Keskustelut Metsänhoito Avohakkuut historiaan?

Esillä 10 vastausta, 401 - 410 (kaikkiaan 507)
  • Jovain Jovain

    So on totta, että termeihin on syytä kiinnittää huomiota, viljellyt metsät voisi olla parempi ilmaisu. Toisaalta tuo ”höperyytesi” huolettaa ja luontaisten kasvatettavien materiaalien raivaaminen (ennakkoraivaus). Metsänhoidossa jopa siinä mitassa, että jk:ssa on turvauduttava viljelyyn. Joka sinällään sopii metsänhoitoon sekin, mutta pitäisi luonnon taimistoja ja nuorta metsää (konemiesten esteitä) säästää?

    Tolopainen Tolopainen

    Siinä tuli taas yksi koneellisen korjuun ongelma jk:sa, taimia ei voi jättää kaadettavien runkojen lähettyville ja paljon murskaantuu kaadettavien runkojen alle. Tätä se on kun hevostalouden aikainen puunkorjuutapa yritetään siirtää nykyaikaan sitä kovasti mainostaen. Realiteetit joutuu unohtamaan.

    Jovain Jovain

    Ole Tolopainen huoleti, ei eletä enää hevoskauden ajassa. Nämä tämän päivän hevoset Ponsset (kylillä liikkuneesta ajokoirasta saanut nimensä), selviytyvät kyllä haasteesta. Siitä on näyttöä ja aina voidaan menetelmiä ja kalustoa kehittää?

    Perko

    Tolopaisen  aina tulevaan katse on mainio selviytymisen keino.  Konekehitys  laahaa jäljessä  ja siihen  tulee ratkaisuja kunkin aikakauden mukaan.  Kuuhun ja Marssiin on robotit saatu kivitöihin niin metsän nykyiset halpatyöläiset myös joskus korvataan toisilla. Kunhan  sota on ohi  niin  taas uudet omatoimiset tekniikat on opeteltu ja niiden nopea valmistus.

    Joudumme turvautumaan perinteisiin menetelmiin ja osin kokeiluihin. Mutta selvää on, että metsäkoneiden kehityksen täytyy kiihdyttää vauhtia, jotta ne pysyisivät mukana lehtometsien monimutkaisissa hoitovaatimuksissa. Ehkä jo lähivuosina näemme ensimmäiset drone-avusteiset korjuut tai robotisoivat  ”metsurit ” käsittelee puita.

    mehtäukko

    Jojo…”  ei eletä enää hevoskauden ajassa. Nämä tämän päivän hevoset Ponsset, selviytyvät kyllä haasteesta…”

    Jojon hartaasti myötäilemä oppi-isä Lauri Vaara MT.ssa :” Metsäkoneiden tuominen Suomen metsiin on ollut maan talouselämän kaikkien aikojen suurin talouspoliittinen moka…”

    Perko

    Konsernit ovat kaapanneet puunkorjuun. Pystykauppa on; ”vuokrasopimus” tietynaikainen hakkuuoikeus myyjän maalla.   Koneet, kalustot ja  tekijät sekä niiden osaaminen ovat ostajan valitsemat.  Siksi  kauppapaperiin on kirjattava kakki  miten tehtävät ovat toteutettava ja mitä tuhotaan tai ollaan tuhoamatta.  Puutteet  koneen – ja osaamisen sopimattomuudesta  tehtävään ovat  ostajan  muutettava sopivaksi.  Koneistuksen kehitys  on ollut varsin hataralla pohjalla kassaran jälkeen  ja sattumanvaraista.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Hesarin lukija vaatii Norokorven kirjoituksessa avohakkuita luvanvaraisiksi ja Kotiaho & Pantzar toisessa mielipiteessä luonnonarvokauppaa pakolliseksi.

    mehtäukko

    Kotiaho & Pantzar laittakoot omaisuutensa luonnonarvo- tai pakkohuutokauppaan. Hesarin lukija toimikoon kirjurina, että päästään alkuun.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Avohakkuiden kielto on kuin ”mätki myyrää” -pelin myyrä: pulpahtaa aika ajoin uudelleen agendalle.

    Kommentoin Norokorven mielipiteeseen, kun lukija väittää, että hakkuumääriä ei tarvitsisi alentaa kun avohakkuista luovuttaisiin.

    ”Jos nykyisiltä avohakattavilta aloilta otettaisiin poimintahakkuin vain noin kolmannes poistumasta, niin mistä loput otettaisiin? Harvennuksia voidaan jonkin verran lisätä, mutta koneita ja tekijöitä ei saada nopeasti lisää. Kesäaikaan eli eläinten lisääntymiskaudellakin olisi pakko laajentaa hakkuiden pinta-alaa. Jos nyt edettäisiin varovaisesti, keräten kokemuksia peitteisestä menetelmästä. Ei toisteta vanhoja virheitä eli palata kaavamaiseen metsänkäsittelyyn, jossa omistajista tehdään sääntelyllä rikollisia.”

    Perko

    Päätelmä on virheellinen , massan määrä kasvuna pysyy mutta  myytävän tukkiosuus on nykyitä huomattavasti  suurempi.  Ne ” paljashakkuutkin ” tuottaisi sahapuuta ja tukistahan saa mitä vaan,  etenkin rahaa reilusti tuplana  propsiin nähden.   Nykyinen  15 % metsien tukkiosuus  olisi aivan muuta  parhailla paikoin 30 -50 %.    Ja  puuntuottajan ei ole velvollisuutta pitää tappiolla ”pulkkisellua” pystyssä.

Esillä 10 vastausta, 401 - 410 (kaikkiaan 507)