› Keskustelut › Metsänomistus › Eksymiset ja pienet pyörähdykset

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 30)
1 2 3

  • Eksymiset ja pienet pyörähdykset

    Sent on: 11.1.2016, 11:10

    Nyt on taas metsä sen näköistä että helposti eksähtää puolitutussakin maastossa. Kun on puissa lumi, eikä auringosta tietoakaan, tuuli pyörähtää välillä erisuuntaan tai on ihan tyyntä, saattaa kulkea äkkiä ympyrän. Kompassi auttaisi, kukapa sitä sellaista lenkille ottaisi.

    Omakohtaista kokemusta on noista pienistä eksähtämisistä ihan tutuissakin paikoissa, eli kymmenen minuuttia kulkemista tietämättä mihinkä tulee. Pari kertaa olen tehnyt täyden ympyrän, joista toinen varsin nolo tapaus lähes 30 vuoden takaa metsäkoulussa. Meidän ryhmässä oli varmaan 5 kaveria ja piti joku alue arvioida pelkän kuviokartan kanssa. Ensimmäisen kuvion jälkeen luminen metsä harhautti ja varmaan kilometri kuljettiin vähän kuin odottamalla selkeää kuvionrajaa ja ennen sitä palattiin omille jäljille. Saihan siitä virnuilua osakseen, kilpasuunnistaja kun olin.

    Kerran taas vedin leimikon rajaa kairassa sata metriä naapurin puolelle, ennenkö hokasin että joki kohisee aivan vieressä. Ihan pimeä päivä ja ajatukset täysin puissa uudella palstalla, noista tulee vielä tukkia jne. Korjasin tietysti virheen ja jatkoin leimikon tekoa rajalinjan merkkauksesta, kompassikin oli mukana.

    Varsinaista eksymistä ei ole sattunut, noita pyörähdyksiä ja tunne että en tiedä missä olen on tullut ennenkin ja väittäisin että ihmisellä ei ole suuntavaistoa. Jos ihmisellä olisi suuntavaisto tarkoittaisi se sitä että outoon maastoon pudotettu osaisi kulkea heti kotia kohti, näinhän ei ole.

    Tekijä
    pihkatappi pihkatappi
    Theme Metsänomistus Metsänomistus
  • harrastelija harrastelija 11.1.2016, 13:21

    ¤ tarkoittaisi se sitä että outoon maastoon pudotettu osaisi kulkea heti kotia kohti, näinhän ei ole.¤

    Kylläpäs on:
    * savolainen kun eksyy metsään, niin se ottaa ja lähtee kotiin!

    pihkatappi pihkatappi 11.1.2016, 13:43

    Tuosta tuli mieleen, kun lapsena olime kylässä yhdessä saamelais perheessä ja siellä tuli sitten puheeksi miten he osaavat liikkua tunturissa kun välillä on sumua ja muuta. Emäntä sanoi että koskaan en ole eksynyt, mutta kerran meni pari päivää etten tiennyt missä olen, yöpyi välillä taivasalla ja jatkoi aamulla kulkemista kunnes löytyi tuttu paikka. Joku olisi ehkä jo ajatellut olevansa eksyksissä.

    A.Jalkanen A.Jalkanen 11.1.2016, 14:37

    Varsinaista eksymistä ei ole kohdalle tullut, mutta on tullut pyörähdettyä naapurin puolella omaa metsää inventoidessa.

    Nykyisin kun on kännykkä mukana ja siinä GoogleMaps, niin ainakin ns. sivistyksen parissa (= kännykkäverkkojen ulottuvilla) eksyminen on aika vaikeaa. Lapista löytyy vielä paikkoja joissa verkko välillä katoaa ja ihan oikea GPS-laitekin voi olla tarpeen, ja tietysti vanhat vehkeet eli kartta ja kompassi.

    Puuhastelija 12.1.2016, 06:18

    Muutaman kerran olen pyörähtänyt. Kerran kävelin lähellä erästä pientä jokea ja pyörähdin ympyrän ja tulin jokirantaan. Oli vaikeaa ymmärtää, kun näytti, että joki virtaisi väärään suuntaan. Piti oikein kunnolla miettiä asiaa, että miten oli käynyt ennenkuin ymmärsin. Todella häkellyttävä olo tuli, kun näin joen virtaussuunnan. Sitä alkoi ensin miettimään, että miksi virtaussuunta on muuttunut ja vasta hetken päästä aloin kyseenalaistamaan, että olenkohan pyörähtänyt.

    Rane 12.1.2016, 06:36

    Lappalainen kun eksyy niin se lähtee kotiin.
    Savolainenkin voi löytää kotiin eksyessään mutta se on todennäköisesti jonkun toisen koti.

    rööri roope 12.1.2016, 07:04

    Ei metsään eksy huonompikaan metsässä liikkuja jos on kartta tai kompassi.Ihmetyttää tuo aloittaja kun on vielä olevinaan kilpasuunnistaja.Vai muutenko vedättelet?
    Normaali metsän kulkija ei tarvitse apuvälineitä muulloin kun pimeällä.

    Pyörähtämiset tapahtuu marjastaessa tai jos paniikki iskee.

    pihkatappi pihkatappi 12.1.2016, 07:28

    Jonkinlainen herpaantuminen siinä tarvitaan että pyörähtäminen tapahtuu, mutta jos olet marjassa tai katselet puiden laatua tarkalla silmällä ja etsit lumettomia rakoja mistä puikahtaa eteenpäin niin se suunnan pitäminen jää. Ja joo, kyllä on suunnistus tausta, parikymmentä vuotta tuli suunnistettua melko paljon, siinä lajissa on tarkat kartat, eikä kompassia tarvita, mutta noiden peruskarttojen kansa kulkiessa laakeilla alueilla olisi kompassi hyvä apuväline. Vaikea uskoa että kukaan metsämies ei olisi koskaan kulkenut pikkaisen harhaan.

    Kerrotaan vielä yksi suunnistus eksähtäminen, ei pahimmasta päästä, mutta vähän uskottavuuden takia. Olin Jukolan viestissä väliaika rastilla ensimmäisenä (yö osuus). Katsoin että seuraava rasti on mäen päällisen takana pieni kohde, päätin juosta ensin mäen päälle ja sielt hakea rastin. Kun pääsin mäen päälle, se olikin hirvittävän laakea ja kuusikkoinen, en tiennyt kuin 100 metrin tarkkuudella sijaintia ja rastipiste oli tiheikössä. Linnut lauloivat ja vesi tippui kuusen oksista kartalle kun tein hätäsuunnitelmaa. Päätin laskeutua rinteeseen oikealle tasolle ja kulkea tasolla rastia kohti. Onnekseni rinteessä oli edellisen osuuden tekemä ura ja kulku rastille kävi helposti. Ei tullut pyörähdystä, mutta seisoskelua ja epävarmaa etenemistä, tunne oli väärä kun ei tarkalleen tiennyt missä oli, eli ajanhukkaa ts. suunnistusvirhe.

    harrastelija harrastelija 12.1.2016, 07:32

    Oikeasti tuo eksyminen ei naurata silloin, kun se sattuu omalle kohdalle.
    Pari tapausta tulee mieleen ilman gps:a:

    1) Olin vaimon kanssa katselemassa naapurikunnassa olevaa myyntipalstaa. Alueen eteläpuolella avautui laaja selkonen ja pohjoispuolella oli sähkölinja, jonka viereen päästiin autolla.
    Homma oli ns. ”helppo nakki”, mukana oli vain kännykkä ja palstakartta.

    Alue oli tasaista ja osittain ojitettua rämettä. Ilma oli pilvinen ja sumuinen ja tyyni, joten ilmansuuntien arviointi vaikea.
    Pari tuntia kävelin ja samalla katselin relaskoopilla puustoa. Jossakin vaiheessa huomasin, etten ollut kartalla. Mutta mihin suuntaan piti lähteä?

    Soitin vaimolle ja pyysin käyttämään auton yorvea – mitään ei kuulunut!
    Vaimo kertoi soittavansa 112-numeroon, kielsin koska osasin mielestäni kulkea metsässä. Tunnin päästä piti luovuttaa, koska pelkäsin meneväni selkoseen ja iltakin alkoi hämärtämään!

    Vaimo sitten soitti 112. Sieltä oli pyydetty, että soittaisin itse, jolloin he voisivat auttaa. Näin sitten tein ja he paikallisti, mutta se oikea suunta piti vielä selventää. Kuljin ojaa deuraten muutamia satoja metriä ja soitin uudestaan. Sain näin kulkusuunnan korjauksen linjalle päin.
    Seuraava oli sitten helpompaa, eli otin kiintopisteen linjan suuntaan ja niin edelleen kunnes linja tuli vastaan. Siitä kuuluikin sitten auton torvi.
    Aikaa meni n. 4 tuntia harhailuun.

    harrastelija harrastelija 12.1.2016, 07:44

    Toinen juttu:

    Metsästysporukassa on monenlaisia tyyppejä. Osa menee metsässsä hyvin, toinen saattaa eksyä heti metsään mennessä 🙂
    Hirvestäessä ajoporukassa joku aina koukkaa vaikka kuinka on suunta annettu ja kompassi kädessä.

    Kaksi kaveria olivat lähteneet iltapäivällä metsästyksen aikana nähtyjä suppilovahveroita etsimään. Alue piti olla tuttu metsästysalue.
    Suppilovahveroitkin löytyi, ilta pimeni ja kaverit lähtivät autolleen, mutta mutta..
    Diebeteskin oli toisella, pimeydessä kuusen oksat raapi jo naamoja, eikä tietystikään ollut evästä.

    Kännykkä kumminkin oli ja soitettiin tutulle paikalliselle metsästyskaverille.
    Annettiin maaston sijainti ja kaveri ajoi metsätietä antaen välillä torven soida. Metsään vain ei kuulunut.

    Seuraavaksi autossa ollut metsämies ampui kiväärillä. Laukaus sitten kuultiin ja muutaman apulaukauksen jälkeen kaverit pääsivätkin autolle.

    Planter Planter 12.1.2016, 12:14

    Sienestäessä on tullut pyörähdettyä kilometrin täysi ympyrä. Ei millään uskonut, että niin voi käydä, mutta kun on katse koko ajan varpaissa se näköjään onnistuu.

    Melko pelottava kokemus oli kun yritin saada raivausurakan kuntoon eräänä syksynä ja ahnehdin ihan pimeän tuloon asti.
    Alkoi sade, laskeutui täysi pimeys ja taimikossa risukkoja kierrellessä en osunutkaan takaisin metsäautotielle. Suunnasta ei ollut enää tietoa, tuli aika outo olo. Vain suden ulvonta puuttui.

    Onneksi repussa oli otsalamppu ja olin omassa metsässä. Löytyi oja. Vedenvirtaussuunta toi kartalle ja oja johdatti tielle.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 30)
1 2 3