Suomen tulevien vuosien ilmasto- ja ympäristöpolitiikka on puumarkkinoiden toimivuuden suurin kysymys, Pellervon taloustutkimuksen (PTT) ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) puumarkkinaselvitystä esiteelleessä webinaarissa todettiin tänään keskiviikkona. Asialla voi olla valtava merkitys hakkuumahdollisuuksiin.
”Jos Suomi haluaa saavuttaa asettamansa hiilineutraaliustavoitteen vuonna 2035, tarkoittaisi se vuodesta 2030 eteenpäin noin 50 miljoonan kuution vuosittaisia hakkuumahdollisuuksia. Ilman rajoituksia hakkuumahdollisuudet olisivat 80 miljoonaa kuutiota”, totesi Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Jari Viitala.
Hiilinielujen lisäksi oma lukunsa on ennallistaminen. Se voi leikata tuoreen selvityksen mukaan vuotuisista hakkuista jopa 17 miljoonaa kuutiota.
Metsä Groupin toimialajohtaja Juha Jumppanen tyrmäsi hakkuiden rajut rajoittamiset kommenttipuheenvuorossaan.
”Kolmenkymmenen miljoonan kuution vähennys hakkuumääriin tarkoittaisi yli viiden miljardin euron arvonlisän menetystä. Oy Suomi Ab ei voi hyvin, jos hakkuita rajoitetaan. Ilmastoa ei pelasteta rajoittamalla hakkuita Suomessa”, Jumppanen paalutti.
Puukauppa painottuu yksityisten metsänomistajien harteille
PTT:n ja Luke:n selvityksessä käydään läpi merkittävimpiä Suomen puumarkkinoihin vaikuttaneita muutostekijöitä viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Siinä myös annetaan puumarkkinoiden toimintaympäristön kehittämisehdotuksia sekä politiikkasuosituksia.
Puumarkkinaselvityksen rahoitti maa- ja metsätalousministeriö.
Edellinen puumarkkinaselvitys valmistui vuonna 2015. Tällä hetkellä eletään tyystin toisenlaisessa toimintaympäristössä.
”Puun tarjonta Suomessa muuttuu aiempaa keskittyneemmäksi ja markkinaherkemmäksi. Tulevina vuosina markkinoilla on paljon epävarmuutta muun muassa Venäjän hyökkäyssodan, geopoliittisten jännitteiden ja Yhdysvaltain tullien vuoksi. Samanaikaisesti ilmasto- ja luontotavoitteiden kiristyminen lisää metsiä koskevaa sääntelyä”, Viitala totesi.
Muutoksia on tapahtunut niin lainsäädännössä kuin metsänomistuksen rakenteessa.
”Yhteismetsät sekä rahastot ovat lisänneet omistusosuuttaan metsistä. Huomattavaa on myös, että yksityisten metsänomistajien tavoitteet ovat muuttuneet aiempaa talouspainotteisimmiksi”, kertoi Luken tutkija Jussi Leppänen.
Samaan aikaan yksityisten metsänomistajien rooli puumarkkinoilla on kasvanut, kun vakituiset puuvirrat ulkomailta tuontipuun muodossa tai valtion metsistä ovat supistuneet. Tuontipuun vuosittainen määrä on vakiintunut noin viiden miljoonan kuution luokkaan.
”Huomattavaa on, että kotimaasta puuta ei ole tullut markkinoille merkittävästi lisää, vaikka puun hinnat ovat olleet kaikkien aikojen korkeimmat”, huomautti Metsä Groupin Jumppanen.
Perintö- ja lahjaveron poisto harkintaan
Raakapuun saatavuuden varmistamiseksi selvitysryhmä esittää nipun toimenpiteitä, joissa uusia avauksia on niukasti. Tutkijat peräänkuuluttavat muun muassa aktiivisempaa vaikuttamista EU-politiikkaan.
”Ilmasto- ja ympäristöpoliittiset toimenpiteet tulisi toteuttaa kustannustehokkaasti ja siten, etteivät ne vaaranna oleellisesti puuntuotantoa”, sanoi PTT:n tutkimusjohtaja Paula Horne.
Yhtenä keskeisimmistä asioista puun tarjonnan edistämiseksi raportti nostaa esille sukupolvenvaihdosten edistämisen sekä verotuksen uudistamisen. Myös perintö- ja lahjaveron alentamista tai poistoa tulisi kohdella investointien pääomakustannuksia alentavana kilpailutekijänä naapurimaiden tapaan.
”Lisäksi tilarakenteen kehittämisen tilusjärjestelyillä sekä verotuksella kohti suurempia tilakokoja sekä pirstoutumisen ehkäisemisen tulee muodostaa nykyistä johdonmukaisempi kokonaisuus”, Luken Leppänen totesi.
Myös logistiikan ja tie- sekä raideinfrastruktuurin merkitystä korostetaan. Yksi konkreettinen esitys on, että metsäteiden suunnittelulle ja kunnostukselle tulisi osoittaa selkeä vastuutaho.
Runkohinnat tilastoon
Yhtä mieltä eri tahot olivat siitä, että puukaupassa runkohinnat pitää jatkossa tilastoida omaan tilastoonsa. Luken Jukka Torvelaisen mukaan jo lähes 15 prosenttia päätehakkuiden ja viisi prosenttia harvennusten puista ostetaan runkohinnoin.
”Vuoden 2026 alkuun tilastointia ei kuitenkaan saada vielä käyntiin”, Torvelainen totesi.
Kommentti
Lisää ruutia
PTT:n ja Luken puumarkkinaselvitys tarjoaa kattavan kuvan metsäsektorin nykyisestä toimintaympäristöstä sekä kehityksestä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Se luetaan metsäjohtajien pöydillä varmasti tarkkaan. On hyödyllistä ymmärtää, miten nykytilanteeseen on tultu.
Siihen, miten tästä edetään, raportti ei tarjoa juurikaan uusia ratkaisuja.
Sukupolvenvaihdosten edistäminen, tilarakenteen kehittäminen tai tie- ja raideverkoston ylläpitäminen ovat asioita, joita on metsäalalla hoettu jo vuosikymmeniä. On siis keksitty lisää ruutia, joka sekin taitaa olla märkää.
Iso ongelma on, että kehittämistoimenpiteille ehdotettujen vastuutahojen lista on hengästyttävän pitkä ministeriöistä maakuntaliittoihin ja etujärjestöihin.
Puuntuotannon näkökulmasta tarvittaisiin yksi selkeä vastuutaho metsätalouden edistämiseen. Metsäkeskuksen toiminnot on supistettu olemattomiin, eikä menneiden vuosikymmenten tehokkaan puuntuotannon edistäjän Tapionkaan tarmokkuus ole entisellään. Kentällä kaivataan lisää kuivaa ruutia ja uskoa metsätalouden tulevaisuuteen. Kuka laitetaan veturiksi?
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään