Aika paljon konetyypin valintaan vaikuttaa metsäfirman vaatimukset ja toiveet.  Näkyy ainakin täällä kilpailutuksen ratkettua koneketju vaihtuu uusiin koneisiin ja vanhat lähtevät kiertoon.

Kilpailutus tekee lähes mahdottomaksi hankkia keveitä koneita, koska niillä ei kertakaikkiaan pärjää niillä taksoilla, joihin voittava yritys on joutunut taipumaan.

Hakkuukone voisi toki olla myös ensiharvennuspalstalla työskentelevä pieni kone, mutta ajokoneena kuitenkin laite, joka tuo puut varastolle ilman raiteiden syntymistä ja riittävän tehokkaasti.

Fakta on kuitenkin se, että koneyrittäjä yrittää tienata rahaa enemmän kuin sitä kuluu kustannuksiin. Pienempi koneurakoitsija paikkaa heikkoa tuottavuutta jatkamalla työpäivää, eli tekee työtä ilman palkkaa itselleen. Usein pienempi koneyrittäjä puuhailee konekalustonsa kanssa tuntikausia ”vapaa-aikanaan”, tehden huoltoa ja remonttia ”ohi kirjanpidon” saadakseen kaluston taas aamulla ansioon.

Ei MOPOLLA MOOTTORITIELLE.

Typerimmänkin pitäisi tajuta, että olemattoman vähän tuottavalla kalustolla ei pysty kilpailemaan kunnolla tuottavan kaluston kanssa. Kuljettajan palkka pitäisi kuitenkin olla molemmissa sama. Eli esim kskiraskas kalusto tekee moninkertaisen määrän pikkurihveliin verrattuna, eikä pienen koneen rakenteet kestä sellaisia määriä työn raskautta, kuin oikea tehokas kone.

Siirtyminen tietä pitkin ajamalla onnistuu, jos kone on pyörillä liikkuva, mutta teloilla ei tiellä saa ajaa. Yleensä ritiläauton käyttökustannukset ovat suhteellisen pienet ja meilläpäin yhteistyö siirtokaluston suhteen kyllä yleensä toimii. Toki on muistettava, että pienten savotoiden teossa siirtoihin hupenee aikaa, jolloin puu ei huilaa varastolle.

”Näyttää pärjäävän” on ihan eri ,kun kannattava liiketoiminta. Silloin ehkä pärjää aikansa ,kun on saanut hankittua pikkukoneen puoli ilmaiseksi konkurssin tehneeltä edeltäjältä . Monen perämetsät  on hakattu pienillä koneilla tehtävän yritystoiminnan tukemiseen.

Onneksi tänä päivänä rahalaitokset suitsivat pienkonehankintoja jättämällä lainan myöntämättä koneen hankintaan. Mihinkään kelpaamattomalla rautaläjällä on vähän vakuusarvoa pankkien toiminnassa. Tästä johtuu ,että moni pieniin koneisiin erikoistunut valmistaja on pannut pillit pussiin .

…ja mitä energiapuun hakkuisiin tulee , se homma ei valitettavasti hoidu heiveröisillä kamppeilla. Ovat enemmän pajalla ,kun oikeissa töissä. Keskiraskas moto normaali hakkuussa normaali hakkuuvarusteilla kestää helposti ajella 10 000 tuntia ilman kausihuoltoja isompia toimenpiteitä. Pienempi kokoluokka alkaa vierailla korjaushuolloissa jo muutaman tuhannen tunnin jälkeen ja kouraa saa olla tinaamassa viikottain. Letkuremppa on jokapäiväistä risukoissa pyörittäessä.

Vain osan vuotta käytössä olevan lisälaitteenkin on hankittava hintansa. Näin ei valitettavasti tapahdu. Itse työskentelin nimenomaan ns toiseksi kouraksi kausivaihteluja tasaamaan suunnitellun laitteen parissa. Näitä oli yrityksessä kaksikin erilaista ,joista molemmat saivat lähtöpassit  kannattamattoman  toiminnan takia.

Nykyään monissa kouratyypeissä on vakiona energiapuun korjuuseen tarkoitettu joukkokäsittelyominaisuus . Useimmille tämä on täysin tarpeeton lisuke ,jossa maksetaan turhasta ja tietyissä tilanteessa ko ominaisuutta varten tehdyt ratkaisut lisäävät vikojen ja niistä seuraavien häiriöiden  määrää normaalissa työskentelyssä. Omalla kohdallani kyseinen vaihtoehto on ollut tarpeeton lähes kymmenen vuotta ,mutta remontteja joukkokäsittelyominaisuuteen liittyen on joutunut tekemään useita. Ominaisuutta ja siihen liittyviä ratkaisuja ei valitettavasti voi poistaa.

..mutta itse asiaan .Uutinen /Metsälehti/Keskisuomalainen

”Taimikonhoidon lisääminen kasvattaisi merkittävästi järeän ainespuun tuotosta, Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuore tutkimus kertoo. Luke selvitti taimikonhoidon merkitystä pitkän aikavälin puun tuotokseen tekemällä skenaariolaskelmia koko maan nuorista taimikoista.

Taimikonhoidon tehostamisella tukkipuun tuotos lisääntyi sadan vuoden aikana 34 miljoonaa kuutiometriä ja vastaavasti kuitupuun tuotos väheni 28 miljoonaa kuutiometriä nykytasoon verrattuna. Tämä johtaisi samalla ajanjaksolla noin 2 miljardin euron kantorahatulojen lisäykseen. Menotkin nousisivat, sillä samalla metsänhoidon kustannukset kasvaisivat noin 600 miljoonaa euroa nykytasoon verrattuna.

”Tulokset osoittavat, että yhden euron panostus taimikonhoitoon johtaa pitkällä aikavälillä keskimäärin 3 euron lisäykseen kantorahatuloissa”, toteaa erikoistutkija Saija Huuskonen Lukesta.

Taimikonhoidossa on parantamisen varaa, sillä koko maassa hoitotarpeesta on tehty vain vähän yli puolet. Tuoreiden inventointitietojen mukaan rästejä on yli 700 000 hehtaaria.”

Lieneekö laskelmissa huomioitu lainkaan , että hoitamattomat palstat on ennakkoraivattava ennen jokaista hakkuukertaa. Hoidetusta taimikosta kehittyy puolestaan jatkossa varsin vähän raivaussahaa tarvitseva kohde.

Noille ryteiköille pitäsi kehittää koneellisia kustannustehokkaita raivausmenetelmiä.     Kun kerrotaan  että 1 euron panostus muuttuu 3 euron kantorahaksi pitkällä aikavälillä , niin puuttuu se tieto miten pitkä on tarvittava aikaväli ?    1 euro muuttuu n. 40 vuodessa 3 :ksi euroksi 3 %;n korolla laskien.

Taimikon hoitotarve on suoraan verrannollinen semmosiin tekijöihin kuin esim. kasvupaikan rehevyys,  muokkauksen toteutustapa ( esim. kannon nosto lisää vesakkoa  n. 70 % ja th-kuluja melkein saman verran pitkityksessä) . Kasvatettavat puulajit, uudistustapa jne. vaikuttaa myös th-teon kustannuksiin.

Mutta yleensähän th kannattaa kuitenkin  tehdä tai teetättää , jos ei itsellä ole siihen mahdollisuutta.  Se on tavallaan  sijoitus tulevaisuuteen  jonka riskikerroin on melko pieni. Varhaishoitoja kannattaa myös tehdä jos on halua  nopeuttaa taimikon kehitystä.   Monet toimijat on vain hinnoitelleet sen jo liian ylös.  Luultavasti siitä johtuu sen väheneminen viime aikoina.