Suomen riistakeskuksen johtaja Reijo Orava kirjoittaa Metsästäjä-lehden 5/2015 pääkirjoituksessa, ”Arvoa hirvestä”, näkemyksenään seuraavasti:

””Pääministeri Sipilän hallitusohjelmassa esitetään metsien ja vesien virkistyskäytön tuottamien hyvinvointivaiukutusten ja liiketoimintamahdollisuuksien selvitystä. Riistataloudella on tässä runsaasti mahdollisuuksia sekä alueellisen että aineettoman hyvinvoinnin tuottajana. Riistatalous voisi monipuolistaa maaseudun elinkeinotoimintaa ja lisätä maaseudun elinvoimaisuutta.””

””Suomi voisi olla luonnonolosuhteidensa puolesta riistatalouden suurmaa. Suhteellisen alhaiset riistakantamme mahdollistavat nyt kuitenkin vain omien metsästysseurojemme harrastusmuotoisen toiminnan. Elinkeinomuotoisesta riistataloudesta on tosin jo orastavia, rohkaisevia esimerkkejä.””

– Vasta neljännessä kappaleessa kerrotaan, mistä todellisuudessa on kyse. Riistakeskuksen visio on kohottaa hirvikantaa entisestään kaupallisen hirvenmetsästyksen mahdollistaman liiketoiminnan lisäämiseksi. Kuvitellaan, että siitä voisi olla hyötyä myös metsänomistajille. Ajatellaan, että kun metsäteollisuuden puuhuolto on kestänyt nykyisenkin hirvikannan, niin kestää se vielä vähän korkeammankin hirvikannan.

Tuollainen tuntuu hölmöläisten touhulta. On selvät viitteet siitä, että viime vuosikymmeninä meillä harjoitettu hirvipolitiikka on heikentänyt metsäteollisuuden kannattavuutta ja kilpailukykyä.

Hirvipolitiikan ehdoilla toteutunut raaka-ainehuolto on menossa liian yksipuoliseksi teollisuuden tarpeita ajatellen. Hyvälaatuisesta mäntytukista vanerikoivusta on ollut jo pitkää suuri puute. Myös kuusen ylitarjonta alkaa näkyä kysynnän vähenemisenä.

Metsien terveys alkaa olla vaakalaudalla liian yksipuolisen puulajivalinnan vuoksi. Maisemat kuusettuvat ja metsäluonto köyhtyy talousmetsissä. Myös hirvien talviravinnon saanti on vaikeutunut jo nykyisillekkin hirville. Siksi tarvitaan alhaisempaa hirvikantaa.