Semmosta hirveä ei olekaan, jota Barnesin 308 täyskupari reikäpää luoti ei läpäise. Lyijyä sisältävillä luodeilla ei pitäisi syötävää riistaa ampua. Lyijyä leviää laajalle alueelle lihaan. Lyijy aiheuttaa hirvenlihaa syöville lapsille älyllistä jälkeenjääneisyyttä:”
No ei sitä sinne paljon leviä. Kun mittaa jäämäpainon kunnolla toimivasta hirviluodista niin painosta on hävinnyt vain gramman osia. Ehkä saman verran kuin yhdestä lyijyhaulista.
Hyvä on jos on patruunan läpäisyssä pelivaraa. Oli hirvi tai peura. Tarkoitus ei ole kiduttaa riistaa vaan kaataa se mahdolissiman nopeasti. Mielummin vähän liikaa kuin liian vähän tehoa on mielipiteeni.
Eläin kuolee luodin aiheuttamaan verenvuotoon keuhkoissa. Ei siihen, että luoti tekee reiän eläimeen. Verenvuotoa aiheutuu, kun luoti aukeaa, jolloin haavakanavan koko kasvaa.
Kun luodin teho on riittävä, tärkeintä on hyvä osuma. Siihen auttaa aseesta puhuttaessa ampujalle sopiva mitoitus. Myös pieni rekyyli on eduksi. Se saavutetaan mahdollisimman pienellä teholla ja raskaalla aseella + vaimentimella.
Lain vaatimukset täyttävän aseen teho riittää hirven kaatoon. Tehokkaammilla versioilla eli käytännössä lentonopeuden nostolla saadaan ampumamatkaa pidemmäksi, mikä harvoin on tarpeen hirven metsästyksessä. Peuran kyttäyksessä pellon reunassa voi olla mahdollista ampua yli 150 m päähän, jolloin hitaasti lentävän kupariluodin nopeus ei takaa luodin kunnollista toimintaa.
Metsästäjät varmaan tarkentaa, mutta kaikkien laillisten aseiden luodit menee peurasta läpi. Hirveen saattaa luoti jäädä, mutta hyvä osuma yltää aina keuhoihin saakka. Mitä sitten esim. 308 vs 300 winmag eroaa lopputuloksessa ajojahdissa tyypillisen 30-100 m matkalta ammutun laukauksen suhteen, tuskin mitenkään.
Jälkimmäisellä saadaan enemmän jauhelihaa . Edellisellä on halvempi ja helpompi harjoitella. Sitäkin sietää pohtia ,mitä kovan rekyylin aiheuttama kivistys olkapäässä vaikuttaa osumatarkkuuteen puhumattakaan siitä , jos silmille valuu otsasta veinoro kiikarin otsaluuhun asti tekemästä puolikuusta .
Se”puolikuu” ei välttämättä tule otsaan metsästystilanteessa, vaan jopa asetta kohdistettaessa tai harjoittelun aikana.
Koe tulisi suorittaa sillä aseella ,jolla metsästää . Sama koskee harjoittelua ,jonka määrä alkaa kärsiä ,jos se tuntuu epämiellyttävältä elimissä tai kukkarossa. Yleensä molemmissa . Kiikarin otsakosketus säilyy alitajunnassa pitkään ja vaikuttaa ampumisen laatuun varsinkin aloittelijoiden kohdalla.
Tuli mieleen tapaus ,jossa metsästävä isä tuli ampumaradalle perehdyttämään ajokortti-ikäistä poikaansa ampumisen saloihin tavoitteena ottaa poika mukaan jahtiin tulevana syksynä.
Isä meni pojan kanssa ampumakoppiin ja hetken kuluttua pamahti kerran. Sitten tuli pitkä tauko ,jonka jälkeen kopin ovi aukesi ja poika tuli edellä verta valuen punainen puolikuu otsassaan. Häipyivät vähin äänin eikä syksyllä nähty metsällä poikaa sen kummemmin kuin isääkään. 3006 ja kiikari ammuttaessa liian lähellä otsaa oli tehnyt tehtävänsä. Kyseisen sukuhaaran hirviharrastus loppui siihen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.