Ladataan...
Avohakkuulla korjuu edullisinta, poimintahakkuu supistaa hiilinielua
Jatkuvaan kasvatukseen tähtäävässä poimintahakkuussa puunkorjuu maksaa suunnilleen saman kuin alaharvennuksella, Luken tutkimuksesta selviää.
Tilaajille
Ruotsissa ja Suomessa metsähakkuut 1800 luvulta 1950 – luvulle asti olivat lähes yksinomaan harsintahakkuita eli nykytermein yläharvennusta tai jatkuvaa kasvatusta.
Tulokset olivat surkeita. Kasvu taantui ja metsien puumäärät laskivat.
On järkyttäävää, että tätä lähihistoriasta saatua kokemusta ei osata / ymmärretä / haluta käyttää hyväksi edes metsäammattimiesten johdolla.
Metsässä alaharvennuksella annetaan tilaan parhaiten kasvaville puille, jotka kiihdyttävät kasvuaan lisää tilaa saatuaan. Nykyharvennukset kuitenkin tehdään liian varovaisina, mikä johtaa taas pian harvennuksen jälkeen kasvun taantumiseen ylitiheyden seurauksena.
Myös metsikön elinaika lyhenee tiheysstressin ja siitä seuraavien tuhojen seurauksena.
Metsänhoito on latvusten hoitoa, eli terveiden, tuuheiden ja pitkien latvusten vaalimista kaiken aikaa.
Nykyistä väljempi istutustiheys (1200/ha), aikainen ensiharvennus kun latvukset ovat vielä pitkät (600 r/ha), alle 10 v sen jälkeen väljennys tukinkasvatusasentoon (400 r/ha, koivulla 300 r/ha) ja kun tämänkin latvustila täyttyy, loppukasvatus superhavennuksella tiheyteen 200 r /ha mahdollistaa tehokkaimman hiilensidonnan, terveimmän metsän, parhaan tuoton metsänomistajalle.
Se mahdollistaa myös pitkäkestoisen (jopa yli 100v) tapahtuvan suuren hiilivaraston säilyttämisen, joka toimii myös puupankkina, jonka voi nopeasti ja kannattavasti hakata eli muuttaa rahaksi milloin vain kymmenien loppukasvatusvuosien aikana.