400–525 miljoonaa euroa vähemmän puunmyyntituloja, hakkuukertymän alentuminen 11 miljoonaa kuutiota ja runsaat 12 000 menetettyä työpaikkaa. Sitran tuore selvitys kertoo suuruusluokan ja karkean arvion, miten paljon Suomen kestävyystavoitteet ilmastolle, luonnolle ja vesistöille yhteensä kustantavat sekä esittää keinot, millä tavoitteet saavutetaan.
”Kestävyystavoitteilla on merkittäviä vaikutuksia metsien käyttöön. Kustannusten suuruus ymmärretään aika hyvin nykytiedolla. Sen sijaan kestävyystoimien positiivisia talousvaikutuksia ei vielä pystytä laskemaan. Kuitenkin on tiedossa, että toimet parantavat metsien resilienssiä ja turvaavat puuntuotantoa muuttuvassa ilmastossa ja vahvistavat metsien muita ekosysteemipalveluita”, Sitran johtava asiantuntija Mariko Landström summaa.
Kyseessä on ensimmäinen tutkimus, jossa on tarkasteltu ensikertaa kaikkia kestävyystavoitteita yhdessä. Selvitykseen metsien käytön tulevaisuudesta on osallistunut lähes 40 Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen tutkijaa.
Selvityksessä esitetään tutkijoiden näkemys keinoista, joilla Suomi saavuttaa hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä, kääntää metsäluonnon tilan elpymisuralle sekä merkittävästi rajoittaa metsätalouden aiheuttamaa vesistökuormaa.
Selvityksessä esitetään tutkijoiden näkemys keinoista, joilla Suomi saavuttaa hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä, pysäyttää luontokadon vuoteen 2030 mennessä sekä ehkäisee metsätalouden aiheuttaman vesistökuorman.
Heidän viestinsä on selvä. Jotta Suomi saavuttaa sille asetetut tavoitteet, tietää se metsien käsittelylle merkittäviä muutoksia.
”Metsien luonnonhoitotoimet, joita tällä hetkellä tehdään, ovat oikeansuuntaisia, ne hyödyttävät metsälajistoa sekä uhanalaista lajistoa ja vievät meitä oikeaan suuntaan, mutta meillä tulee aika isoksi ongelmaksi, että kansainvälisissä velvoitteissa edellytetään aika vauhdikasta aikataulua. Jotta päästää vauhdikkaasti liikkeelle, näyttää, että keppiä ja porkkanaa kyllä tarvitaan”, summaa tutkimusprofessori Matti Koivula Luonnonvarakeskuksesta Medialle maanantaina pidetyssä ennakkoinfossa.
Tukea lievempiin harvennuksiin ja pidempiin kiertoaikoihin
Sitran teettämässä selvityksessä esitellään toimenpiteet luonto-, ilmasto- ja vesistötoimille sekä ohjauskeinot, joilla toimet jalkautetaan.
Tutkijat esittävät, että lainsäädäntöön tulisi vaatimukset riittävästä säästöpuumäärästä, lahopuun turvaamisesta sekä lehtipuun säästämisestä. Lisäksi tällä hetkellä metsälaissa määritettyjen arvokkaiden elinympäristöjen osalta esitetään, että vaatimukset pienialaisuudesta, taloudellisesti vähämerkityksellisyydestä sekä luonnontilaisuudesta poistetaan. Menetyksiä maanomistajalle korvattaisiin uudella tuella, joka on tarkoitettu lakitason ylittävien arvokkaiden piirteiden säilyttämiseen. Lisäksi korvauksia maksettaisiin hyödyntämisen ulkopuolelle jäävistä luontokohteista.
Myös yksityismetsien Metso-suojeluohjelmaa halutaan laajentaa.
Ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi tutkijat esittävät, että lainsäädäntöön palautetaan päätehakkuiden ikä- ja läpimittarajat. Tämä ei kuitenkaan yksin vielä riitä.
”Edistämme lisäksi metsien hiilitukijärjestelmää, joka kannustaa metsänomistajia keventämään harvennuksia ja pidentämään kiertoaikoja ja pitämään enemmän puustoa ja sitä kautta hiiltä metsissä”, summaa erikoistutkija Sampo Pihlainen Suomen ympäristökeskuksesta.
Lisäksi tutkijat esittävät metsähakeveroa, jotta puun energiakäyttöä saadaan vähennettyä ja ainespuu ohjautuisi jalostukseen polttokattiloiden sijaan. Myös maankäytönmuutos maksu on yksi keino hinnoitella toimien aiheuttamia ilmasto ja luontovaikutuksia.
Uusien ojien kaivaminen esitetään kiellettäväksi ja kunnostusojituksia luvan varaisiksi. Vaihtoehtoisesti ojituksen haittavero voisi tutkijoiden mukaan suitsia metsätalouden vesistöpäästöjä. Lisäksi lainsäädäntöä tulisi muuttaa suojavyöhykkeiden ja -kaistojen lisäämisen osalta siten, että pienvesille jätettäisiin käsittelyn ulkopuolelle 10 metrin suojavyöhyke.
Niukkuus puusta kannustaa jatkojalostukseen
Metsäteollisuudelle puuvirtojen vähentyminen 11 miljoonalla kuutiolla vuodessa olisi kohtalokas paikka. Hieman tilannetta tasaisi esityksessä kaavailtu metsähakevero. Sen seurauksena karkeasti arvioiden noin kaksi miljoonaa kuutiota ainespuuta siirtyisi energiapuolelta puun jalostukseen.
”Puuntarjonnan väheneminen ei ole mikään iloinen asia. Lähtökohta on, ettei tuontipuulla määrää korvata. Ei ole helppo tilanne tuoda uusia tuotteita markkinoille, kun samalla perustuotanto kärsii puun niukkuudesta. Ei tämä sitä siirtymää helpota, mutta se voi luoda kannustimia siirtyä korkeamman jalostusarvon tuotteisiin”, arvioi apulaisprofessori Jussi Lintunen Lukesta.
Metsänomistajalle niukkuus puusta näkyy mahdollisesti puusta maksettavina parempina hintoina. Mikäli puusta maksetaan jatkossa parempaa hintaa, jäävät hakkuutulojen menetykset maltillisemmiksi.
Hintalappu veronmaksajille 50–100 miljoonaa euroa vuodessa
Ilmasto-, luonto- ja vesistötavoitteiden saavuttaminen selvityksessä ehdotetuin keinoin tulee maksamaan karkean arvion mukaan Suomen valtiolle noin 50–100 miljoonaa euroa. Summassa ei ole lisäsuojelun kustannuksia mukana.
”Suojelussa puhutaan isoista pinta-aloista ja puhutaan herkästi yli 100 miljoonasta eurosta per vuosi. Suojeluun tarvitaan tarjouskauppa- tai huutokauppapohjaista toimintaa. Nykyisen Metso-ohjelman suorana laajennuksena suojelu on hyvin kallista”, Lintunen avaa.
Raportissa ei arvioitu, paljoko kansainvälisissä tavoitteissa epäonnistuminen Suomelle maksaisi.
”Jos EU:n nieluvelvoitteita ei saavuteta ja joudutaan ostamaan nieluyksiköitä muilta mailta, Talouspolitiikan arviointineuvoston vuoden 2023 raportissa oli arvio 500 miljoonasta eurosta yhdeksään miljardiin. Miten politiikka Lulucf-puolella tulee etenemään, sitä emme osaa tarkemmin arvioida”, summaa Pihlainen Sykestä.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään