› Keskustelut › Metsänhoito › Aukkohakkuut historiaan ?

  • This topic has 38 vastausta, 17 voices, and was last updated 11 years ago by Gla.
Viewing 10 replies - 21 through 30 (of 38 total)
1 2 3 4

  • Aukkohakkuut historiaan ?

    Sent on: 15.3.2013 at 09:06

    Uudessa metsälehdessä mielenkiintoinen artikkeli jatkuvan kasvatuksen hakkuusta.
    Täällä on esitetty epäilyjä mahtaako kukaan ostaa jk metsästä puuta ja ainakin Metsä Group on ostajien joukossa.
    Luulenpa että kaikki muutkin tavalliset toimijat.
    Uuden metsälain myötä aukkohakkuiden osuus vähenee tuntuvasti, vain ahneimmat sitä enää harrastavat.

    Creator
    n-merkki
    Theme Metsänhoito Metsänhoito
  • hemputtaja 20.3.2013 at 12:01

    ### Metsän jatkuva kasvatus-kirjassa sanotaan, että kyse on ihan eri menetelmästä kuin ennen. Kyllä siinä kelpaa omistajana kirjaviisautta motokuskille jakaa.

    Sisältöä on muokattu
    Lähetetty: 2 h, 27 min sitten
    Lähettäjä: Gla ###

    En ole mainittuun opukseen tutustunut. Jos siellä noin sanotaan, on kyse rehellisestä valheesta, minkä varmaan jo tiesitkin.

    Kyllä nuo esi-henkilömme taatusti kaikki konstit ehtivät kokeilla ennen kuin löivät hanskat tiskiin.

    Sikäli on aika voinut muuttua, että nykyiset metsänomistajat ovat asenteiltaan ja tiedoiltaan merkittävästi valistuneempia. Vannomaan en kuitenkaan mene.

    Kantona 4.5.2013 at 22:19

    Vähän nuo teidän juttunne tuntuvat teorioilta ja arvuutteluilta. Eipä taida monellakaan olla tuntumaa esim suomalaisten sahojen arkeen, siihen tosiasiaan, minkä kokoista tukkia nykyään on saatavilla. Pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä todellisuudessa, tilastot ovat asia erikseen.

    Kovasti puolustellaan myös nykyistä valtamallia, jossa metsänomistaja joutuu muka vastaanhangoittelevalle massapuun ostajalle antamaan ropsit hinnalla, joka on ollut reaalisessa laskusuunnassa jo kymmeniä vuosia. Metsänomistaja on tyytyväinen kun ei sentään joutunut lähettämään rahaa ropsikuorman mukana paperitehtaalle.

    Luulisi kustannustietoiselle, omissa metsissään kovasti touhuavalle puuhapetelle olevan edes jonkinlainen positiivinen viesti siinä, että hänelle tarjotaan mahdollisuutta itse vaikuttaa metsänhoitonsa kustannuksiin. Mutta ei mene perille.

    Professorismiehiä myöden myöten ollaan jatkuva kasvatus tuomitsemassa siitä syystä, että se muka heikentää puuston perimää. Tässä ei ymmärretä sitä, että vastuullinen suomalainen metsänomistaja on aina poistanut metsistään ensin vialliset puut, tervarosot ym ympärillä olevaa kasvustoa heikentävät yksilöt. Näitähän ei motokuski poista nykymenetelmässä, nehän eivät ole ostajan mieleen.

    Ja olisi mielenkiintoista tietää miten geenitietoisia ovat pojankollikat, jotka käpyjä taimenkasvattajille kesätöinään keräävät. Kyllä kerääjille takuuvarmasti kelpaavat kaikki kerättävissä olevat kävyt niiden lähtöpuiden geenivioista riippumatta

    hemputtaja 5.5.2013 at 09:29

    ### Vähän nuo teidän juttunne tuntuvat teorioilta ja arvuutteluilta. Eipä taida monellakaan olla tuntumaa esim suomalaisten sahojen arkeen, siihen tosiasiaan, minkä kokoista tukkia nykyään on saatavilla. Pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä todellisuudessa, tilastot ovat asia erikseen.

    —snip—

    Lähetetty: 11 h, 4 min sitten
    Lähettäjä: Kantona ####

    No tuntumasi on hiukan väärä. Nuo jatkuvan kasvatuksen jutut ne, ne vasta ovat tyhjästä tempaistuja.

    Tämä ihan vain sivuhuomautuksena. jaksollisella kasvatuksella on aika pitkät näytöt takanaan. Vaikka kaikki kannattavuuslaskelmat ovatkin aina arviolta näyttäviä, on niissä takan melkoinen määrä tutkmustietoa.

    jees h-valta 5.5.2013 at 09:48

    Kyllä ne ”puuhapetet” sopii metsäisen väen joukkoon ja lait voidaan muuttaa heitä suosiviksi aivan mielelläänkin. Onhan lait aina demokratiassa pienemmän eduksi joten turha täällä mitään suurten diktatuuria metsiin on haaveilla. Järkevyys sitten on aivan eri asia. Heinittyminen on kyllä iso ongelma joten en aio itsekkään kuin tarkkaan mietityissä kohteissa käyttää jk-tyypin hoitotapoja.
    Mutta kannatan aina laajaa yksilön valinnanvapautta ja sitä on metsissä kahlehdittu jo aivan liian pitkään.

    A.Jalkanen 5.5.2013 at 10:57

    Kantona kirjoittaa asiaa. Tosin JK menetelmää ei enää ole arvosteltu geneettisistä syistä, enemmänkin metsän uudistumiseen ja korjuuseen liittyvät asiat askarruttavat.

    Vanhoja kuusikoita onkin hankalaa muuttaa JK menetelmään muuten kuin avohakkuun kautta. Mutta jos sekapuuna on mäntyä ja koivua tilanne on helpompi kuusen uudistumisen kannalta.

    Taimituottajat käyttänevät nykyisin suurimmaksi osaksi siemenviljelyssiementä; kun taimien kysyntä on pienentynyt huippuvuosista, niin siementä riittää paremmin. Korjatkaa jos olen väärässä kuusen osalta, sillä on harvemmin hyviä siemenvuosia.

    suorittava porras 5.5.2013 at 12:46

    Omissa metsissään touhuavat ”puuhapetet” ovat katoavaa kansanperinnettä. Heidän mielikseen ei kannata lakeja muuttaa typerämpään suuntaan eikä kohtuullisesti toimivia käytäntöjä romuttaa.

    Sahoille tuleva tukki pienenee siitä syystä , että sitä tulee entistä enemmän harvennuskohteilta ja siitä , että uudistettavien alojen puuston läpimittavaatimusta on pienennetty . Jk- metsästä ei järeämpää tukkia tule löytymään ikinä. Siitä pitävät tiheään , 15 nuoden välein , toistuvat korjuukerrat huolen.

    Pikkuisen pelottaa tuo viriävä ajatus vanhojen kuusikoiden muuttamisesta jk- metsiksi. Siinä käy niin , että rapean yläharvennuksen jälkeen alueen valta heinä , ei taimet. Tämän jälkeen kuvio on pakko uudistaa ja tapella vuosikausia taimien kanssa kilpailevaa heinää vastaan. Tässä voi ahkerammankin ”puuhapeten” into laantua.

    Mitä tutkittuun tietoon tulee , on selvät näytöt siitä , että luontainen uudistaminen epäonnistuu keinollista uudistamista todennäköisemmin .Tästä euraavat kustannukset tosin realisoituvat monesti vasta seuraavan omistajasukupolven kohdalla.

    Puun takaa 5.5.2013 at 14:35

    Oman omaisuuden vahingoittaminen tai hävittäminen ei ole rangaistavaa, mutta jos sama siirretään tai tehdään toiselle, tilanne muuttuu heti.
    Otetaanpa esimerkki rakennuspuolelta. Olet voinut aivan vapaasti homehduttaa oman talosi, mutta mitä tapahtuu jos myyt sen toiselle? – Leivätön pöytä odottaa.
    Metsänhoitoriitoihin erikoistuneet lakimiehet tulevat olemaan hyvin työllistettyjä tulevaisuudessa!

    metsänvartija 5.5.2013 at 18:11

    Puupula on helittänyt niin tämmöistäkin saa sitten harrastaa.

    Korjuukustannukset ja korjuuvauriot vaan lisääntyvät nk. jatkuvassa kasvatuksessa.

    Tehometsätalous, metsänviljely ja apu/valioharvennukset tuottavat paljon puuta.

    Varsinaista metsänhoitoa ei pääse edes harjoittamaan jatkuvassa kasvatuksessa, lopputuloksetkin on tutkittu ja huonoiksi havaittu.

    Kyllä metsänhoito sulkeutuneessa metsikössä on parasta työtä mitä tiedän.

    Taimikon hoito reikäperkauksella on tosi mukavaa.

    Totaaliniitto on tylsääkin tylsempää…

    PS. Sthil voitti taas Koneviestin raivaussahatestin!

    Gla 6.5.2013 at 05:40

    Suorittava porras: ”Mitä tutkittuun tietoon tulee , on selvät näytöt siitä , että luontainen uudistaminen epäonnistuu keinollista uudistamista todennäköisemmin .”

    Metsälehden yleisönosastolla Eljas Pohtila keskustelee Lähde & co:n kanssa laskelmista. Koska ammatikseen tutkimustyön parissa toimivatkaan eivät saa selvyyttä siitä, miten jk:n ja jaksollisen kannattavuuslaskelmia voi verrata, ei tavallisella rivimetsänomistajallakaan ole syytä kovin jyrkkää kantaa asiaan ottaa. Sen sijaan suorittavan kommentissa tiivistyy koko homman ydin: Uudistumista pitää tapahtua ja tehokkaasti. Muuten on osa pinta-alasta jää vajaatuottoiseksi, eikä sitä pelasta mikään korkoprosentti tai laskukaava. Päinvastoin, ongelmia eri muodoissa riittää. Ja koska omat havainnot tukevat tutkimuksissa todettuja eri menetelmillä saavutettuja uudistumistuloksia, on tätä taustaa vasten helppo tehdä linjaukset oman metsän hoidosta.

    Ketjun aloittaja arvelee jatkossa vain ahneimpien jatkossa harjoittavan jaksollista kasvatusta. Tuosta olen samaa mieltä. Ei minulla ainakaan ole varaa pitää metsäomaisuuttani heikolla hoidolla. Ja koska metsätalouden kannattavuus on aina ajankohtainen asia, uskon monien muiden ajattelevan samoin. Onko tuo ahneutta vai terve pohja taloudelliselle toiminnalle, sen saa jokainen määritellä ihan itse. Minä en eroa noiden välille tee.

    Mikko Riikilä 6.5.2013 at 07:07

    täsmennettäköön yllä olevaa Glan kommenttia sen verran, että Lähteen ja kumppanien kanssa jk-asioista ei keskustellut Eljas Pohtila, vaan Metsäkeskuksella johtavan metsänhoidon asiantuntijan vakanssilla työskentelevä Eljas Heikkinen.
    Riikilän mikko

Viewing 10 replies - 21 through 30 (of 38 total)
1 2 3 4