Avohakkuut historiaan?

”..Tämä kasvu ei synny hetkessä…” ja se hiipuu kalttauksen edetessä vääjäämättä.

On itsepetosta luulla ja valehdella julkisesti, että 8:ssa vuodessa raihnaistuva metsä toipuisi uutta kasvua, joka olisi hakattavissa.

Avohakkuiden 70 vuoden kokemuksista voidaan kerätä tärkeitä oppeja, joita hyödyntäessä metsänhoitoa voidaan tehdä kestävämmäksi, luontoystävällisemmäksi ja pitkällä tähtäimellä myös taloudellisesti vakaammaksi. Tulos saada aiempaa  rasitusta vähemmällä raatamisella.

Monimuotoisuus on vahvuus– Yksittäisen puulajin ja ikäluokan dominoima metsä on haavoittuvainen tuhoille ja markkinoiden muutoksille. Sekametsät ja eri-ikäiset puustot vähentävät riskejä sekä luonnon katastrofeilta että taloudellisilta shokeilta.

Kestävä kasvatus ei ole hidasta – Avohakkuiden nopean rahan logiikka on usein johtanut heikkoon  pitkään  likviditeetti taantumaan. Pienet, mutta jatkuvat uudistamiset (esim. metsänrajaukset, yksittäishakkuut) tuottavat tasaisemmin arvopuuta ja pitävät metsän tuottavuuden yllä.

Luonto auttaa, jos annat tilaa – Luontaisen uudistumisen hyödyntäminen vähentää kustannuksia ja edistää paikallisille olosuhteille sopivia lajeja. Taimikoita voidaan joustavasti säädellä, kun luonto on jo aloittanut työn.

Tukkipuu kasvaa rauhassa – mutta se kannattaa – Liian nopea tasaikäisen hakkuukierto ei kerrytä riittävää arvopuuta. Nykyään markkinat palkitsevat hyvälajitteisesta ja tiheäsyisestä puusta, joten kannattaa suunnata kohti laadukasta kasvatusta.

Metsä on enemmän kuin puutavaralastit – Yhä useammin metsän arvoa mitataan myös ekosysteemipalveluilla (hiilinielu, virkistys, biodiversiteetti). Näiden huomioiminen voi tuoda tulevaisuudessa uusia tulonlähteitä.

On nähty, että  metsänomistajien välisen tiedonjaon ja yhteisten kokeilujen avulla voidaan löytää parempia käytäntöjä.  Uusilla simuloinneilla  halutun tavoitteen  menettely on ennalta  varmistettavissa aiempaa paremmin.

Tulevaisuuden metsänhoito ei ole yksioikoista, mutta avohakkuiden aikakauden sattumista jopa virheistä oppineena voidaan rakentaa joustavampia ja älykkäämpiä malleja. Jokainen pieni parannus metsänhoidossa on askel kohti vakaampaa ja monipuolisempaa metsää –  omistaja kestää paremmin sekä taloudellisia että ilmastollisia muutoksia.

Oho,  olis pitänyt tarkasti kuvata.  Naapurini kasvattaa ja myy kilohintaan puuta joita tarkoitin tuossa. Se miten kolmerosvoa  tekee tukkiluokituksen hintoja  on jäänyt miulle epäselväksi.   Jotain pylväs hintoja  ja sorvityviä on ollut  massaa paremmalla hinnalla.  Varsin  joku palstalla käyvä ”jakomies” korjaa hinnat.   Tekstin korjaaja ei tee hintoja,  se korjaa kirjoitus virheitäni

Miten Tolopaisen  kasvut nousi eritavoin kuin muilla.?   Tässä  on osalle aikakauskirjan selitys:

”Kun ”kaura korvattiin öljyllä” (Wernick ym. 1997), hevosten laidunmaata vapautui metsälle. Hakamaita ja niittyjä jäi samalla pois nautaeläinten ja lampaiden käytöstä. Laitumet olivat yleensä kivennäismaalla. Puuston rakenne ja tilajärjestys entisillä laidunalueilla muuttuivat kasvulle suotuisiksi. Kehitystä nopeutettiin aktiivisella metsänhoidolla. Kangasmetsien pinta-ala sai kasvaa, kun peltoja metsitettiin ja niitä metsittyi. Muutos tapahtui osittain jo 1950–1970-luvuilla. Metsittyminen vaikutti niiltä osin metsien kasvuun jo vuonna 1990. Myöhemmät metsitykset eivät juurikaan vaikuttaneet vielä tuolloin, sillä nämä puustot olivat nuoria ja vasta kehityksensä alussa.”

(  Teksti on kieliopillisesti ja typografisesti lukijan pyynnöstä alkuperäisestä muutettu.)

Niissä grafiikka käppyröissä on  ollut 60 luvulla sama kasvu kuin 30 vuotta myöhemminkin. Niin  mitä  niistä hullunlailla kasvunlisäyksestä kun  per ha ei tuottanut rahaa edes entisen vertaa!

Erikoispuista maksetaan enemmän, mutta tukkiosuudesta jo kuitataan, samoin jk puusta. Ovat asioita, joilla ohjataan puukauppaa ja metsänhoitoa. Hyvin tuntuvat kelpaavan myös väittämät, kuten kalttaukset ja raihnaistuvat metsät.  Ei myöskään pidä luulla, että kaikki jk metsät on avohakattu ja tullaan avohakkaamaan. Ei niitä avohakattu julkilausuman jälkeenkään, vain harkitusti. Oli jo siihen aikaan edityksellistä metsänhoitoa. Sitä toivoisi myös tämän päivän metsän hoitoon?