› Keskustelut › Metsänhoito › Avohakkuu sopii hyvin Pohjolan ilmastoon

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 27)
1 2 3
  • jees h-valta 16.7.2012, 22:12

    No eipä puuston uudistaminen saaressa pitäisi olla yhtään kummempi kummatus kuin mantereellakaan.
    Yksityisten omistamia metsiähän nuo ja ei ainakaan haitaksi mökkiläistenkään viihtyvyydelle. Aina kun auringonvalo johonkin kolkkaan yltää plussaa siihen nähden mitä synkkä kylmä kuusimetsä tarjoaa. Mutta uudistaa voidaan vähemmän synkeällekkin mutta kun siihen ei minkään tahon tahtotila edes saaressa näytä riittävän. Olisi vain jopa mielestäni erittäin paljon luonnollisempaa. Jotenkin ympäristöönsä sopivampaa.

    tamperelainen tamperelainen 16.7.2012, 23:32

    Viime kesänä suihkuttelin reppuruiskulla tuollaiseen haapavesakkoon myrkkyä,nyt samalla paikalla pystykuivaa keppiä.Haapavesakkoa vaikea enään ruiskutella,jos alla kasvaa jo kuusentainta,tulee herkästi taimiin vaurioita.

    kisi 17.7.2012, 07:57

    Kysymys harrastelijalle, joka on juuri nyt haltioissaan hakkuuaukkojen mahtavista marjasadoista.

    Kun tietääkseni asut mesimarjan suotuisalla kasvualueella Kainuussa (olenko oikeassa?), niin oletko havainnut mesimarjan hyötyvän joistakin metsänkäsittelytoimenpiteistä? Lienee varminta vielä lisätä, että kysyn tätä ihan asiallisesti, ei vinoilumielessä.

    kisi 17.7.2012, 10:29

    Saa muutkin kuin harrastelija kertoa kokemuksiaan mesimarjan (Rubus arcticus) esiintymisestä / menestyksestä Pohjolan ilmastoon hyvin sopivilla hakkuuaukoilla. Tiedän, että aihe on hankala, mutta ei varmasti mahdoton. Olisiko peräti oman ketjunsa väärti..?

    Milloin olet viimeksi nähnyt luonnossa mesimarjan kauniin punaisia kukkia?

    vänkäri vänkäri 17.7.2012, 14:25

    Mesimarjaa ei kaukaa tarvi hakea, arviolta 6 metriä rantasaunan rappusilta etuvasemmalle ja siinä sitä on. Vähän mutta kumminkin. Ihan tyypillinen paikka: avoimen maan ja metän reunassa, paikassa missä kosteutta riittää. Aikoinaan sitä oli alavilla paikoilla ojien penkoissa mutta puut sitten jossain vaiheessa vetivät veden juuriinsa. Kyllä kai sille on käynyt vähän kun metsämansikalle eli harventunut on avoimien paikkojen vähetessä. No metsämansikkaa on tänä kesänä ollut hyvin kosteitten kelien ansiosta. Parhaiten sitä on kyllä tainnut olla työpaikasta 40 metriä elikkä Pelloksen pihalla junaradan kupeessa. Onpahan päässyt yövuoron tauolla marjastamaan!

    kisi 18.2.2013, 11:33

    Talvi tässä vasta käy kiristelemään otettaan – nyt on hyvä hetki muistella menneen kesän marjoja.

    Jäi nimittäin vähän mieltä vaivaamaan se, että miten niiden vänkärin saunarannan mesimarjojen oikein kävi. Että tuliko kukkiin marjat? Ja jos tuli, niin miltä maistuivat marjat?

    Mesimarja ei taida kuitenkaan olla sukulaisensa suomuuraimen (lakka) tavoin kaksikotinen, jolloin kukkien esiintyminen ei välttämättä tiedä marjasatoa? Tämä seikka pitääkin vielä varmistaa.

    Gla Gla 18.2.2013, 12:18

    Eljas Heikkinen taisi todeta artikkelissa ”Kannattavuusvertailut ovat mielivaltaisia” asian ytimen. Teoriassa homman ratkaisee se, mistä tilanteesta laskelmat aloitetaan.

    Koska laskelmissa käytetään kiertoajan määrittelyssä ikuisuutta ja muita omistajatasolla teorettisia muuttujia, itse kuitenkin teen ratkaisuni toimenpiteistä laskelmien lisäksi etenkin sillä perusteella, minkä uskon onnistuvan. Erirakenteisuutta metsistäni löytyy, mutta pääosin tasarakenteisen menetelmillä mennään. Poikkeuksena on muutamalla kuviolla yritys hyödyntää alikasvosta kuitenkin niin, että motokuskillakin säilyy mahdollisuudet suoriutua työstään tehokkaasti. Mutta tämä juttuhan todettiin artikkelissakin, joten ei mitään uutta sillä saralla.

    Timppa 18.2.2013, 12:56

    Olihan siinä toinenkin oleellinen tekijä. Sen jk-metsän uusiintuminen laskettiin kaiketi onnistuvan 100 %:sti. Todellisuus lieneen, että ehkä 20 % onnistuu kunnolla ja loppu enemmän tai vähemmän epämääräisesti. Tämä uudistumisriski pitäisi aina noteerata vertailuissa.

    Meikäläisen ”puuhamaan” metsät oli hakattu vuonna 1933 tilavuuteen n. 50 m3/ha, mihin sisältyi tukkipuita n. 13 kpl/ha. Sen jälkeen ei paljon myytykään. Luonnollisestikin sota-aikana halkoja. Vuonna 1963 tehtiin ensimmäinen kauppa avahakkuusta. Puusto oli niinä 30 vuotena kasvanut noin tasolle 90 m3/ha. Siis luokkaa 1,3 m3/ha/v. Epäilemättä syynä oli huono lähtötilanne. Tietysti jäljelle saattoi olla jääneet kitukasvuiset aluskasvuspuut, joiden sekaan ei syntynyt kunnolla nuorta metsää. Suunta on selvä. 30 vuodessa avohakatut ja uudistetut ovat kasvaneet vastaavasti, huonommillakin pohjilla, 120-150 m3/ha. Siis 4-5 m3/ha/v.

    Noista mesimarjoista. Ne ovat ainakin meiltäpäin hävinneet. Tai ei ainakaan marjoja tule. Saattaako syynä olla metsälaiduntamisen loppuminen?

    Puun takaa 18.2.2013, 22:59

    Jatkuvan kasvatuksen markkinointi metsänomistajille on ollut meillä Suomessa hyvin erikoinen näytelmä. Menetelmää on tarjottu luonnonmukaisena vaihtoehtona, vaikka se on kaikkein kauimpana siitä. Luonto ei poista valtapuita, vaan kasvukilpailun hävinneitä yksilöitä. Kun metsä on tullut tarpeeksi vanhaksi, se uudistuu avohakkuuta muistuttavasti metsäpalon tai muun luonnontuhon kautta. Myös aivan huoletta ihmisille on kerrottu, että metsää voi kasvattaa monirakenteisena, vaikka kuusi on puulajeistamme ainoa puolivarjopuu. Kaiken kukkuraksi jatkuvan kasvatuksen on kerrottu tuottavan paremman taloudellisen lopputuloksen vähemmällä työmäärällä. Nämäkin väitteet ovat totuuden vastaisia. Missä viipyy kuluttajansuoja metsänhoidossa? On aika vaikea kuvitella mitään muita aloja, missä markkinointia voisi tehdä yhtä huolettomasti. Jos sitä on joku yrittänyt, niin lopputuloksena on yleensä ollut oikeustuomio.

    Gla Gla 19.2.2013, 07:49

    Minusta on turhaa verrata avohakkuuta ja jk:ta luonnonmukaisuuden perusteella. Metsissä uudistumista tapahtuu kahdella tavalla. Toinen on avohakkuuta muistuttava tilanne, jossa tapahtuu isompi tuho, kuten metsäpalo tai myrskytuho. Niissäkään ei avohakkuun kaltaista totaalituhoa tapahdu, mutta sillä tasolla kuin metsätalouden tapahtumia voi luonnon tapahtumiin verrata, ovat nämä ehkä toistensa vertailukohtia.

    Luonnossa tapahtuu isomman tuhon lisäksi myös pienialaisempaa uudistumista esimerkiksi lehtipuiden kuoltua. Myös myrsky saattaa kaataa yksittäisiä puita tai pieniä ryhmiä. Tätä uudistumismenetelmää jk matkii.

    Molemmissa on siis perusteensa, mutta metsätalouden kannalta ei ole merkitystä, millaisia luonnon tapahtumia halutaan matkia. Ratkaisut tehdään muilla perusteilla.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 27)
1 2 3