Mikä saa metsänomistajat viljelemään harvinaisempia puulajeja? Kokeilunhalu ja kiinnostus eri puulajeja kohtaan, selviää Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Suomen metsäkeskuksen tekemästä kyselystä.
”Aika harva ilmoittaa epätavallisemman puulajivalinnan syyksi ilmastonmuutoksen. Taustalla on inhimillinen kokeilunhalu ja kiinnostus”, sanoo Luken erikoistutkija Katri Himanen.
Himanen kertoi kyselytutkimuksen tuloksista maa- ja metsätalousministeriön eilen järjestämässä webinaarissa. Webinaarissa esiteltiin ministeriön vuosina 2022–2025 rahoittamia hankkeita, joiden tavoitteena oli kehittää niin sanottuun täsmämetsätalouteen sellaisia käytäntöjä, jotka ovat ilmastokestäviä ja vahvistavat luonnon monimuotoisuutta.
Täsmämetsätalous perustuu paikkaan sidottuun tietoon puustosta, kasvupaikoista, kosteusolosuhteista ja metsän erityispiirteistä.
Erikoispuulajien osuus promilleissa
Himasen esittelemä kyselytutkimus on osa Luken ja Metsäkeskuksen vuosina 2022–2024 käynnissä ollutta Puulajivalikoiman monipuolistaminen metsänhoidossa ilmastokestävyyden lisäämiseksi -hanketta. Kyselytutkimuksen kohderyhmänä olivat metsänomistajat, jotka olivat vuosina 2010–2019 ilmoittaneet metsänkäyttöilmoituksessa uudistavansa metsänsä jollain muulla puulajilla kuin kuusella, männyllä tai koivulla.
”Tulokset olivat suhteellisen positiivisia. Kaikki vastaajat olivat onnistuneet löytämään metsänhoitosuositusten mukaiset viljelykohteet, eli puulajeja ei ollut istutettu väärille kohteille. Lisäksi metsänomistajat kokivat viljelyiden onnistuneen hyvin. Taimien elossa olo oli suurta. Tervalepikoista vain kahdeksan prosenttia ja lehtikuusikoista vain kuusi prosenttia oli epäonnistunut, tammen viljelykohteista ei yksikään”, Himanen kertoo.
Luken ja Metsäkeskuksen yhteishankkeen ajatuksena oli, että sekapuustoisuus ja harvinaisempien puulajien viljely tukee sekä ilmastonmuutokseen sopeutumista että metsien monimuotoisuutta.
”Kuusi on metsänistutusten valtalaji. Männyn ja koivun jälkeen kaikkien muiden puulajien osuus kaikesta istutusalasta on muutamia promilleja”, Himanen sanoo.
Hänen mukaansa muun muassa puuaineen kysyntä, hirvieläinpolitiikka ja metsänviljelyaineiston saatavuus säätelevät, miten nopeasti viljelymetsätaloudessa pystytään sopeutumaan muuttuvaan ilmastoon.
Lannoitusmäärissä kasvun varaa
Metsälannoitusten mahdollisuuksista webinaarissa kertoi Suomen metsäkeskuksen Tatu Viitasaari. Hän esitteli Suomen metsäkeskuksen, Luken ja Metsätehon Kohdennetulla metsälannoituksella kestävää kasvua ja hiilensidontaa -hanketta.
”Tiedetään, että metsänlannoitus on nopein tapa lisätä puuston kasvua ja parantaa metsätalouden kannattavuutta sekä kasvattaa metsien hiilinieluja. Kokonaiskestävyyden kannalta lannoitukset tulee kuitenkin kohdentaa sinne, missä niillä saadaan suurin kasvu ja hiilensidonta mutta ympäristövaikutukset ovat pienemmät”, Viitasaari sanoo.
Hankkeen mukaan Suomessa on noin miljoona hehtaaria mahdollisia kasvatuslannoituskohteita ja noin 400 000 hehtaaria mahdollisia tuhkalannoituskohteita. Näiden kohteiden kertalannoituksella puuston kasvua olisi mahdollista lisätä lähes 30 miljoonaa kuutiometriä, josta kasvatuslannoitusten osuus olisi reilut kymmenen miljoonaa ja tuhkalannoitusten osuus vajaat 20 miljoonaa kuutiometriä.
Työkaluja soiden ennallistamiseen
Webinaarissa käsiteltiin myös muun muassa karujen soiden ennallistamista. Itä-Suomen yliopiston professori Eeva-Stiina Tuittila esitteli Helsingin yliopiston, Itä-Suomen yliopiston, Luken ja Geologian tutkimuskeskuksen yhteishanketta.
”Hankkeen päätavoitteena oli kouluttaa nykyisiä ja tulevaisuuden metsäammattilaisia valitsemaan ennallistamiselle oikeat kohteet ja toteuttamaan ennallistaminen onnistuneesti”, Tuittila kertoo.
Miksi karuja soita pitää ennallistaa?
”Suomessa on 0,8 miljoonaa hehtaaria metsätaloutta varten ojitettuja soita, jotka ovat nykytiedon mukaan taloudellisesti kannattamattomia. Ne toimivat jatkuvana kasvihuonekaasupäästöjen lähteenä. Ne ovat myös hyvin hedelmällisiä ennallistamiskohteita: kun kuivatusvaste on ollut puuntuotannollisesti heikko, maanomistajat ovat halukkaampia ennallistamaan juuri niitä”, Tuittila sanoo.
Hankkeessa muun muassa selvisi, että karut suot ovat metaanin lähteitä myös ojitetussa tilassa.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään