Ilman pienintäkään epäilystä sanon, että tavoite on täysin realistinen, kunhan fysiikka on riittävän hyvä.

Kisat käydään kohtalaisen tehokkaiksi viilatuilla sahoilla, joissa kuitenkin ”elopaino” on tuntuvasti isompi kuin max 55 kuutioisissa vakiosahoissa. Sahan käsittely edellyttää jonkin verran papua hartioissa ja käsivarsissa. Jo käynnistäminen on luku sinänsä monen sahan kohdalla.

Minulla on ollut monta naista oppilaana, jotka ovat oppineet hyvin taitaviksi sahan käsittelijäksi.

Jos sahan käsittely alkaa luonnistua, niin väitän, että hyvinkin lyhyen opettelun jälkeen (Jonkun pitää neuvoa ne jipot ja konstit, millä mestaritkin nuo temput tekevät) – terhakka nainen tekee ihmeitä.

Viron mestaruuskilpailuissa kutsuvieraina olimme osallisina ja oppilaamme Teija Hyytiäinen halusi myös kokeilla. Hän osasi sahata ja ennen jokaista tehtävää minä neuvoin hänelle, miten se tehdään. Bonuksena oli kolme osatehtävää, joita meillä ei oltu koskaan tehty.  Kisailijoita oli kolmisenkymmentä, Teija tuli kuudenneksi. Suoritus oli uskomattoman hyvä!  Nykyään hän on Metsäkeskuksessa MTI:n vakanssilla ns. metsäasiantuntijana. (Halvatun hyvä hiihtäjä).

Jätkä.  Minäkin tunnen erään Teija Hyytiäisen.  Hän on kuitenkin erään sahan puunostaja ja ollaan tehty muutama kauppa.  Nekin ovat hoituneet mallikkaasti.