Kolmasosa Ylä-Lapin suojelu- ja erämaa-alueiden palsoista on hävinnyt 1990-luvun tilanteeseen verrattuna.

Tämä ilmenee selvityksestä, jossa Metsähallitus ja Suomen ympäristökeskus kartoittivat lähes kolme miljoonaa hehtaaria Ylä-Lapin luonnon tilaa vuosien 2020–2022 aikana.

Tämä koneälyn avulla tuotettu aineisto on tiedotteen mukaan tarkin, joka Ylä-Lapin suojelu- ja erämaa-alueiden luontotyypeistä ja niiden tilasta on koskaan kerätty.

Ilmastonmuutos ja luonnon kuluminen näkyvät palsasoiden lisäksi myös jäkäliköiden ja tunturikoivikoiden tilassa.

”Yllätyksenä muutokset luonnossa eivät tule, sillä lämpenemisen on arvioitu olevan arktisilla alueilla jopa neljä kertaa nopeampaa kuin maapallolla keskimäärin. Tarvitsemmekin nykyistä säännöllisempää seurantaa siitä, miten ja kuinka nopeasti luonto muuttuu”, projektia vetänyt Anna Tammilehto toteaa.

Viimeksi vastaava Ylä-Lapin luonnon kartoitus on tehty Lapissa 90-luvulla, silloin käytössä olivat eri menetelmät

Palsat ovat ikiroudassa olevia turvekumpuja, joilla on jäinen sydän. Koska keskilämpötila nousee, kumpujen sisällä oleva jäälinssi sulaa ja kummut romahtavat. Uusia palsakumpuja ei enää muodostu, ja palsasuot häviävät.

”Palsasoita ei voida suojella enää vain paikallisin toimin. Tarvitsemme kansainvälisiä tekoja, jotka pysäyttävät ilmaston lämpenemisen”, Tammilehto sanoo.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.