Eliisalla tosiaan hyvä ote lehden linjaan ja jos hirviasiaa aletaan tarkemmin ruotia voisi olla paikallaan valottaa asiaa myös siltä kannalta jossa hirvet pidetään pois taimikosta omatoimisesti.
Kun niitä hirviä ei kuitenkaan metsästetä koskaan edes riittävästi taimikoiden säästymistä ajatellen.
Riistakeskus on näissä tullut vastaan suoja-aitoja kustantamalla ja lupia höllästi tihentymäalueille tarjoamalla.
Vakiintunut petokanta antaa myös hyvän suojan hirvituhoilta.
Ne pakottavat hirvet laumaantumaan suoalueille. Tosin joskus se saattaa olla myös hakkuuaukko ja silloin se ei tiedä hyvää juuri perustetulle taimikolle.
Mutta tuon aidan olen jo pitkän kokemuksen myötä todennut hyväksi suojaksi taimikolle. Se kyllä pitää ne kantturat loitolla yksittäin ja laumoittain.
Tämä tuli tässä kinkun syönnin ja ”ajantappamisen” lomassa mieleen kun näitä lueskelin. Tänäänkin reippailun vuoksi tuli kierros aitoja tarkasteltua maastossa. Ei mainittavia ongelmia. Joku kuiva kelo oli kaatunut aidan päälle. Se saa makooksia siellä edelleen.

Kärkkäinen pohti vuoden viimeisessä lehdessä marjojen käyttöä. Totesi myös, että poimimisen virkistysarvo on aika surkea hirvikärpästen takia ja ihan oikeassa oli.

Kun VTV:n raportissa oli 16-62 miljoonaa euroa laskettu metsästyksen virkistysarvoksi, paljonkohan hirvieläinkantojen kasvun myötä maahamme levinnyt hirvikärpästen negatiivinen vaikutus olisi, jos se vastaavalla tavalla otettaisiin huomioon?

Miksi niitä uroksia pääasiassa ammmutaan?

Haastateltuani tiluksillani metsästäviä, sain kuulla useamman metsästäjän kertovan, että naaraan ampuminen on riskipeliä. Kun naaras voi jättää vasan kauemmas, niin vasta kaadettuaan voi olla varma siitä oliko silllä vasaa olemassa. Ja yksin jääneen vasan löytyminen voi olla työn ja tuskan takana. Varsinkin lumettomana aikana.

Aikaisemmin oletin, että sarvet houkuttelevat ampumaan vain uroksia.

Tietysti on olemassa porukoita, joissa on päätetty säästää naaraita kannan kasvattamiseksi yhä suuremmaksi.

Silloin ei ole ajateltu mitään muuta kuin lihan saannin helppoutta tulevina jahtikausina.

Suorittava porras: ”Kuluneen syksyn marjasaalis , 70 litraa puolukoita, kerättynä varsin laajalta alueelta kolmen viikonlopun aikana tuotti hirvikärpässaaliksi kokonaista KAKSI yksilöä. Jahdin aikana koko porukallakin oli vain yksittäisiä havaintoja kiusankappaleesta.”

Tuollainen näkemys oli odotettavissakin. Hirvikanta on edelleen suurempi kuin aikana, jolloin kärpäset Suomeen levisivät, mutta silti ne ovat nyt kateissa kun hirvikannan huippua on leikattu.

Ihan vielä en usko kärpästen mihinkään hävinneen.

Suorittava porras: ”Hirviasiasta on todellakin laadittava laajempi raportti jahtikauden tulosten julkistamisen jälkeeen . Tilanteet vaihtelevat reippaasti eri puolilla maatamme , joten lienee viisasta selvittää , missä oikeasti mennään. Lopputulos saattaa yllättää monet palstalaiset.”

Jos vallitseva käsitys n. 85 000 hirven talvikannasta ei pidäkään paikkaansa, on monilla tosiaan naurussa pitelemistä. Spekulointia, mutta tässä tapauksessa metsästäjät suorastaan huutavat muutoksia alan käytäntöihin.

Suorittava porras: ”Hirvien määrää hyvin korreloiva kolareiden määrä on pienentynyt tasaisesti kymmenen prosentin vuosivauhtia . Vuonna 2011 vahingot ovat vähentyneet tilastojenkin mukaan 1/3 osaan pahimman ajankohdan määristä . Mitä tästä onkaan pääteltävissä? Hirviä on varmasti vähän muuallakin ,kuin meidän ja naapuripitäjissä.”

Tuosta voi arvuutella monenlaisia asioita, kuten huippuvuosien todellinen hirvikannan kokoa, liikenneturvallisuutta parantavien toimenpiteiden onnistumista ja kaikki tältä väliltä. Ennakkotieto liikenneonnettomuuksien määrästä kertoo positiivisen trendin jatkumisesta, joten hirvikolarit ei ole mikään poikkeus tässä suhteessa. Ainoa varma mainitsemaasi asiaan liittyen kuitenkin on, että kaikesta huolimatta hirvikolareita sattuu edelleen noin 1000 kpl vuodessa. Onko hirviä ja sen seurauksia vähän vai paljon, on tietysti taas makuasia. Sinun makusi olen havainnut erilaiseksi kuin omani ja monien muiden metsänomistajien.

Olisikin korkea aika ruveta kasvattamaan niitä taimikoita kunnon metsäksi eikä vaan hirvien ruokamaiksi. Jälkimmäinen vaihtoehto ei tosin vaadi paljoa. Ensimmäinen vaihtoehto vaatii vähän työtäkin , mutta vähemmän , jos ne hirviä houkuttelevat varvut poistetaan ajoissa.
Lumikuorman alle taipuva lehtipuunalku tuhoaa ympäristössään yllättävän paljon istutettuja taimia. Kun tämä toistuu useina vuosina peräkkäin ,ei tarvitse ihmetellä aukkoisia ja huonolaatuisia taimikoita.