Kyseessä on tosi vanha nevapeltojättö, johon istutettu kuusia jonkin aikaa sitten luontaasesti kasvaneeseen hiesukoivikkoon. Paikalle on suunniteltu jo koivuijen poistoa talvihakkuuna kolmisen vuotta. no talvi 2016 on sellainen että näille multamaille sitten pääsee.
Teeren istumapuuksi….Niin syksyiseen sellaiseen, teeri koivussa, takana auringonlasku. Selässä reppu ja rihla. Reppu maahan tueksi ja teeri reppuun. *Muistelee syksyä*
Niin arto, sanoin ”kukerruspuu”, koska Hiihtoniilo itse otti esiin viereisen kuvan kohdalla käsitteen ”teeren laulupuu”. – Kai se teeren kukerrus kantautuu soidinaikaan avoimissa maastoissa usein ihan maan tasalta, mutta toki toisinaan myös korkealta puun latvasta. Nimenomaan koivun latvasta.
Niin teeren kukerrus oikeasti soidin. Tapahtuu pääosin aukealla ( suo iso pelto tai muu aukea) on siis keväällä. syksysin teeret kukertavat sitten puunlatvoissa kutsuen kavereita liittyen laumaan. talvella liikkuvat parvissa. on minun kuvitelma / tieto.
Juu niin ei sotketa näitäkään ikivanhoja termejä.
Sanoin jättökoivuja teeren laulupuuksi sillä tuntemuksella että ne tuppaavat olla aamusta korkeissa koivuissa, ehkä joskus sieltä laulaa lurittaakin ja kaverit voivat tulla seuraksi, kun sehän on laumaeläin ts karvajalkainen kanalintu.
No teeren kukuntaa löytyy sitten vuodesta toiseen samoilta soidinmailta kuten kuivattu vanha joku aapaturvesuo kelpaa sekin. Iso teerisuo on tässä lähellä…
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kyseessä on tosi vanha nevapeltojättö, johon istutettu kuusia jonkin aikaa sitten luontaasesti kasvaneeseen hiesukoivikkoon. Paikalle on suunniteltu jo koivuijen poistoa talvihakkuuna kolmisen vuotta. no talvi 2016 on sellainen että näille multamaille sitten pääsee.
Niin tosiaan, kelpaahan nuo pystyyn jätetyt koivut oivallisesti teerille kukerruspuiksi.
Teeren istumapuuksi….Niin syksyiseen sellaiseen, teeri koivussa, takana auringonlasku. Selässä reppu ja rihla. Reppu maahan tueksi ja teeri reppuun. *Muistelee syksyä*
Niin arto, sanoin ”kukerruspuu”, koska Hiihtoniilo itse otti esiin viereisen kuvan kohdalla käsitteen ”teeren laulupuu”. – Kai se teeren kukerrus kantautuu soidinaikaan avoimissa maastoissa usein ihan maan tasalta, mutta toki toisinaan myös korkealta puun latvasta. Nimenomaan koivun latvasta.
Kisille tiedoksi, että kyllä ainakin meillä päin teeri kukertaa myös männyssä, niin elävässä kuin kuolleessakin.
Niin teeren kukerrus oikeasti soidin. Tapahtuu pääosin aukealla ( suo iso pelto tai muu aukea) on siis keväällä. syksysin teeret kukertavat sitten puunlatvoissa kutsuen kavereita liittyen laumaan. talvella liikkuvat parvissa. on minun kuvitelma / tieto.
Juu niin ei sotketa näitäkään ikivanhoja termejä.
Sanoin jättökoivuja teeren laulupuuksi sillä tuntemuksella että ne tuppaavat olla aamusta korkeissa koivuissa, ehkä joskus sieltä laulaa lurittaakin ja kaverit voivat tulla seuraksi, kun sehän on laumaeläin ts karvajalkainen kanalintu.
No teeren kukuntaa löytyy sitten vuodesta toiseen samoilta soidinmailta kuten kuivattu vanha joku aapaturvesuo kelpaa sekin. Iso teerisuo on tässä lähellä…