”Puukaupan teko on helppoa, hyvän puukaupan teko erittäin vaikeaa” – Tunnetko puunmyynnin sudenkuopat?

”Puukaupan teko on helppoa, hyvän puukaupan teko erittäin vaikeaa”, toteaa MTK:n juristi Laura Harjunpää.

Puukaupan nurja puoli nousi esiin viime viikolla, kun ilmeni, että metsäyhtiö Stora Enso on perunut tekemiään puun ostotarjouksia. Näin siitä huolimatta, että tarjousten hyväksymisen takaraja ei ollut vielä kulunut umpeen – ja siitä huolimatta, että lain mukaan ostotarjous on sitova, jos vastaanottaja on ehtinyt tutustua siihen.

Millainen puunmyyjien asema on puumarkkinoilla? Onko puumarkkina täysin puunostajien käsissä? Pitkälti kyllä, toteavat Harjunpää ja MTK:n kenttäpäällikkö Pauli Rintala.

”Puukaupan lähtökohta on hyvin nurinkurinen. Jos mennään ostamaan asuntoa, autoa tai vaikka maitopurkkia kaupasta, myyjällä on tuotteelle aina hinta. Puumarkkinoilla hinnan asettavat pääasiassa ostajat”, Rintala sanoo.

Samaa mieltä on Harjunpää.

”Hinnat sanellaan pitkälti ostajan puolelta, ja ostajat laativat itse sopimuksensa ja tarjoilevat metsänomistajien suuntaan aika vakiomuotoiset ehdot. Valtaosassa puukauppatilanteita metsänomistajan neuvotteluvara on melko kapea tai sitä ei ole ollenkaan.”

Pieni präntti luettava

Miten metsänomistaja voi turvata selustaansa puukaupoilla? Harjunpää kannustaa lukemaan puukauppasopimusten yleiset sopimusehdot tarkasti.

”Se on se puuduttava pieni präntti sopimuksen lopussa. Itse sopimuspaperissa sovitaan vain pääkohdista. Juristin näkökulmasta asian pihvi löytyy usein yleisistä sopimusehdoista.”

Puukauppasopimusten marssijärjestys menee niin, että se, mitä on kirjoitettu varsinaiseen sopimuspaperiin, pätee, vaikka yleisissä sopimusehdoissa lukisi jotain muuta. Yleisiä sopimusehtoja noudatetaan silloin, jos niissä olevista asioista ei ole kirjoitettu jotain muuta varsinaisessa sopimuspaperissa.

Harjunpään mukaan puunostajat tekevät tasaisin väliajoin päivityksiä yleisiin sopimusehtoihin. Yleistä on pyrkiä kaventamaan puunostajan korvausvastuuta.

”Alan käytäntö on ollut pitkään, että jos puut jäävät sopimusajan puitteissa kokonaan tai osin hakkaamatta ja taustalla ei ole esimerkiksi ylivoimaista estettä, puunostaja maksaa puista tuplahinnan. On tullut vastaan pyrkimyksiä laskea korvaussummaa tai jopa luopua siitä kokonaan”, Harjunpää kertoo.

Jotkut puunostajat ovat hänen mukaansa myös lisänneet sopimusehtoihin maininnan siitä, että hakkaamatta jääneet ja korvatut puut ovat puunostajan omaisuutta.

”Eli lopputilanne on, että myyjän metsässä on pystyssä ostajan omistamia puita, joihin ostajalla ei ole enää sopimuksen mukaista hakkuuoikeutta. Siinä ei ole mitään järkeä. Ylipäänsä on arveluttavaa, että ostaja muuttaa korvauksen luonteen kaupaksi.”

Kokonaisuus ratkaisee

Puukauppasopimusten lukemista vaikeuttaa Harjunpään mukaan se, että kaupan osapuolten oikeudet ja velvollisuudet on usein ripoteltu ympäri sopimusta. Yleensä tilannetta ei tee vaikeaksi mikään yksittäinen ehto, vaan useamman ehdon kokonaisuus.

Aina sopimukseen ei esimerkiksi kirjata, että puunostaja on velvollinen maksamaan puunmyyjälle korvausta, jos puut jäävät korjaamatta. Sopimuksessa saattaa kuitenkin lukea, että puunmyyjä on velvollinen maksamaan puunostajan maksaman ennakkomaksun korkoineen takaisin, jos puut jäävät korjaamatta.

”Tällaisessa tilanteessa puunostaja siirtää markkinariskin puunmyyjän kannettavaksi, ja voi käydä lisäksi niin, että puunostaja tienaa myyjän koronmaksuvelvollisuudella. Tällaiset sopimusehdot eivät ylipäätään tue puunmyyjän oikeutettua odotusta sopimuksen täyttämisestä”, Harjunpää sanoo.

Myös muiden puunmyyjälle asetettujen velvollisuuksin suhteen kannattaa olla tarkkana. Tarkkaan tulee selvittää myös esimerkiksi se, millaisin perustein sopimuskautta voidaan jatkaa ja kuka korvaa puunkorjuussa tapahtuneet vahingot ja miten laajasti. Jos jokin mietityttää, kannattaa Harjunpään mukaan olla yhteydessä puunostajaan.

Myyntipakkoa ei ole

Sekä Harjunpää että Rintala nostavat esiin myös sen, että puumarkkinoilla on tällä hetkellä paljon erilaisia toimijoita. Metsänomistajan kannattaa siis varmistaa, että puunostajan talous on kunnossa.

”Uutisia yrityssaneerauksista ja konkurssihakemuksista on jo tullut. Jos tekee tällaisen toimijan kanssa puukauppasopimuksen, voi pahimmillaan käydä niin, että puut hakataan mutta rahaa ei tule ja jos tuleekin, niin vain murto-osa konkurssipesästä joskus vuosien päästä”, Harjunpää sanoo.

Rintalan mukaan uusia toimijoita on tullut viime vuosina varsinkin nuoren metsän hoitoon, ensiharvennuksiin ja energiapuun korjuuseen.

”Ne voivat olla aika pieniäkin toimijoita, ja ne ovat niitä, joiden kanssa maksuista ja vakavaraisuudesta kannattaa olla tietoinen. Tukki- ja kuitupuumarkkinoilla ovat jo pitkään olleet tietyt vakitoimijat. En ole kuullut, että siellä olisi ollut esimerkiksi maksuviiveitä, vaan ne liittyvät varsinkin energiapuumarkkinoihin”, Rintala sanoo.

Kaikkiaan puumarkkinat toimivat Suomessa Harjunpään ja Rintalan mukaan hyvin. Se metsänomistajien on Rintalan mukaan kuitenkin syytä muistaa, että pakko puuta ei ole myydä.

”Moni metsänomistaja ajattelee, että kun on pyytänyt tarjouksen, on velvollinen tekemään puukaupat. Ei todellakaan ole. Jos ensimmäisellä kerralla ei tule hyviä tarjouksia, voi myöhemmin pyytää uudet tarjoukset.”

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.