Ilmastopaneeli: Hakkuiden rajoitustarve riippuu muista toimista

Jos esimerkiksi polttoon ohjautuvan runkopuun määrää vähennetään tuntuvasti, nielu kasvaa merkittävästi ilman, että metsäteollisuuden raaka-ainesaatavuus heikkenee, paneeli arvioi.

Metsien muuttuminen nielusta päästölähteeksi vaikeuttaa Suomen ilmastolakiin kirjatun hiilineutraaliustavoitteen saavuttamista, mutta ei tee siitä mahdotonta, Ilmastopaneeli toteaa kannanotossaan.

Tavoitteeseen pääsy edellyttää sekä päästövähennyksiä että nieluja. Ilmastopaneeli laatii parhaillaan keinovalikoimaa hiilineutraaliuden saavuttamiseen.

Paneeli muistuttaa, että Suomessa on vähennetty fossiilisia päästöjä tuntuvasti vuodesta 2011 lähtien. Samanaikaisesti metsien hiilinielu on heikentynyt, joten Suomen nettopäästö ei ole pienentynyt vaan jopa lievästi kasvanut viimeisten 15 vuoden aikana.

Hyödyntämättömiä mahdollisuuksia hiilinielun vahvistamiseen on paneelin mukaan runsaasti. Suurin välitön vaikutus nielujen vahvistamiseen on hakkuiden maltillisella vähentämisellä.

Se paljonko hakkuita pitäisi rajoittaa, riippuu maankäyttösektorin muista toimista – esimerkiksi siitä, miten paljon vähennetään päästöjä turvepelloilla ja turpeenottoalueilla tai miten paljon tehostetaan metsänhoitoa kasvun lisäämiseksi. Myös sillä on merkitystä, kuinka paljon vähennetään runkopuun käyttöä energiatuotannossa ja lisätään muuhun kuin polttoon perustuvia ratkaisuja.

Jos esimerkiksi polttoon ohjautuvan runkopuun määrää vähennetään tuntuvasti, nielu kasvaa merkittävästi ilman, että metsäteollisuuden raaka-ainesaatavuus heikkenee.

Johdonmukaista politiikkaa tarvitaan

Ilmastopaneeli muistuttaa, että hiilineutraaliuden tavoittelu tekee Suomesta houkuttelevan investointiympäristön puhtaan teknologian hankkeille ja tuo uusia kasvumahdollisuuksia. Se voi vaikuttaa myönteisesti tuottavuuteen ja julkisen talouden kehitykseen.

Toteutuakseen tämä kuitenkin vaatii johdonmukaista politiikkaa.

Kommentit (1)

  1. Panu

    Raportissa viitataan kustannuksiin, jotka hakkuurajoituksilla ovat pienet. Ilmeisesti oletus on, että metsänomistaja jää maksajaksi.

    Ongelmana on nyt se, että olemme sitoutuneet johonkin vuoteen 2030 tai 2035 mennessä. Siksi kaikki toimenpiteet kuten hiilinieluja pitkällä aikavälillä pienentävät hakkuurajoitukset tähtäävät noihin vuosiin.

Luonto Luonto

Kuvat