Minäkin luulen, että osa julkisuuden mielipiteistä koskien avohakkuita perustuu siihen käsitykseen, että avohakkuut ’tuhoavat luontoa’. Siltähän se näyttää ensimmäiset vuodet, että tuhottu on. Jatkuva kasvatus muuttaa myös maiseman ja elinympäristöt, mutta muutos on lievempi. Voidaanko siis sanoa että jk on ’luontoystävällisempi’? Menetelmillä on erilaiset vaikutukset ja molemmissa voidaan huomioida luonto. Luontoäiti tekee sekä avohakkuita että poimintahakkuita ja pienaukkoja. Luulen että asiaan saadaan hieman selvyyttä kaksikon Seppo Vuokko ja Hannes Mäntyranta pamfletista (SMY).

Vertailulaskelmat taas ovat vain niin hyviä kuin lähtötiedot. Tiedon puutteen vuoksi joudutaan tekemään paljon oletuksia eikä näin voida saada luotettavia tuloksia. Asia korjautuu vasta kun eri menetelmistä on riittävästi tutkimustietoa ja käytännön kokemuksia. Tutkija Sauli Valkonen on kertonut, että Luken koealojen perusteella hän ei voi suositella männikköön erirakenteiskasvatusta vaan kaksijaksoista kasvatusta. Toisaalta (korjatkaa jos muistan väärin) Kainuussa korpien pienaukot olivat kokeissa taimettuneet erinomaisesti – erirakenteiset kuusikot sen sijaan eivät. Tästä voidaan päätellä ainakin se, että taimien syntyminen ja kasvaminen vaatii aina valoa.

Katselin taas kerran Arvometsän sivuja.  Esimerkiksi puhtaan ensiharvennuskuusikon kasvattamista ehdotetaan jatkettavan niin pitkälle, että saadaan tukkipuuta.  Omien havaintojeni mukaan tämä merkitsisi, että kuusikossa n. 1500 runkoa/ha, kuuset olisisivat karsiintuneet varsin ylös.  Harvennus tehtäisiin luonnollisestikin yläharvennuksena.

Harventajien lähtöolettama on ilmeisestikin, että jäljelle jääneet kasvavat periaatteessa yhtä hyvin kuin hakatut suurikokoisemmat.  Mitään tieteellistä näyttöä ei ole, että näin olisi laita.  Päinvastoin.  Vastahan julkistettiin tutkimus, jonka mukaan samankokoisten kuusen paakkutaimien juurissa on suuria määräeroja.  Tutkijat arvelivat, että runsasjuuriset kasvat jatkossa paremmin.

Pelkistäen siis muutaman halvan tukkikuution vuoksi Arvometsän ohjeiden mukaan metsä käsitellään niin, että seuraavien 40 vuoden aikana kasvatetaan kuusia, joiden kasvugeenit ovat keskimääräistä heikommat ja vähäisetkin kasvuedellytykset on pilattu myöhentämällä harvennusta, jolloin puun vihreä oksisto on supistunut liikaa, mikä näkyy kasvunm heikentymisenä.

Oikea tapa olisi tietenkin alaharvennus mahdollisimman varhain.  Myös seuran harvennuksen teetän alaharvennuksena n. 10 vuoden kuluttua, jolloin jäljelle jää päätehakkuuseen kasvamaan puut, joilla on parhaat kasvugeenit.

Timpaa kirjoittaa asiaa. Noissa jk metsissä lähtökohta on hieman pielessä kun metsät joissa jk harrastetaan on lähtökohtaisesti olleet jaksottaisessa kasvussa. Nyt ensimmäinen sadonkorjuu on aina hyvä mutta onko sen jälkeen kun jälkeen jääneet odotetaan lähtevän kasvuun. Uskon myös että seuraavat sadonkorjuut ovat huomattavasti heikompi tasoisia kertymiltään. Mutta lähtökohtana lieneekin metsän peitteisyyden pysyminen eikä niinkään tilinteko puunmyynnillä. Tavoite on hiukka eri joten tuloskin on eri.

Tuohon AJ:n toteamukseen konekaluston ja kuskien lisäyksestä ei ole ihan noin. Kuskeja ja koneita riittää kunhan työ olisi säännöllistä eikä näin kausiluonteista. Korjuun kuutiohinnoissa on otettu huomioon harvennuksen pienempi kertymä ja hidasluonteisuus. Jos kuutiomääriltä arvoidaan niin totta on että jk tarvitsee isommat pinta-alat saman kuutiomäärän saavuttamiseen.