Itse olen paimenpoikaiässä ollut paljonkin pärehommissa.
Höylä oli pätevä ja käyttövoimana oli talon ainoa 10kW:n moottori. Senkin tapauksen näin, että pienviljelijä-kenttäsirkkelimies pyöritti lainaamaansa höylää sen ajan Rowerilla.
Ihmettelen vaan kuvan käsityön hitautta. Missä ne päreet ovat, kun höylän alla ei ole mitään. 50-luvulla piti vipinää korjata päreet ja silput pois kun joku teki pölkyistä koko ajan uutta.
No pitihän ne päreet käyttää. Sen pärekesän aikana katettiin navetta ja 5-6 muuta ulkorakennusta. (talossa oli tiilikatto) Ilmeisesti ahkeraraksikin pojaksi olisin ollut liian hidas kattaja. Osakseni tuli päreiden katolle haalaus ja siirtely. Kevyttä työtähän se oli pyllyltään naulaamiseen verrattuna. Kun aikaa kuitenkin hiukan jäi, niin sain parhaalle kattajalle siirtää päreet oikein päin ja niin lähelle, että hän siirsi vain pari senttiä ja naulasi kiinni.
Jkv kokemuksia päreistä.Siellä pärehöylän alla istuttiin hajareisin ja kerättiin tiuhaan tulevia päreitä nipuksi,jotka toinen taas lastasi heti kuormaan tai pinoon.Niistä pölkyistä jä kolmiomainen karapuu,jotka käytettiin polttopuuna.
Päreet nostettiin nipuiksi katolle.Kattoa tehdessä käytettiinohjuri ns ruodelautaa.Oli tärkeää taivuttaa pärettä ja tarkistaa että se tuli oikein,puun syyt alaspäin.Naulat olivat ohuita,n 40-50mm pitkiä,silloin puhuttiin pärekattonauloista.
50-luvula oli yhteisöllisyyttä,vanhusten talot katettiin pärekattotalkoilla,väkeä 10-15 henkeä.Mökin asuja tarjosi trahteerauksen.Joskus oli tarjolla kiljuakin ja tanssittiin.
Pärekaton teko oli suht kevyttä,yksinkertaista .Yksi osaaja tarvittiin ohjurilautojen asettajaksi työnlaaduntarkkailijaksi.Itse olin naulaamassa useita pärekattoja rippikoulun jälkeen.Ei siihen aikaan parhaat miehet pärekattohommissa olleet
Näin sitä ennen kattotarpeita tehtiin. Niin kuin kuvasta näkyy ihan umpimetsää on ollut, siihen on torppa ja muut rakennukset kasattu 1920-luvulla.
Isoisä rakensi talonsa mustaan metsään 1920-luvulla.
Sinne raivattiin pellot ja rakennettiin rakennukset.
Tiettömien taipaleiden taakse.
Ei ollut puutetta töistä, leivästä kyllä.
Kuvassa ovat minun isovanhempani. Muistivat aikoja, ettei ollut leipää joka päivä.
Kuva on mahtava.
Itse olen paimenpoikaiässä ollut paljonkin pärehommissa.
Höylä oli pätevä ja käyttövoimana oli talon ainoa 10kW:n moottori. Senkin tapauksen näin, että pienviljelijä-kenttäsirkkelimies pyöritti lainaamaansa höylää sen ajan Rowerilla.
Ihmettelen vaan kuvan käsityön hitautta. Missä ne päreet ovat, kun höylän alla ei ole mitään. 50-luvulla piti vipinää korjata päreet ja silput pois kun joku teki pölkyistä koko ajan uutta.
No pitihän ne päreet käyttää. Sen pärekesän aikana katettiin navetta ja 5-6 muuta ulkorakennusta. (talossa oli tiilikatto) Ilmeisesti ahkeraraksikin pojaksi olisin ollut liian hidas kattaja. Osakseni tuli päreiden katolle haalaus ja siirtely. Kevyttä työtähän se oli pyllyltään naulaamiseen verrattuna. Kun aikaa kuitenkin hiukan jäi, niin sain parhaalle kattajalle siirtää päreet oikein päin ja niin lähelle, että hän siirsi vain pari senttiä ja naulasi kiinni.
Jkv kokemuksia päreistä.Siellä pärehöylän alla istuttiin hajareisin ja kerättiin tiuhaan tulevia päreitä nipuksi,jotka toinen taas lastasi heti kuormaan tai pinoon.Niistä pölkyistä jä kolmiomainen karapuu,jotka käytettiin polttopuuna.
Päreet nostettiin nipuiksi katolle.Kattoa tehdessä käytettiinohjuri ns ruodelautaa.Oli tärkeää taivuttaa pärettä ja tarkistaa että se tuli oikein,puun syyt alaspäin.Naulat olivat ohuita,n 40-50mm pitkiä,silloin puhuttiin pärekattonauloista.
50-luvula oli yhteisöllisyyttä,vanhusten talot katettiin pärekattotalkoilla,väkeä 10-15 henkeä.Mökin asuja tarjosi trahteerauksen.Joskus oli tarjolla kiljuakin ja tanssittiin.
Moniko on naulannut pärekattoa?
Pärekaton teko oli suht kevyttä,yksinkertaista .Yksi osaaja tarvittiin ohjurilautojen asettajaksi työnlaaduntarkkailijaksi.Itse olin naulaamassa useita pärekattoja rippikoulun jälkeen.Ei siihen aikaan parhaat miehet pärekattohommissa olleet
Pohjois-Savossa sanotaan ohjurilautaa ratilaudaksi. Olen tehnyt pärekaton viimeksi vuonna 1987.