En ole nähnyt Coen-veljesten ohjaamaa leffaa Menetetty maa (K16) – vielä. Kakkosella tuli lauantai-iltana tositapahtumiin perustuva ranskalainen elokuva Uhka, joka kyllä karisti yöunet silmistä ja pisti tarkistamaan, että kaikki ovet oli varmasti lukossa. McCarthyn romaani on myös lukematta. Kerran kirjastossa se oli jo kädessä, mutta pistin sen nopeasti takaisin hyllyyn. Jokin kirjan ulkoasussa sai minut varuilleni. Kainalossa oli jo Hoeg.
Nimimerkki ”Anton Chigurh” (fiktiivisen romaanihenkilön mukaan) herättää palstalaisten keskuudessa ristivetoa. Olisiko ollut parempi, jos hän olisikin ottanut vakionikikseen Emiliano Zapatan tai Che Guevaran, joita niitäkin näkyi käytetyn muinoin? Hmm… Vanha palsta oli tosi hyvä, siellä kun pääsi porautumaan vuosien takaisiin viesteihin! Geronimo olisi myös sopinut hyvin nimimerkiksi..? Intiaanit ovat aina herättäneet ainakin minun sympatian.
Toiset ovat kiintyneet nikkiinsä ja ovat sille uskollisia, jotkut taas vaihtavat nimimerkkiä tarpeen mukaan. Kukin taaplaa tyylillään, miksi mennä moittimaan? Itse asiassa kirjoitustyyli paljastaa kuitenkin pitkäaikaiselle kanssapalstalaiselle sen, kenestä on kysymys. Muutama omintakeinen lauseenparsi kertoo ihmisestä ihmeen paljon. – Jaa niin, nikit on nikkejä. Näistä vakiokirjoittajista oikealla nimellään esiintyy vain Anneli Jalkanen, käsittääkseni. Entisen palstan Vaari muuttui Korpituvan Taneliksi, mutta eikös sekin ole tekaistu nimi?
Saako joku ottaa vakionikikseen fiktiivisen, tunnottoman palkkamurhaajan nimen? Pitääkö meidän pelätä, että hän vuosien mittaan huomaamattaan alkaa vaarallisesti samaistua ihailemaansa hahmoon? Ainakaan toistaiseksi meillä ei liene syytä huoleen. Korpituvan Taneli on leppoisaan tapaansa luonnehtinut palstalaisten tapaamisen pohjalta nimimerkkiä ”Anton Chigurh” käyttävää puuntuottajaa seuraavasti (tarkka lainaus): ”Toki paljastui myös että Anton niinkuin me muutkin on iso kiho vain näin ulospäin ja kotona lahkea lammas. Ei sillä että olisi käskyn alla, mutta viisaasti johdateltuna, mutta näinhän se tavallisesti onkin, että mitäpä siitä.”
Niin, mitäpä siitä! Teatraalista on alkaa vetämään tästä asiasta aitoa helmeä nenään.
Jatketaampas kisin luetteloa apasseista.
Cochise, Chato, Victorio ja Mangnas Colorado.
Nachez ja Loco jäivät noitten varjoon, samoin kuin isänsä poika Mangas.
Kun kirja vertailuun on päästy, niin Ernst Hemmingwayn Vanhus ja ja meri ja Walleniuksen Miesten meri kertovat molemmat aikalaistensa peräänantamattomuudesta.
Suuria unelmia ei ollut, oli vain huoli toimeentulosta.
Joukkoon voisi liittää vielä Ilmari Kiannon Punaisen viivan.
Seriffi Bell:
”Joka tapauksessa minä sanoin hänelle: Kaikki alkaa siitä kun lakataan puuttumasta huonoihin käytöstapoihin. Kun ihmisten puheista häviää kunnioitus toisia kohtaan niin silloin alkaa loppu jo häämöttää. Minä sanoin: Se leviää jok´ikiseen yhteiskuntakerrokseen. Kai olette kuulleet semmoisesta? Jok´ikiseen kerrokseen?”
”Ja se on semmoinen asia jossa minä en halua erehtyä. Olen miettinyt miksi halusin lainvartijaksi. Minä olen jollain tapaa aina halunnut olla se joka määrää. Halunnut muitten kuuntelevan mitä sanottavaa minulla on. Suorastaan pyrkinyt siihen.”
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.