Päivän lehti 17.5.2019    |   Lukijan mielipide

Nielumaksu kompensoimaan metsien lisähakkuita

Hiilinielua pitää kasvattaa siellä, missä vaikutus on mahdollisimman suuri ja missä nielu kasvaa nopeasti, esimerkiksi Saharan eteläpuolisella Sahelin alueella.

Hallitusneuvottelujen ykköspöydässä kirjoitetaan ne hallitusohjelman kohdat, jotka liittyvät ilmastonmuutoksen torjuntaan. Väistämättä esille tulevat metsäteollisuuden uudet investointisuunnitelmat ja niiden vaatimat lisähakkuut.

Emeritusprofessori Pekka Kauppi toi mielipidekirjoituksessaan (HS 28.4.) esille, että toteutuessaan uudet tehtaat saavat aikaan myös ilmastohyötyjä tuottamalla valtakunnanverkkoon uusiutuvaa sähköä kaksi kertaa niin paljon kuin Imatrankoski. Lisäksi modernit tehtaat vähentävät kasvihuonepäästöjä korvaamalla vanhanaikaisia runsaspäästöisiä tuotantolaitoksia ja valmistamalla tuotteita, jotka korvaavat fossiiliseen energiaan perustuvia hyödykkeitä.

Koko kansantalouden ohella erityisesti metsänomistajat ja metsäteollisuus hyötyisivät uusista tehtaista ja lisähakkuista. Kantohintataso nousisi ja metsäteollisuuden kannattavuus kohenisi, kuten olemme nähneet tapahtuneen Äänekosken tehtaan ja muiden viime vuosien investointien yhteydessä.

Olisikin kohtuullista, että molemmat ryhmät kompensoisivat lisähakkuista aiheutuvaa nielun pienenemistä jo siksikin, että yhteiskunnan odotetaan osallistuvan uusien tuotantolaitosten tarvitsemiin infrastruktuuri-investointeihin.

Otettakoon siis käyttöön hakkuiden nielumaksu. Sen kohdistaminen vain lisähakkuisiin ei olisi käytännössä mahdollista, ja periaatteessa kaikki hakkuut vaikuttavat hiilinieluun. Siksi jokaisesta puukaupasta, johon voisi sisällyttää myös valtion metsien ja teollisuuden omien metsien hakkuut, puun myyjiltä perittäisiin yhden prosentin suuruinen nielumaksu tai nielulisä.

Viime vuonna kantorahatulot olivat noin 2,5 miljardia euroa. Yksi prosentti tästä on 25 miljoonaa euroa. Kun puun ostajat eli metsäteollisuus osallistuu talkoisiin tilittämällä saman verran kuin puun myyjät, saataisiin kokoon 50 miljoonaa euroa vuodessa.

Keskimääräinen puukauppa tuotti metsänomistajalle 17 000 euroa vuonna 2017. Tästä summasta maksettava yhden prosentin nielulisä olisi alle 200 euroa, verotuksen menovähennyksen jälkeen vain runsas satanen. Tämä olisi vähemmän kuin lisätulo kantohintojen noususta.

Osa hakkuiden nielumaksuista voitaisiin palauttaa takaisin Suomen metsiin ohjaamalla niitä luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen kuten Metso-ohjelman rahoitukseen. Pääosa 50 miljoonan euron nielumaksusta käytettäisiin kuitenkin hiilinielujen kasvattamiseen.

Ajattelutavan pitää olla globaali, koska ilmasto-ongelmakin on globaali. Riippumatta rahoittajien kotimaasta nielua pitää kasvattaa siellä, missä vaikutus on mahdollisimman suuri ja missä nielu kasvaa nopeasti. Näillä kriteereillä rahaa ei kannata ohjata Suomeen, vaan esimerkiksi Saharan eteläpuolisen Sahelin alueen metsittämiseen.

Ongelmana käydyssä nielukeskustelussa on ollut nollasumma-ajattelu, jossa on vain voittajia ja häviäjiä. Hakkuisiin kohdistuva nielumaksu tekisi kaikista voittajia.

Risto Seppälä

Metsäntutkimuslaitoksen emeritusprofessori, Helsinki

Kommentti. Kirjoittaja siis esittää, että kaikista hakkuista pitäisi puun myyjän ja ostajan tilittää ns. hiilinielumaksu. Ajatus on hyvä, mutta maksajataho väärä: kompensaatiomaksut pitäisi kerätä markkinoilta eli lopputuotteiden käyttäjiltä. Silloin maksajien määrä olisi monta kertaluokkaa suurempi ja kerättävä summa samassa suhteessa suurempi. Kirjoittaja arvelee optimistisesti, että kasvava puun kysyntä nostaa puun hintaa ja maksu tulee näin kompensoitua, mutta vielä tuota noususuuntausta ei ole suuremmin näkynyt. Lisämaksut saattavat heikentää motivaatiota metsänkasvatukseen panostamiseen, vaikka prosentti pieni luku onkin.

https://www.hs.fi/paivanlehti/17052019/art-2000006107534.html