Vastaus Riikilälle: Kasvihuonekaasuinventaario ei ennakoi vaan luottaa olemassa olevaan tietoon

Kirjoituksessa ”Kun Luken kelkka kääntyi” toimittaja Mikko Riikilä käsittelee kasvihuonekaasuinventaarion periaatteita ja suhdetta tutkimukseen tavalla, johon on syytä puuttua.

Kasvihuonekaasuinventaarion vuoden 2024 ennakkotulosten laskentaan otettiin käyttöön useita menetelmäpäivityksiä. Puuston uusia biomassamalleja oli tätä ennen kehitetty useita vuosia. Metsäojitettujen soiden metaanipäästöjen uusi laskentamenetelmä pohjautuu vuonna 2023 julkaistuun tutkimusartikkeliin. Nämä ja muut menetelmäpäivitykset valmistuivat keväällä 2025 ja tästä syystä ne otettiin käyttöön juuri tähän ennakkojulkistukseen.

Kyseessä ei siten ole tulevien tutkimustulosten ”ennakointi”, vaan uusimpien tutkimustulosten hyödyntäminen – juuri sillä tavoin kuin pitääkin. Kasvihuonekaasuinventaario on tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa viranomaistoimintaa. Se ei ennakoi tutkimustuloksia eikä siihen voi vaikuttaa poliittisella ohjauksella tai mielipiteisiin pohjautuvalla uutisoinnilla.

Kirjoituksessa viitattu HIKET-hanke on kaksivuotinen tutkimushanke, joka ei tee muutoksia viranomaismenetelmiin. Hankkeessa tarkastellaan maankäyttösektorin hiilitaseita useista toisiaan täydentävistä näkökulmista mittausten, mallinnuksen ja laajojen aineistojen avulla. Kasvihuonekaasuinventaariossa hankkeen tuottamaa uutta tietoa tullaan hyödyntämään samoilla periaatteilla kuin muidenkin tutkimushankkeiden kohdalla.

HIKET-hankkeessa lisäarvoa syntyy erityisesti ekosysteemien ja ilmakehän välisen hiilenvaihdon suorista mittauksista, ekosysteemien prosesseihin ja niiden mallinnukseen perustuvan hiilenvaihdon dynamiikan paremmasta ymmärryksestä, inversiomallinnuksen kehittämisestä ekosysteemitason hiilivirtojen arviointiin, sekä satelliittihavaintoihin perustuvien menetelmien kehittämisestä.

Iso kuva metsien hiilitaseesta ei kasvihuonekaasuinventaarion vuoden 2024 ennakkotulosten myötä muuttunut. Kun metsien hiilitase on lähellä nollaa, pienetkin menetelmäpäivitykset ja muutokset aineistoissa voivat siirtää arvion nielusta päästölähteeksi tai päinvastoin. Hakkuiden lisääntymisen iso rooli metsien hiilinielun häviämisessä 2010-luvun alun jälkeen on uusissa tuloksissa sama kuin ennenkin.

Tärkeää on tiedostaa, että tutkimustiedon tarkentuessa – esimerkiksi HIKET-hankkeen toimesta – nieluluvut voivat ilmastopolitiikan tavoitteiden näkökulmasta muuttua myös epätoivottuun suuntaan.

Juha Mikola on Luonnonvarakeskuksen tutkimuspäällikkö, Tuomo Kalliokoski HIKET-hankkeen tutkimusjohtaja ja Anne Tolvanen Luonnonvarakeskuksen professori.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.