EU:n ennallistamisasetus astui voimaan viime kesänä, mutta EU-maissa vasta käynnistellään keskustelua siitä, millä keinoilla sen tavoitteet saavutetaan.
Asetuksessa ei ole kyse pelkästä ennallistamisesta.
”Ennallistaminen ei tarkoita vain palauttamista luonnontilaan, vaan se on joukko toimia monimuotoisuuden lisäämiseksi”, totesi erityisasiantuntija Tuuli Orasmaa maa- ja metsätalousministeriöstä webinaarissa tiistaina.
Ennallistamisasetuksen on määrä pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köytyminen EU-maissa.
Suomen kansallista ennallistamissuunnitelmaa valmistellaan nyt viidessä teemaryhmässä. Tiistaina pidetty webinaari käsitteli maatalousympäristöjä – ja siinä sivussa vähän myös metsiä.
Tavoitteet tiukentuvat vähitellen
Suomen erityispiirre ovat turvemaat, joita täällä on useimpiin muihin EU-maihin verrattuna paljon.
EU:ssa on asetettu tavoitteeksi, että vuoteen 2030 mennessä 30 prosenttia kunkin jäsenmaan turvepelloista olisi ”ennallistettu” ja tästä osuudesta vähintään neljäsosa vetetty.
Vettäminen tarkoittaa, että vedenpinnan tasoa turvemaalla nostetaan, minkä myötä sen tila muuttuu vähitellen vastaamaan ojitusta edeltänyttä tilaa.
Ennallistamisasetuksen tavoitteet tiukkenevat vähitellen: vuonna 2040 ”ennallistettuja” turvepeltoja tulee olla 40 prosenttia pinta-alasta ja niistä kolmanneksen vetettyjä, vuonna 2050 ”ennallistettuna” pitää olla jo puolet turvepelloista ja kolmanneksen niistä vetettyjä.
”Myös turvetuotantoalueita voidaan vettää, ja 40 prosenttia vettämistavoitteesta voidaan toteuttaa ojitetuissa turvemetsissä”, tutkija Hanna Kekkonen Luonnonvarakeskuksesta kertoi webinaarissa.
Monimuotoisuuden lisäämistavoite maatalousympäristöissä voikin siis valua osin metsien puolelle.
Toimenpiteet, joita on ollut tapana kutsua suometsien ennallistamiseksi, ovat ennallistamisasetuksen kielellä vettämistä.
Turvepeltojen ”ennallistamiskeinoiksi” puolestaan saatetaan laskea esimerkiksi luomuviljely tai metsittäminen.
Turvepeltojen pinta-ala epäselvä
Ennallistamisasetuksen toimeenpanoon liittyy paljon epävarmuutta myös maatalousympäristöjen puolella.
”Seuraavaksi tehtävänä on turvepeltojen pinta-alan määrittäminen”, Kekkonen kertoi.
Suoseuran verkkosivuilla julkaistun artikkelin mukaan Suomessa on ojitettu pelloiksi noin 0,7–1,0 miljoonaa hehtaaria soita. Viljelykäytössä niistä lienee kuitenkin vain 0,3 miljoonaa hehtaaria; suurin osa turvepelloista on hylätty tai metsitetty tai ne ovat muuttuneet kivennäismaapelloiksi.
Metsäojituksista on tarkempaa tietoa. Suomessa oli sata vuotta sitten, ennen laajamittaisen metsäojituksen alkua, noin 10,5 miljoonaa hehtaaria ojittamattomia soita. Nyt niitä on jäljellä 4,7 miljoonaa hehtaaria.
Edullisimmat keinot etsinnässä
Kekkonen muistutti, että ennallistamisasetuksen toimeenpano tukee jo olemassa olevia maatalouden ilmastotavoitteita ja että koko ennallistamisasetus on kytköksissä EU:n ilmastopolitiikkaan.
”Viljelijän näkökulmasta ennallistamistoimet kannattaisi ehkä keskittää turvepeltojen sijasta turvetuotantoalueille ja turvemetsiin. Heikkotuottoiset turvepellot tuottavat kuitenkin lähinnä päästöjä”, Kekkonen huomautti.
Ennallistamistoimet tulisi hänen mukaansa kohdentaa sinne, missä niiden tekeminen on edullisinta ja missä taloudelliset menetykset ovat pienimmät.
Tulevat, ennallistamisasetuksen toimeenpanoa koskevat yleisötilaisuudet löytyvät ympäristöministeriön verkkosivuilta.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Suomessa on maailman ekologisinta kasvattaa nautoja lihoiksi, sillä turvepelloilla on vettä euohon kasvatukseen kuivanakin kesänä. Pohjaveden pinnan lasku ja sademetsän raivaaminen soijarehun kasvattamiseen tuhoaa sademetsää muualla jos lihan- ja maidon tuotannosta edelleen vähennetään Suomessa. Syyllistämällä Suomalaista maanviljelijää turvepelloista kyllä saadaan varmaan hyvä mieli mutta ongelmat vain siirtyvät muualle. Maailman lihankulutuksen laskusta ei ole mitään todisteita.
Kuivatetun maan vettäminen on järjetöntä kun samaan aikaan maapallolla on kymmeniä miljoonia neliökilometrejä ihmisen hävittämiä metsiä ja puuttomia alueita sekä 30 milj. km3 useimmiten vajaatuottoisia laitumia.
Jos ihmiskunta istuttaisi puuttomia joutoalueita ja käyttämättömiä laitumia 20 milj. km2 metsälle, ilmastonmuutos alkaisi peruuttaa ja näissä metsissä mijoonat lajit lisääntyisivät.
Silloin täysin älytön vettämistoiminta muuttuisi tarpeettomaksi.
Yleisöltä pidetään piilossa se tosiasia, että suurin luontokatoa aiheuttava tekijä on EDC, (hormonihäirintäkemikaalit, Endocrine Disturbing Chemicals) hormonihäirintä, jossa hyönteisistä alkaen ihmisiin asti lisääntyminen ja hormoniterveys on pahasti häiriintynyt.
Toisena tekijänä tulee lämpötilojen nousu, kuivuminen, eroosio rankkasateiden takia, valosaaste ja äänisaaste.
Suomen peltojen ja metsien vettämisellä ei saavuteta mitään muuta kuin heikompi kansantalous.
Äly hoi, älä jätä.
Turvemaita ken vettää, hän kaikkia pettää. Vetetyn suon pinta jäätyy talvella eikä ilmasta pääse happea maahan, joka lämpenee alhaalta päin ja kuravelli alkaa vähä vähältä lämmetä jään alla; syntyy hapeton reaktio, joka tuottaa metaania. Suopelloilla voi kasvattaa kauraa maailman nälkäisille tai heinää naudoille tyhjien jauhelihatiskien täytteeksi.