Keskustelut Metsänhoito Energiapolitiikkaan järkeä

  • Tämä aihe sisältää 29 vastausta, 12 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 4 vuotta, sitten AvatarTimppa toimesta.
Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 29)
  • Energiapolitiikkaan järkeä

    Merkitty: 

    Mietiskelin sitä kuinka epäjohdonmukaisesti energia-asioitakin ratkotaan.  Pyritään pyydystämään auringon säteilysta voimansa saavaa tuulienergiaa suurilla ja kalliilla myllyillä, jotka monien mielestä ovat melkoisia häiriötekijöitä luonnossa.  Sähkön siirtoon tarvitaan leveitä linjoja.  Tuulimyllyjen rakentamista tuetaan veronmaksajien rahoilla ja niiden rakenteet, rakentaminen ja ylläpito kuluttavat melkoisia määriä energiaa ja uusiintumattomia luonnonvaroja..

    Tuntuu, ettei kukaan ole huomannut, että sen aurinkoenergian saa pyydystettyä siistimmin kasvattamalla metsää.  Siihenhän saadaan ilmaiset raaka-aineet ilmakehän hiilidioksidista ja vedestä.  Tarvittava energia tulee metsänkasvatukseenkin auringosta.  Talkoisiin osallistuu maapohjan monipuolinen eliöstö, joka ei aiheuta häiriöitä.  Eikä tarvitse palkkaa, pekkaspäiviä tai lakkoile.

    Mitä ihmettä nyt tapahtuu.  Tuntuu siltä, että maailma on tullut aivan hulluksi.  Jatkuvasti mediassakin kerrotaan kuinka hienoa on kasvattaa metsiä jatkuvaa kasvatusta käyttämällä.  Tapa, jonka tiedämme varmasti supistavan metsien kasvua ja siis mahdollisuutta hyödyntää täysimääräisesti niiden  kautta  saatavaa aurinkoenergiaa.  En minäkään ole kieltämässä jatkuvaa kasvatusta.  Kysymys kuuluukin, että pitäisikö sellaisille, joiden metsät kasvavat huonommin kuin voisi kohtuudella toivoa, määrätä haittavero.   Silloin saisimme metsänkasvatukseen vauhtia.  Ilmasto pelastuisi.  Veronmaksajien rahoja säästyisi ja Suomi vaurastuisi entisestään.  Tietenkin erittäin tärkeä seikka olisi sekin, että näin maaseudulle saataisiin entistä enemmän työpaikkoja.

    Joka tapauksessa kaikessa metsänkasvatusta koskevassa keskustelussa tulisi tämä energiakysymys olla esillä.  Aivan hölmöilta tuntuu keskustelut siitä, että millaisen tuoton joku metsänkäsittelytapa tuottaa vaikkapa seuraavien 80 vuoden aikana, kun emme voi ennustaa ilmaston kehitystä.  Voimme kuitenkin omilla toimillamme ainakin yrittää vaikuttaa siihen.

     

  • Timppa

    Se vielä unohtui, ettei metsäenergiaa käytettäessä tarvita varavoimaa kuten tuulienergia tarvitsee.

    Apli

    Energia on hienoa niin kauan kun sitä ei politisoida sanoi erään suuren energiayhtiön toimitusjohtaja aikoinaan ja oli oikeassa, annetaan markkinoiden päättää millä energiaa tuotetaan… Nyt on tukipolitiikan viidakot, ja kaiken lisäksi ilmastonmuutos homma menny hulluksi.

    Jätkä

    Kaikki maapallon energia on peräisin auringosta. metsät ja kasvillisuus on parhaita tapoja jemmata sitä ja tietenkin myös käyttää sitä. Energiaa on myös vaikka kauran oljessa ja heinässä, meidän vain pitää järkevästi käyttää niitä hyödyksi.

    Kuitenkaan en sulkisi pois Ydinvoimaa, jota jo nykyään on melko turvallista käyttää ja jonka hyödyntämistekniikka kehittyy vielä paljon nykyisestään. Vesivoiman purkaisin pikkuhiljaa ja päästäisin vedet virtaamaan vapaina kalojen nousta yläjuoksuille asti.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Hyvä avaus Timpalta. Aika lailla samoilla linjoilla olen. Siirtymäaikana kohti aidosti puhtaita ja uusiutuvia energianlähteitä joudumme turvautumaan polttamiseen. Helsingissäkin investoidaan kivihiiltä korvaavaan bioenergiaan, mutta samalla myös uusiin ratkaisuihin kuten energian varastointiin. Biomassasta saadaan myös liikennepolttoaineita; kehitystyö näyttää olevan melko tuloksellista sillä puolella juuri nyt. Juuri äsken kuulimme Ruotsissa tehdystä läpimurrosta tällä alalla, ja varmaan pian tulee tuotteita myyntiin.

    Bioenergiassa on se huono puoli, että sähköntuotannossa se ei vielä ole kilpailukykyistä paitsi mahdollisesti yhdistetyssä lämmön ja sähkön tuotannossa. Sähköön tarvitaan tuulta ja aurinkoa, mutta sähköä voidaan tuottaa ja käyttää hajautetusti pienissäkin yksiköissä ja paikallisissa sähköverkoissa. Esimerkiksi yhdellä kylällä voi tulevaisuudessa olla oma sähköverkko, jolloin vältytään maksamasta kalliita siirtomaksuja.

    puunhalaaja

    Haittavero!? Miksi metsänomistajat tällaisia ehdottavat? Pannaanko samoin tein pinta-alavero. Yritettäisiin nyt nauttia siitä, että monenlaista sääntelyä on purettu, annettu mahdollisuuksia toteuttaa metsissä erilaisia ideoita ja ideologioita.

    Eikö mieluummin koetettaisi löytää erilaisia kannustimia, joilla saada ihmiset kiinnostumaan metsistään.

    Timppa

    Tietysti ennen kaikkea oikeaa tietoa.  Silloin monet viherpiipertäjätkin ehkä muuttaisivat suhtautumistaan.  Toisille eivät kannustimet riitä.  Teollisuus maksaa päästöoikeuksistaan.  Vastaavasti olisi perusteltua se, että huonosti metsiään hoitava saa maksaa siitä, ettei osallistu yhteisiin talkoisiin.  Haittaverosta olisi helppo päästä eroon.

    Nämä erilaiset ideat ja ideologiat ovat juuri tuon ison ja tärkeän energiakysymyksen kannalta useimmiten väärään johtavia.  Siksi niihin pitää suhtautua erittäin kriittisesti.

    Pinta-alaverot tai kiinteistöverot eivät tietenkään johtaisi toivottuun tulokseen.  Siis metsänkasvun lisääntymiseen, koska hoitotoimeien vaikutus metsänomistajan tulovirtaan on vasta joskus hamassa tulevaisuudessa.  Sen sijaan ne johtaisivat mahdollisesti ennenaikaisiin hakkuisiin.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Juuri näin: tukipolitiikalla ja veropolitiikalla voidaan vääristää helposti kilpailua. Metsätaloutta ei saisi rasittaa uusilla veroilla, vaan entisiäkin pitäisi poistaa. Esimerkiksi epäonnistunut metsälahjavähennys toisi runsaasti lisää puuta markkinoille, jos se korjattaisiin koskemaan kaikkia metsänomistajia. Uusi metsälaki on ehkä hitusen liian vapaamielinen, mutta se on auttanut metsärauhaa: nyt jos meillä olisi entinen laki, paine ympäristöväeltä olisi paljon kovempi. Jos metsiään laiminlyövät jäävät pieneen vähemmistöön, asia ok mutta jos ilmiö laajenee suureksi, ainahan lakia voidaan muuttaa. Uudistamisen laiminlyöntejä tapahtuu muuten yhtä lailla tasaikäistalouden puolella, ja kun valvonta on ohutta, näistä ei jää helposti kiinni.

    Timppa

    Tämän jutun lähtökohta minulla on siis se, että metsänomistajat voivat vaikuttaa paljon ilmastoon tekemällä tai jättämällä tekemättä.  Suomessa silloin aikanaan oli Mera-ohjelmia, joilla Suomen metsät saatettiin nykyiseen hyvään kasvukuntoon.

    Tarvittaisiin uutta ajattelua, jotta sitä kasvua voitaisiin entisestään petrata.  Meillä huomaa, että metsäsuunnitelmakaudesta toiseen metsänkasvu lisääntyy vaikka hakkuutkin lisääntyvät.  Kehitys perustuu tietenkin vuosikymmeniä jatkuneeseen määrätietoiseen metsien käsittelyyn.  Epäilemättä jaksollisen puolella ovatkin ne suurimmat syntiset ja siellä olisi monien asenteissa korjattavaa.  Toisin ongelma on siinäkin, ettei kaikelle harvennuspuulle ole nykyään ostajaa.  Jos saadaan käynnistettyä muutama uusi sellutehdas, niin sen puolen asenteet ja metsien kasvun kyllä markkinavoimat ainakin suurelta osin korjannevat.

    Jatkuva kasvatus sen sijaan johtaa täysin väärään suuntaan.  Kasvu vähenee ja sen saaminen uudelle nousu-uralle vaatii vuosikymmeniä.

    Suomi kulkee tuulivoimateknologiassa aina jälkijunassa.  Puuhun perustuvassa energiatuotannossa voisimme taas olla maailman kärkeä.  En tietenkään tarkoita, että kaikkea puuta pitäisi polttaa, mutta saha- ja kuituteollisuuden jätteistä ja hakkuutähteistä saataisiin talteen lisääntyviä energiamääriä.  Kuten myös sellutehtaiden sähköstä ja lämmöstä.  Ja kuten sanottua nämä energiat ovat käytettävissä kylmimpinäkin tyyninä pakkaspäivinä.

     

    puunhalaaja

    ”Kysymys kuuluukin, että pitäisikö sellaisille, joiden metsät kasvavat huonommin kuin voisi kohtuudella toivoa, määrätä haittavero.”

    Jatkan vielä tämän ajatuksen parissa, käytännön esimerkkejä miettien.

    Henkilöllä A on päätehakkuuikäistä metsää, jota hän ei kuitenkaan hakkaa. Pitää metsän pystyssä, kulkee siellä sienessä ja kuuntelee tuulen huminaa. Metsä on tyhjäkäytöllä, tuleeko haittavero?

    Henkilöllä b on isohkoa leppää ja haapaa puskeva alue. Majava tekee vanhaan ojaan padon, ja parin vuoden päästä siellä on isolla alueella paljon kuollutta puuta. Omistaja ei hakkaa tai uudista, vaan antaa tikkojen mellastaa.

    Henkilö C perii vanhan maatilan,  pellot ovat kasvaneet osin umpeen jo vuosikymmeniä sitten. On kuitenkin vielä avoimiakin niittyplänttejä, alue onkin eräänlainen metsälaidun. Jos omistaja raivaa lisää avonaista niittytilaa, alueen luontoarvo lisääntyy. Metsäntuoton kannalta tämä olisi huono ratkaisu, joten tuleeko haittavero?

    Jos ajatellaan, että ei tule automaattisesti noissa esimerkeissä haittaveroa, vaan on paljon erilaisia poikkeustapauksia, jolloin metsänomistaja saa toimia epätehokkaasti, avautuu meille byrokratiahelvetti. Tarvitaan uusia virkamiehiä arvioimaan tehokkuutta. Tulee metsänkasvuntarkastajia. Sitten ylitarkastajia ja osastopäällikköjä, pian on jo maakunnallinen organisaatio pystyssä.

    Eräänä päivänä postiluukusta pamahtaakin sitten haittaveroilmoitus myös sille tehokkuuteen pyrkivälle omistajalle. Virkamies on laskenut, että jos olisi tehty lannoitus lentokoneella, annettu lisää booria ja tehty ensiharvennus kolme vuotta aiemmin, olisi omistajan metsässä nyt ainakin 30 kuutiota enemmän puuta. Ilmeisestä tehottomuudesta virkamies muistaa haittaverolla.

    Tarkastajien aamukahvipöydässä kerrotaan meheviä juttuja metsänomistajien selitysyrityksistä. Takuuvarma kestonaurattaja on ”hirvi söi taimikon” -selitys. Sitä pidetään metsänomistajien ”koira söi läksyt” -selitysapparaattina, jolle ei voi kuin nauraa. Hyväntuulinen virkamies suuntaakin kaffittelun jälkeen toimistoonsa ja tutustuu uusimpiin arvioihin ilmastonmuutoksen kasvua lisäävästä tehosta. Laskentamallia pitää selvästi vähän rukata, nostaa keskimääräistä kasvuarviota. Kun arvio on päivitetty, aletaan laskennallisia tuloksia vertaamaan uusimpaan keilausaineistoon. Tietokone piippaakin jatkuvalla syötöllä ilmoituksia vajaatehoisista metsistä, toimistoharjoittelija saa skolioosin kantaessaan kellarista kaiken aikaa lisää paperia printtereihin, haittaveroilmoituksia printataan yli kaikkien tulostavotteiden!

    Planter Planter

    Väittävät, että tuulivoima kannattaa jo markkinaehtoisesti. Tuet vähitellen pois ja tuulivoima yhdistetään metsäenergiaan siten, että metsäenergia (jaksollisen kasvatuksen sivuvirrat) toimii säätövoimana tuulivoimalle. Jyväskylän ympäristöihminenkin alkaa taputtaa suuria karvaisia käsiään, kun tuulivoima on naitettu mukaan, eikä yhdistelmää pääse arvostelemaan.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 29)