Uudistunut metsänhoito parantaa suoluonnon tilaa

Soiden hiilinielu jää kansainvälisessä hiiliraportoinnissa huomioimatta.

Puuntuotannollisesti heikkotuottoisten suometsien ennallistaminen on yksi keino lisätä luonnon monimuotoisuutta. Kuvassa Tornatorin omistamaa metsää Pieksämäellä, jossa turvemaametsää ennallistettiin lokakuun lopussa patomalla ojat. Puusto oli korjattu metsästä viime talvena. (Kuvaaja: Sami Karppinen)
Puuntuotannollisesti heikkotuottoisten suometsien ennallistaminen on yksi keino lisätä luonnon monimuotoisuutta. Kuvassa Tornatorin omistamaa metsää Pieksämäellä, jossa turvemaametsää ennallistettiin lokakuun lopussa patomalla ojat. Puusto oli korjattu metsästä viime talvena. (Kuvaaja: Sami Karppinen)

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Jussi-Pekka Hotanen arvioi tuoreessa blogissaan, että uudistettu metsälaki ja uudet metsien hoidon suositukset ovat parantaneet sekä ojittamattoman suoluonnon että ojitetun metsäluonnon tilaa.

Hotasen mukaan erityisesti Etelä-Suomen letot, korvet sekä sara- ja lettokorvet ovat maankäytön muutosten ja ojitusten vuoksi uhanalaistuneet. Myöskään koskematta jääneiden lettosoiden ennuste ei ole hyvä.

”Useat jäljellä olevat eteläsuomalaiset letot ovat kuivumassa ja pusikoitumassa, kasvamassa umpeen ympäröivän maankäytön sekä erityisesti normaalin suonkehityksen (sukkession) seurauksena. Ilmiötä kiihdyttää lämmennyt ilmasto.”

Uhanalaisten suoeliöiden lajimäärä on verrattain pieni, vaikka reilusti yli puolet Suomen yli 10 miljoonan hehtaarin suoalasta on ojitettu tai raivattu pelloiksi ja turvekentiksi.

”Soiden suureen muutokseen nähden määrä on melko pieni: 120 lajia, mikä on 4,5 prosenttia maamme tunnetuista uhanalaisista lajeista. Soilta on hävinnyt kuusi lajia, mikä on 1,9 prosenttia kaikista hävinneiksi arvioiduista lajeista.”

Hotasen mukaan noin puolet soiden uhanalaisista lajeista elää ensisijaisesti letoilla. Lähes puolet uhanalaisista eliöistä on hyönteisiä. Ojitus ja turpeenotto ovat ensisijainen syy 69 soilla elävän lajin uhanalaisuudelle sekä osasyy 98 suolajin uhanalaisuuteen. Uudisojitus on käytännössä lähes loppunut eikä uusia turvetuotantoalueitakaan juuri oteta käyttöön.

Parempaa luvassa

Hotasen mukaan vuoden 2014 metsälaki helpottaa osaltaan suoluonnon tilaa, kun useita suotyyppejä on rajattu metsätalouden ulkopuolelle erityisen tärkeinä elinympäristöinä. Lisäksi monipuolistuneet metsänhoitosuositukset ottavat yhä enemmän huomioon myös ympäristönäkökulman.

Tosin Hotanen huomauttaa, että uusimmat metsänhoitosuositukset parantavat ensisijaisesti metsäluonnon monimuotoisuutta, mutta eivät niinkään kohenna suoluonnon tilaa.

”Sitä turvataan jättämällä ojittamatonta suoluontoa rauhaan ja hakkaamalla puustoisia ojittamattomia kohteita entistä varovaisemmin.”

Hotanen kiittelee uuden metsälain väljennettyä uudistamisvelvoitetta, jonka mukaan laki ei velvoita vähäpuustoiseksi jääneiden ojitusaluemetsien uudistamiseen.

Vähäpuustoisia suometsiä arvioidaan olevan puolesta miljoonasta jopa miljoonaan hehtaariin. Niiden jättäminen uudistamatta hakkuun jälkeen merkitsee suuren suopinta-alan jäämistä itsekseen ennallistumaan, mikä Hotasen mukaan parantaa suoluonnon tilaa.

Kielletty hiilinielu

Hotasen mukaan ojittamattomiin soihin karttuu jatkuvasti lisää turvetta, joka sisältää myös melkoisia määriä hiiltä. Suolle kertyy lisää hiiltä 15–35 grammaa neliömetrille.

Tätä Hotanen ei blogissaan kirjoittanut, mutta hiilidioksidiksi muunnettuna hiilen kertymä on suunnilleen nelinkertainen. Näin laskien hehtaari ojittamatonta suota sitoo vuosittain noin tonnin hiilidioksidia.

Neljän miljoonan ojittamattoman suohehtaarin hiilinielu kohoaa noin neljään miljoonaan tonniin. Se on reilut 60 prosenttia metsien viime vuoden hiilinielusta.

Hotasen mukaan soiden hiilinielua ei kansainvälisessä hiiliraportoinnissa oteta huomioon, vaan ojittamattomat suot lasketaan hiilineutraaleiksi.

Hotasen blogi on luettavissa kokonaisuudessaan Luken sivuilta.