”Saat ottaa puun, kunhan se ei ole suora eikä väärä”, sanoi talonpoika pirulle. Piru kulki pitkin maita puuta löytämättä ja puristi lopulta turhautuneena koivun rungon muhkuroille. Näin suomalaisen kansantarinan mukaan syntyi visakoivu.
Nyt visakoivua esitellään Punkaharjulla Suomen Metsämuseo Lustossa. Erikoisnäyttely Visakoivu – pirun puristama puuavattiin 25. huhtikuuta.
Visakoivua on pitkään kasvatettu viereisessä Luonnonvarakeskuksen (Luke) Punkaharjun tutkimuspuistossa, johon Lustosta järjestetään opastettuja kierroksia. Onkin luontevaa, että visakoivu on nyt nostettu museossa keskiöön.
“On ainutlaatuinen kokonaisuus päästä näyttelyn lisäksi eläviin visakoivikoihin”, kertoo tutkimuspäällikkö Reetta Karhunkorva.
Kova ja koristeellinen
Visakoivu ei ole oma puulajinsa vaan rauduskoivun perinnöllinen muunnos. Ominaislaatuiset mutkittelevat vuosilustot tekevät puuaineksesta tiivistä, kovaa ja koristeellista.
Näyttelyn alussa kerrotaan visakoivun historiasta. Suomalaiset ovat pitkään ymmärtäneet hyödyntää visakoivua kovuutta vaativiin esineisiin, ja 1800-luvulla visasta tuli jopa kansallinen symboli.
Sota-aikana rintamamiehet löysivät visakoivua Karjalan metsistä ja käyttivät sitä puhdetöissään, joita on näyttelyssäkin esillä.
Luonnonoikkuna pidetyn visakoivun synty oli pitkään arvoitus. Teoriat visasairaudesta ja hyönteisistä hylättiin, kun OlliHeikinheimo osoitti vuonna 1929 ensimmäisenä maailmassa visaisuuden perinnölliseksi ominaisuudeksi. Suomesta tuli siten visakoivun tutkimuksen kärkimaa, ja visakoivikoita alettiin perustaa.
Visaisia rakenteita
Lustossa visakoivunäyttely on ollut suunnitteilla pitkään. Visaseura lähestyi Lustoa idealla ensimmäisenä vuonna 2018. Sitten mukaan lähtivät Luke, Pro Puu -yhdistys, Suomen käsityön museo ja Aalto-yliopisto.
“Taustalla on paljon asiantuntemusta ja osaamista”, Karhunkorva kertoo.
Visakoivuisia yksityiskohtia on ujutettu näyttelyrakenteisiin. Jo tilaan johtavien portaiden kaide on nilapinnalle kuorittua visakoivua.
Poikkeavaa puukauppaa
Vaatimattoman kokoisesta, kauttaaltaan muhkuraisesta rungosta ei arvaisi, että kyseessä on Suomen arvokkain puuaines. Visakoivusta maksetaan sata kertaa enemmän kuin muista Suomen metsäpuulajeista.
Visakoivun kasvatus vaatii erityisosaamista, aikaa ja rahaa. Näyttelyssä sitä esitellään havainnollisilla videoilla. Esimerkiksi pystykarsinta on visankasvatuksessa tärkeä työlaji, joka on tehtävä huolellisesti ja oikeilla työvälineillä.
Myös visakoivun kauppa on poikkeuksellista. Sitä ei esimerkiksi myydä lainkaan pystykauppana.
“Hinta määräytyy visakukasta, joka nähdään vasta kaatamalla puu”, kertoo asiantuntija Esko Oksa.
Videolla näytetään kauppatilanne, jossa ostaja on hakkuussa mukana paikan päällä. Poikkeuksellista kaupankäyntiä kuvaavat myös näyttelyssä esillä olevat visakoivun myynnin yksityiskohtaiset laatuluokitukset.
”Laatuluokkien kuvaukset ovat suorastaan runolliset”, Karhunkorva kuvailee.
Tuntematon visakoivu
Näyttelyn loppuosa keskittyy visakoivun muotoiluun. Esillä on tuotannossa olevia suomalaisten yritysten visatuotteita, kuten laskettelusukset ja aurinkolasit.
Visakoivu nähdään näyttelyssä arvokkaana vientituotteena, jolla olisi paljon potentiaalia maailmanmarkkinoille. Kovuuden lisäksi muotoilussa arvostetaan visakoivun koristeellista ulkonäköä.
Näyttelyn sydämessä ovat Aalto-yliopiston nuorten muotoiluopiskelijoiden visakoivukokeilut. Esillä on 26 opiskelijateosta, joista osa on huonekaluja ja osa taideteoksia.
Muotoilutöiden yhteydessä on video, jossa opiskelijat taustoittavat teoksiaan ja kuvailevat kokemuksiaan visakoivun työstämisestä.
“Monelle visakoivu oli ennenkuulumaton materiaali”, Karhunkorva kertoo.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään