Haukkojen pesäpuut tiedossa

Metsänomistajat ja metsäammattilaiset näkevät nyt haukanpesien sijainnin Metsään.fi-palvelussa.

Metsäkeskuksen Hannu Lehtorannalla on hyviä kokemuksia pesätietojen jaosta Pohjois-Karjalassa, jossa on jo pidempään tiedotettu metsänomistajia haukanpesien sijainneista. Kuvassa kanahaukan poikasia.

Metsäalalla on jo tovi toivottu, että lintujen rengastajat kertoisivat tietonsa petolintujen pesäpuiden sijainnista myös puunkorjaajille. Näin pesät voitaisiin huomioida paremmin hakkuissa.

Nyt tietoa on. Metsänomistajat ja metsäammattilaiset ovat voineet nähdä haukanpesien sijainnin Suomen metsäkeskuksen Metsään.fi-palvelussa huhtikuusta lähtien.

Luonnontieteellisen keskusmuseon eli Luomuksen ja Metsäkeskuksen yhteistyön myötä Metsään.fi-sivustolle on merkitty haukanpesät, joista on tuore rengastustieto viiden viime vuoden ajalta.

Metsäkeskuksen luonnonhoidon asiantuntija Hannu Lehtoranta uskoo, että pesätiedon avoin jakaminen parantaa luottamusta linturengastajien, metsänomistajien ja metsäammattilaisten välillä. Pesien sijaintitietoa on jo aiemmin jaettu metsänomistajille Pohjois-Karjalassa, ja kokemukset ovat hyviä.

Lehtoranta muistuttaa, että pesätieto ei ole aivan aukotonta, sillä pesät joissa ei ole rengastettu, eivät toistaiseksi näy palvelussa. Palvelusta puuttuvien pesien sijainnit metsäomistaja voi ilmoittaa Metsäkeskukselle.

Pesäpuun ympärille suojavyöhyke

Haukkojen pesätietoja on saatavilla etelärannikolta Kemijärven korkeudelle asti. Metsäammattilaiset näkevät pesien sijainnin niiltä metsätiloilta, joiden tietojen katseluun ammattilaisilla on metsänomistajan suostumus. Kun metsänomistaja tai metsäammattilainen tarkastelee pesätietoja, siitä jää järjestelmään merkintä.

Pesätiedon yhteydessä on linkki ohjeisiin, jotka kertovat, miten haukkojen pesäpuut kannattaa huomioida hakkuissa. Tärkeintä on välttää hakkuita haukkojen pesimäaikaan ja rajata puunkorjuussa säästöpuustoa pesäpuun ympärille.

Haukkojen pesimäajat ulottuvat maaliskuun loppupuoliskolta elokuun loppuun, joten hakkuun voi tehdä esimerkiksi loppukesästä, kun poikaset ovat aikuistuneet. Pesän ympärille jätettävän säästöpuuvyöhykkeen leveyssuositus on 20–60 metriä riippuen pesäpaikasta ja haukkalajista.

”Tärkeintä on, että pesäpuu ei jää reunimmaiseksi puuksi aukolle. Kahdenkymmenen metrin suojavyöhyke pesän ympärillä on jo hyvä lähtökohta. Etenkin, jos säästöpuualue pesän ympärillä rajautuu pystyyn jäävään nuorempaan metsikköön”, Lehtoranta kertoo.

Kesäkorjuut karuille metsämaille

Metsä Groupin tuotantopäällikkö Pasi Arkko sanoo, että pesätietojen avoimuus on erittäin toivottu uudistus ison puunkorjaajan näkökulmasta. Arkon mukaan metsänomistaja voi huoletta ottaa lintuasian esille puukauppoja solmittaessa. Toive siitä, että tiettyä metsäaluetta ei hakata pesintäaikaan, on sovitettavissa puunkorjuuaikatauluihin.

”Ei ole pelkoa tulonmenetyksistä. Meillä on vara valita pesintäaikaiseen korjuuseen sellainen kohde, jossa ei ole haukan tai esimerkiksi pöllön pesää. On yhteinen etu, että metsiä hoidetaan vastuullisesti.”

Mediassa nousee säännöllisesti esille ristiriita, että kesähakkuut ovat lintujen tahallista häiritsemistä ja rikkovat EU:n lintudirektiiviä. Metsäalan suositusten mukaan kesähakkuut tulisi tehdä karuilla metsämailla, joilla on vähemmän lintujen pesiä.

Arkon mukaan Metsä Groupilla ei ole tilastoa toteutuneiden kesähakkuiden metsätyypeistä, mutta jo kevään kelirikkoajan ja alkukesän korjuuolosuhteet rajaavat hakkuutoimintaa karuille ja metsäkoneita kantaville maille.

Tilastollisesti vuoden hiljaisinta hakkuuaikaa ovat heinäkuu ja toukokuu.

”Lehtipuuvaltaiset metsät on ohjeistuksen mukaan rajattu puunkorjuulta lintujen pesintäaikaan”, Arkko kertoo.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 10/2019

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Luonto Luonto

Keskustelut

Kuvat