Kevät meni ja kesäkin jo tuli. Ennen kuin kesäkin jo menee ja syksy tulee, kävin katsomassa perämetsän taimikon, joka kaipailee hoitamista. Minun piti käydä tämä keväällä hoitamassa, mutta se sitten jäi. Ajattelin tällä kertaa ennakoida ja katsoa, mikä tilanne taimikossa on. Osaa sitten varautua siihen millainen työmaa sitä syksyllä on odottaa.

Täällä perällä tulee käytyä harvemmin. Ehdottomasti kyllä kannatti, sillä niin paljon oli iloa reissusta. Aluksi minut yllätti metsätähtien matto, joka kasvoi valtoimenaan. Upea! Luulenpa, että valon lisääntyminen metsässä on tuonut metsätähdet tullessaan. Aiemmin niitä ei ole näin paljoa ollut monessa paikassa. Metsässä oli huumaava tuoksu, mutta en osannut paikantaa mistä se tulee. Tiedätkö sen tuoksun?

Suopursun tuoksun kyllä tunnistan ja niitäkin löysin sitten vähän kauempaa. Maahan oli kaatunut koivu, jonka runkoa pitkin oli hauska tasapainoilla. Lakat ja puolukat kukkivat. Pari isoa pihlajaa oli valkeanaan kukkaa. Kurkin kantojen päältä maisemaa ja kurkottelin nähdäkseni miltä taimikossa näyttää. Olihan siellä sakeaa, mutta kaunista. Siellä kasvoi kaikenlaista ja olen siitä iloinen.

Ötökät äkkäsivät minut hyvin nopeasti ja olo kävi vähän tukalaksi. Onneksi sadekuuro ropsautti vettä ja ötökät katosivat suojiinsa. Sain siinä minäkin jalat alleni ja lähdin autolle päin, sillä sokerista ja kukkasistahan minä olen tehty. Samalla innostuneena kävin mielenkiintoista puhelinkeskustelua ja niinhän siinä kävi, että eksyin matkalla autolle. Voi hyvää päivää! 

Tiesin, että en ollut kaukana, mutta metsätähtiä kuvatessa ja puhelimessa pulistessa harhauduin kohtaan, josta en tiennyt mihin suuntaan lähteä. Jouduin paikantamaan itseni karttaohjelmasta ja sen avulla löysin reitin autolle. Kuinkahan monesti sitä vielä eksyy omaan metsään? Tämähän ei ollut ensimmäinen kerta, kun näin käy. Kerran aiemmin olenkin kertonut kuinka kiersin kehää metsässä, tämä oli vuonna 2016 ensimmäisessä blogikirjoituksessani.

Tämän retken oppina voinkin suositella kesäretkeä omaan metsään. Sinne nurkkaan, jossa harvemmin käy. Astumaan tuttujen polkujen ulkopuolelle. Siitä voi koitua paljon hyvää mieltä, iloa ja yllätyksiä. Jos olet etämetsänomistaja, voisi kiva lomakohde olla oma metsä. 

Terveisin Johanna

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.