Paluu juurille

Atte Mali peri veljiensä kanssa pari vuotta sitten 24 hehtaarin suuruisen metsätilan. Nyt pitäisi päättää, mitä lapsuudesta tutulle paikalle tehdään.

Atte Mali on viettänyt Tammelassa sijaitsevalla metsätilalla monet lapsuuden kesät. (Kuvaaja: Seppo Samuli)

Viidessä vuosikymmenessä ehtii tapahtua paljon. Nuori metsikkö varttuu päätehakkuuikään, pellot metsitetään ja lapsuuden polut kasvavat umpeen. Sen huomasi forssalainen Atte Mali, kun hän pari vuotta sitten suuntasi lapsuusvuosiensa kesäpaikkaan.

”Kun ensimmäisen kerran kävin täällä metsänhoitoyhdistyksen asiantuntijan kanssa, en meinannut tunnistaa paikkaa”, hän kertoo.

Malin lapsuusvuosien kesäpaikka, 24 hehtaarin suuruinen metsätila, sijaitsee Forssan kupeessa Tammelassa. Hiljan kunnostettu yksityistien pätkä vie pihapiiriin, jonka reunassa seisoo punaiseksi maalattu vanha hirsimökki – piilossa läheistä soratietä ajavien katseilta.

Täällä Mali vietti äitinsä ja kolmen veljensä kanssa kesiä 1960-luvulla. Keinosiementäjänä toiminut isä oli niin kiireinen, ettei juuri lomailemaan ehtinyt.

Veljekset tunsivat lapsina metsät läpikotaisin, mutta aikuisiällä kesäpaikassa on tullut käytyä harvemmin. Metsien hoidosta huolehti isä.

”Metsä oli isälle tärkeä. Hän halusi hoitaa kaikki metsäasiat itse, me lapset emme niihin osallistuneet”, Mali sanoo.

Pari vuotta sitten tilanne muuttui. Malin vanhemmat kuolivat ja metsätila siirtyi veljesten omistukseen. Päätettiin, että Mali ryhtyisi veljessarjan vanhimpana hoitamaan kuolinpesän asioita.

”Ensimmäinen ajatus oli myydä metsä pois. Menin kuitenkin metsänhoitoyhdistyksen juttusille. Sieltä sanottiin, ettei metsää vielä kannata myydä. Sen arvo nousisi, jos se hoidettaisiin ensin kuntoon.”

Suvussa sotavuosista lähtien

Mali kävelee pihapiirissä olevan, jo elämää nähneen istuinryhmän luo. Vanha hirsimökki on hänen mukaansa sen verran huonossa kunnossa, että sisälle ei kannata mennä. Seinälaudat ovat paikoin lahonneet ja katto pitäisi uusia.

”Tämä on miellyttävä ja rauhallinen paikka, mutta itse en ole innokas kunnostamaan tätä. Minulla ja vaimollani on jo kesämökki”, Mali sanoo.

Mielessä on käynyt, että mökin voisi irrottaa metsätilasta, jos joku veljeksistä tai heidän lapsistaan haluaisi lunastaa sen. Mali tosin epäilee, että sähkötön ja vedetön kesämökki ei välttämättä kiinnosta varsinkaan nuorempaa sukupolvea.

”Nykyisin ei ole enää sellaista yhteisöllisyyttä, että kesämökistä tulisi koko suvun paikka. Ennen tilanne oli eri, kun oli isot perheet ja sukupolvet viettivät paljon aikaa yhdessä”, hän pohtii.

Puutavaralla monta ottajaa

Syyskuun alun aurinko paistaa utuisesti pilvien takaa. Naapurissa kiekuu kukko.

”Tuossa kasvoi iso pihakuusi, jossa kiipeilimme veljieni kanssa”, Mali sanoo ja osoittaa tien suuntaan.

Kuusi kaadettiin viime vuoden lopulla, samassa yhteydessä kuin pihapiiriä reunustanut parin hehtaarin suuruinen kuusivaltainen sekametsikkö. Nyt hakkuualalla seisoo parikymmentä tekopökkelöä.

”Se oli kasvanut siinä jo jonkin aikaa”, Mali toteaa katsoessaan ympärysmitaltaan parin metrin mittaista tekopökkelöä.

Hakkuuala muokataan myöhemmin syksyllä ja ensi keväänä sinne istutetaan kuusentaimet. Hakkuu tehtiin metsänhoitoyhdistyksen korjuupalveluna, ja hakkuualalta lähti puutavaraa useaan eri osoitteeseen.

”Nyt oli hyvä aika tehdä puukaupat, tukkipuusta sai hyvän hinnan. Koivutukkikin oli aika hyvissä hinnoissa. Täältä lähti monta suoraa koivutukkirunkoa erikoispuuna huonekaluja varten.”

Energiapuuksi myydyt rungot odottavat vielä kuljetusta puunkorjuuta varten tehdyn kääntöpaikan ympärillä. Samalla paikalla oli aikoinaan pelto, sittemmin ahomansikkaa kasvava koivikko.

Sitä, mitä Tammelan metsätilalle tapahtuu, Mali ei osaa vielä sanoa. Yksi vaihtoehto on, että veljekset perustaisivat metsäyhtymän.

”Se olisi verotuksellisesti ja puunmyynnin osalta kuolinpesää edullisempi vaihtoehto. Isä toivoi varmasti, että tila säilyisi suvussa.”

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 6/2021

Kommentit (1)

  1. Tuttu on tilanne itsellekkin eli mietinnässä mitä kotikonnulle osaisi ja pitäisi tehdä. Isän ”sotasaalis” tuntuu pahalta antaa vieraan temmellys kentäksi kun tunteita ja sidoksia kuitenkin on. Yhteismetsään liittyminen pitäisi ainakin napanuoran kiinni.