiepohjat ja ajourat pettää ,puu ei kulje ,synkkyys hiipii mieliin,auvoisuutta tarvitaan.
Mikäs siinä, ihan hyvä oivallus lähettää ruusuja. Mutta säästä kyseenollen, ensi viikolla näyttäisi jo tulevan pientä pakkasta. Ja kun siitä vielä kylmenisi lisää eikä tulisi lunta, niin kelit paranee. Sittenhän näkee, on vain odoteltava…
Useimmmiten metsän varjostuksessa ja puiden kanssa ravinteista kilpaillen kasvaneet villiruusut eivät kuki kovin runsaasi. Mutta jos siirrät sellaisen puutarhamaahan ja valoisampaan kasvupaikkaan, niin muutaman kasvukauden jälkeen se voi ilahduttaa runsaammalla kukinnallaan. Jos siirretään luonnosta omalta maalta tai omistajan luvalla taimia, niin ei pitäisi kuitenkaan ottaa sitä ainoaa kasviyksilöä, jos kasvustosaa ei ole muita. Jätettäköön metsän monimuotoisuuden vuoksi kasveja paikoilleen ja ihastuttamaan satunnaista kulkijaa.
Aukustin mielenrauhan varmistamiseksi: Ei todellakaan ole aikeeni ryhtyä riipimään sitä metsästä löytämääni villiruusua pois ja yrittää juurruttaa puutarhaan! Ruusun kukoistusta on tarkoitus edistää juurikin tuolla valon määrän lisäämisellä alkuperäisellä kasvupaikallaan, jonka se itse on valinnut (vai liekö ollut jonkun linnun kakkapaikka?!). Siitä on vara kaadella puustoa pois varjostamasta.
En tarkoittanut varoitustani ”kisille” henkilökohtaisesti, vaan tulipahan sanottua noin yleisesti meille kaikille metsien naisille ja miehille. Olen myöskin tehnyt harvinaisempien kasvien olotilaa paremmaksi raivaamalla varjostavia ja kilpailevia vähemmäksi. Olen siirrellyt vuosikymmenten aikana erilaisia kasveja uusille paikoille, sieltä missä niitä on ollut runsaammin. Siemenistä lisääminen on vaivatonta kunhan tietää miten ne saa itämään. Linnut ovat siirtäneet paljon kasveja uusille paikoille syömällä marjoja.Siitä ollaan sitten erimieltä onko oikein kun koristekasveja karkaa uusille kasvupaikoille luonnon helmaan. Minusta siitä ei ole haittaa, elleivät kasvit ole vahingollisia kuten Jättiputket.