Tutkimus: Pökkelöt ovat elinehto hömötiaisen säilymiselle

Metsänhakkuut vaikuttavat tutkimuksen mukaan hömötiaisen pesimiseen ainakin 30 vuotta.

Oulun yliopiston pitkäaikaisen tutkimuksen perusteella metsähakkuut ovat hömötiaisten nopean vähenemisen suurin syy. Jos metsästä ei löydy lahoja lehtipuupökkelöitä, hömötiainen ei pysty siellä pesimään.

Tutkimusaineiston keräämisen aloitti emeritusprofessori Markku Orell jo 1970-luvulla. Tutkimuksessa hyödynnettiin todellisia metsänhakkuutietoja, jotta avo- ja harvennushakkuiden vaikutukset saatiin tarkasti selville.

Aiemmat samansuuntaiset tutkimustulokset ovat pohjautuneet karkeampiin tietoihin hakkuista.

Metsänhakkuiden todettiin vaikuttavan hömötiaisen pesimiseen kertautuvasti ainakin 30 vuoteen asti. Mitä enemmän maastossa oli alle 30 vuotta sitten hakattua metsää, sitä vähemmän ja harvemmassa hömötiaiset pesivät, ja myös poikaset levittäytyivät syntymäpesästään yhä kauemmas.

Pesimistiheys laski tutkimusaikana lähes puolella. Tiheyden laskusta jopa 65 prosenttia selittyi avohakkuilla ja harvennuksilla. Avohakkuiden vaikutus oli selvästi suurempi kuin harvennusten.

Lahonneiden lehtipuupökkelöiden runsas määrä paransi tilannetta ja lyhensi pesien välistä etäisyyttä. Tutkijoiden mukaan nämä asiat olisi syytä ottaa huomioon metsätaloudessa.

”Jos myös harvennushakkuilla kaikki hömötiaisen kannalta tärkeät lahot lehtipuut poistetaan tai ne kaatuvat, saatetaan aiheuttaa vuosikymmenien puute pesäpuista”, Oulun yliopiston väitöskirjatutkija Satu Kumpula sanoo.

Kommentit (1)

  1. Eivät töyhtötiaiset olleet mitään vanhojen ja/tai hakkaamattomien metsien lajeja ainakaan Keski-Suomessa 1940- ja 50-luvuilla.  Metsät olivat nuoria entisille kaskimaille syntyneitä ja moneen kertaan harsittuja.  Lahokoivuja niissä oli kyllä paikoin runsaasti, mikä saattoi olla perua kaskikaudelta.

Luonto Luonto

Keskustelut

Suo

Kuvat