› Keskustelut › Metsänomistus › Anton ja teeret

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 24)
1 2 3

  • Anton ja teeret

    Sent on: 16.3.2017, 19:58

    Metsänomistajan matikkapää -ketjussa Anton oli huolissaan teerikantojen vähentymisestä ja esitti sille selityksen. En ihan ymmärrä mitä tekemistä teerillä on metsänomistajien laskutaidon kanssa, mutta linnuista kiinnostuneena esitin Antonille tarkentavan kysymyksen johon hän vastasikin. Nuo tekstit löytyvät mainitsemastani ketjusta.

    Vaikka tämä ei mikään lintupalsta olekaan, haluan nostaa Antonin näkemykset vielä tässä esiin, sillä ne sisältävät nyt kovasti muodissa olevaa alternative facts -tyyppistä todistelua.

    Olen Antonin kanssa samaa mieltä siitä että teerikannat ovat 1960-luvun tasosta vähentyneet olennaisesti, jolleivat suorastaan romahtaneet. Me molemmat perustamme kantamme talvilintulaskentojen tuloksiin, jotka antavat lintukantojen suuremmista muutoksista luotettavan kuvan vaikka Luonnontieteellinen keskusmuseo vähän varoitteleekin mahdollisista virhelähteistä.

    Anton tulkitsee kuitenkin laskentojen tuloksia varsin vapaamielisesti.

    1. Hän ensinnäkin ottaa vertailujensa lähtöluvut vuodenvaihteesta 1962-63. Se on jostain syystä ollut aivan poikkeuksellinen teerivuosi laskennoissa, sillä määrä oli lähes kaksinkertainen vuosikymmenen keskiarvoon verrattuna. Sopivalla lähtöarvoilla lopputulokset vääntyvät haluttuun suuntaan.
    2. Anton kirjoittaa että tämän vuoden (2016-2017) laskennassa koko maasta on löydetty 212 teertä. Oikea talvilaskennan lukumäärä on 1037 lintua.
    3. Anton kertoo että Kirkkonummen Biskopsbölen reitillä on vuodenvaihteessa 1962-63 laskettu 240 teertä. Tuon reitin laskennat on aloitettu kuitenkin vasta 1978. Kirkkonummen muiltakaan reiteiltä ei löydy läheskään moista teerimäärää.
    4. Anton toteaa että ”vuodenvaihteessa 1962-63 on turun torin ympäriltä viiden (5) kilometrin säteellä sijaitsevilta laskentareiteiltä laskettu 138 teertä.” En löydä tietokannasta yhtään noihin lukuihin likimainkaan yltävää turkulaista reittiä.
    5. Antonin mukaan teerikanta on erityisesti alentunut ”holtittoman puupääprofessorivetoisen tappokampanjan (aloitettu 2001) aikana”. Kanta kuitenkin väheni hitaasti 60-luvulta 80-luvun lopulle saakka, mutta romahti sitten äkisti kolmessa vuodessa noin puoleen. Sen jälkeen kanta pysyi 20 vuotta suurin piirtein vakaana, mutta on ehkä 2010 luvulla jälleen hieman vähentynyt. En näe teerikannan vaihtelun ja mainitsemasi 2001 aloitetun ”tappokampanjan” välillä yhteyttä: tapahtuihan äkillinen väheneminen kymmenen vuotta ennen kampanjan alkua.
    6. Antonin mukaan ”kanalinnut viihtyvät hyvin kaupunkiympäristössä ihmisten lähellä (edellyttää kuitenkin ehdottomasti sitä, että niitä ei tapeta eikä myöskään niiden voimakasta lisääntymistä edistäviä myyränsyöjiä)”. Rohkenen arvella cityteerien määrän olevan kuitenkin melko vähäisen. Tai hetkinen, Anton voi ollakin osin oikeassa – onhan se Kuusamokin kaupunki.

    Metsä- ja lintuasioissa jokaisella tulee ilman muuta olla oma mielipiteensä. Mutta jos mielipidettään ryhtyy perustelemaan viittauksilla tutkimustietoon, pitää näiden viittausten olla paikkansa pitäviä. Muutoin keskustelusta tulee osa sitä paljon mainostettua valemediaa.

    Tekijä
    Nimetön
    Theme Metsänomistus Metsänomistus
  • Timppa 18.3.2017, 11:08

    Ainakaan Keski-Suomessa ei ollut esimerkiksi 1930-luvulla, jolloin lintukannat olivat huipussaan, Sitolkan kaipaamia vanhoja kitumetsiä.  Kaskenpoltto ja Kymijokisuun suurten sahojen tukkipuuhakkuut olivat nuorentaneet metsät totaalisesti.  Metsät olivat siis nuoria harsintametsiä, joita metsälaidunnos osaltaan vielä paransi hyviksi ruokamaiksi lintupesueille.  Esimerkiksi metsopoikueita löytyi miltei pihapiiristä.

    Selvää on, että nykymetsistä suuri osa on kanalinnuille vähemmän sopivia.  Eiväthän sulkeutuneet kuusikot tarjoa mitään syötävää.  Niitä ei ollut minun lapsuudessani lainkaan ja muistan hyvin vielä 1940-luvun puoliväliin, jolloin lintukannat olivat myös hyvät.  Kerrankin isän kanssa pienellä lenkillä ollessamme, hän ampui 4 metsoa. Oli muuten kätevää metsästystä.  Isä kulki jossain harvemmassa maastossa ja mieluummin laaksossa.  Minä jossain vähän kauempana vähän takana ja aika paljon sivulla.  Viheltelin, josta isä tiesi sijainti.  Joskus lintu läksi edestäni isän suuntaan ja yleensä kohtasi haulisuihkun.

    Koska kuitenkin edelleen löytyy kanalinnuille sopivia maastoja, niin syy lintukatoon ei ole metsästys eikä metsätalous.  (”Osaran aukeiden” hyvät metsokannat)  Tätä voi perustella vaikka sillä, että meidän metsästysseuran n. 3000 ha:n mailla ammutaan vuosittain pari kanalintua eikä kannat ole kovin hyviä.  Ja silläkin, että jonain vuonna kannat yllättäen lisääntyvät.  Muutama vuosi sitten esimerkiksi oli tavattoman paljon metsoja.  Niitä näki aina teillä.  Nyt ei juurikaan.  Epäilemättä kevätkesän vaikeat sääolot ovat yksi vaikuttava tekijä.  Toinen on sekä kanahaukan että pienpetojen lisääntyminen.  Pienpetojahan ei silloin 1930-luvulla ollut käytännössä lainkaan ja kanahaukatkin olivat erittäin vähissä.

    Meillä on muuten Sitolkan kaipaamia yli 80-vuotiaita metsiä runsaasti.  Tosin ne eivät ole yleensä harsintametsiä vaan metsäpalon jälkeen syntyneitä tasaikäisiä mustikkaa kasvavia männiköitä.

    Anton Chigurh Anton Chigurh 18.3.2017, 12:17

    Timppa se vaan jaksaa yrittää (puhumattakaan muista pässinpäistä).

    Tutkitaanpa vähän historiaa (Lapuan metsästysseuran arkistoista): 1939 vuosikokous 12.03  …Päätettiin anoa ketun kaatolupia seuralle…

    1940 vuosikokous 18.08  …kettukannan runsaus, joita seuran alueelta kuluneena metsästyskautena ammuttiin lähes sata kappaletta…

    Seuralla on maata yli 9000 hehtaaria. 1930-luvulla kettu oli vuosikaudet rauhoitettu koska se oli arvokas turkiseläin. Naapurin vanhaisäntä, joka oli aloittanut metsästyksen 1931, kertoi, että koko 30-luvun oli ollut erittäin vahva kanalintukanta. Vahvimmillaan 40-luvulla sotien jälkeen, jolloin tästä lähipiiristä yksi mies oli ampunut yli 50 kettua yhden talven aikana (5000 hehtaarin alalta). Siitä kettuiskusta oli alkanut kanalintukantojen alamäki, joka jatkuu vaan.

    Timppa 18.3.2017, 13:44

    Niinhän sinä Anton jaksat.  Lueskelin isävainaan metsästyspäiväkirjaa 1930-luvulta.  Hänen metsästysretkensä ulottuivat laajalti Pohjois-Päijänteen ympäristöön 40 ooo-50 000 hehtaarin alalle.  Suurin osa saaliista tuli myrkyllä.  Esimerkiksi kaikki talven 1937-38 10 kettua.  Tällaisia saalismääriä: 1931-32/6 kpl, 1932-33/1 kpl, 1933-34/2 kpl, 1934-35/3 kpl, 1935-36/3 kpl, 1936-37/7 kpl, 1937-38/10 kpl, 1938-39/5 kpl.

    Oliko kettu Lapualla rauhoitettu sitä en tiedä.  Ei ainakaan Keski-Suomessa näyttänyt olevan.  Eikä tuollaisilla kettumäärillä ollut mitään vaikutusta kanalintukantoihin, jotka olivat siis todella runsaita.

    Kalle Kehveli 18.3.2017, 15:00

    Monilta soidinsoilta on ammuttu viimeinenkin teeri ja metsojen soidinpaikoilta viimeinenkin metso. Ei niitä tyhjästä lisää tule. Ei aikanaan turhaan kielletty kuvilta ampumista. Ihminen on niin ahne, ettei säästä mitään. Metsähanhetkin ammuttiin kuvastamalla lähes sukupuuttoon. Vain täysirauhoitus tepsii, jos sekään. Metsänhoito teineen on pahinta myrkkyä kanalinnuille. Möhömahatkin pääsevät korpiin tiemetsästystä harjoittamaan. Hirvenmetsästäjät ja jänismiehet ovat jo kauan autolla metsästäneet. Laajat avohakkuut ja aurausalueet ovat hyväksi varsinkin riekolle. ei metsäriekot ole ikinä soilla eläneet, niiden laidassa kylläkin.

    reservuaari-indeksi reservuaari-indeksi 18.3.2017, 16:34

    Ei voi kuin ihailla Timpan sinnikkyyttä vastailla noihin Antonin ”ns. laskelmiin”, joissa tarvittaessa niputetaan muutaman vuoden luvut yhteen jos muu ei auta…;)

    Törkeydethän Antonilta väheni huomattavasti palstauudistuksen aikaan.

    Itse en oikein enää jaksa noihin kommentoida, joskin itseäni huvittaakseni olen edelleen, joskin harvakseltaan, uunottanut Antonin 100-0 erinäisistä matemaattisista suureista. Vaikka tiedän että pienempiä ei saisi kiusata. Siinä mielessä meitä on pieniä ja sitten vielä vähän pienempiä ihmisiä.

    Timppa 18.3.2017, 16:48

    Valtakunnan metsien inventaarissa 1921-24 oli Eteläisessä Suomessa ikäluokkaa 90 ja yli vanhoja metsiä 15 %.  Vastaavassa inventaarissa 2004-06  vanhoja oli 25 %.  Ei niitä ole taidettu tällä välin kaikkia hakata.  Esimerkiksi meillä on tilanne, että puuttuu ikäluokat 55-85.  Löytyy nuoria, mutta paljon myös lähes yli-ikäisiä.

     

    Puuki 19.3.2017, 07:26

    ”Laajat avohakkuut ja aurausalueet ovat hyväksi varsinkin riekolle. ei metsäriekot ole ikinä soilla eläneet, niiden laidassa kylläkin.”

    Metsäisiltä soilta riekot riekot yleensä häipyy, kun  ne ojitetaan.  Eikä ne viihdy aukeillakaan.

    Metsuri motokuski 29.7.2017, 15:44

    Paljon on täälläkin keskusteltu kettukantojen merkitystä kanalintukantoihin. Muistaakseni ainakin AC on ilmoittautunut asiaa tietäväksi tahoksi ja on ollut tietävinään kettukantojen lisäävät kanalintukantoja. Varsinkin Värriön tutkimusasema on ollut esimerkki AC:n mielipiteille.

    Nyt satuin selailemaan kyseisen aseman blogia ja mitä siellä näytti olevankaan. Ohesena linkki kyseiseen blogiin.

    http://varrio.blogspot.fi/

    Anton Chigurh Anton Chigurh 29.7.2017, 20:23

    Aloittajan kohtaan 2: nyt näkyy tuo lukema koko maan osalta olevan 229 (siis 229 teertä helsingin yliopiston talvilintulaskennan kevätosiossa koko maan laskentareiteillä tänä vuonna).

    Tunnen tuon värriön blogiin kirjoittaneen henkilön.

    Värriön luonnonpuiston, jossa sijaitsee helsingin yliopiston värriön tutkimusasema, yleisin kanalintu on riekko. Helsingin yliopiston talvilintulaskennassa on riekon arvo ollut 0,753 vuonna 1959, kun se on tänä vuonna 0,008 (tarkoittaa yksilöä/laskentalinja). Havainnot ovat pudonneet lähes sadaosaan. Värriön aikasarjat alkavat vuodesta 1968. Esimerkiksi 1976-77 riekkojen jälkiä oli laskentalinjalla keskimäärin 19 kunakin talvena, kun 2016-2017 niitä on ollut keskimäärin 95. Kun kettujentappoalueilla riekkokanta on saatu romahtamaan jokseenkin sadasosaan, niin värriössä kanta on viisinkertaistunut. Kettujen jälkihavaintoja on ollut värriössä 1976-1977 keskimäärin 21, kun kahden viimeisimmän talven (2016-2017) keskiarvo on 353, seitsemäntoistakertainen (17). Kun kettuhavainnot 17-kertaistuivat niin riekkohavainnot 5-kertaistuivat.

    Koko maassa yhä kiihdytetympänä jatkettava myyränsyöjien henttosen hypoteesiin voimakkaasti nojaava tappokampanja metsäkanalintukantojen elvyttämiseksi on pudottanut kettukannan puoleen ennen aloitusta vallinneesta tilanteesta ja vastaavasti riekkokannan noin sadasosaan. Mutta onhan myyrätauti borrelioosi saatu nousemaan viisinkertaiseksi.

    Eikä tässä vielä kaikki: helsingin yliopiston talvilintulaskennan syysosiossa 2016 havaittiin värriössä 6 metsoa (koko maassa laskettiin 542 linjaa), kun niitä (metsoja) löytyi koko maasta 47. Värriö edustaa koko maan laskentalinjojen määrästä alle 0,2 prosenttia, mutta metsohavainnoista lähes 13 prosenttia. Lumikkohypoteesiin hirttäytyneiden puupääprofessorien (ja älyttömien peesarien) mukaan tuo ei ole mahdollista.

    Värriössä täysrauhoitus (ei saa metsästää mitään) tuli voimaan 1995.

    Tolopainen 30.7.2017, 05:19

    Eiköhän todellinen syy lintukantojen romahduksen ole pesintäaikaiset metsänhakkuut,joita ahneet ja piittaamattomuus omistajat teettävät. Keinoja kaihtamatta. Pakottavat yhtiöt hakkuisiin niiden etujen vastaisesti.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 24)
1 2 3