”Käsivaralta ilman vartalotukea 4+6ls 40+54. Tulos 94 ja ampujan vuosimalli 1954.”
”Minulla on useita 100 pisteen sarjoja kymmeneen juoksuun. Täysin käsivaralta. Useimmiten tulos on luokkaa 98.”
Pojat pojat, nyt realismia kehiin ja edes toinen jalka maahan. Noilla tuloksilla te päihitätte kaikki Suomen kivääriampujat, mukaanlukien kaikki viimeiset olympiaedustajat (Hirvi, Säynevirta….) viimeisen 50 vuoden ajalta. Yksittäisenä tuloksena tuo 94 voi olla mahdollinen, mutta ei toistettavissa tuolla iällä ja varsinkaan ilman harjoittelua kilpailutilanteesta puhumattakaan. Ja varsinkaan tuolla kiikarilla, EI MITÄÄN JAKOA.
Sitä paitsi itselataaminen ei ole ollut kannattavaa enää 15 vuoteen. Silloin kun itse moista harrastin kilo ruutia maksoi SM-kisoista ostettuna noin 40 e/kg, nyt hinta on luokkaa 120-150 e/kg.
Yksittäinen suoritushan tuo suorittavan tulos olikin, ei sen kertomisessa mitään väärää ole. Ei varsinkaan, kun treenin merkitystä suorittava on korostanut.
Millainen ratakiikarin pitäisi olla, jos 2-9×40 ei kelpaa? Optiikan laatuhan ratkaisee, mutta melko surkeaa sen pitää olla, jos valoisaan aikaan ei 100 m päähän tarkasti näe. Osumat lähtee ampujasta, ei kiikarista. Eri asia on, kun mennään pimeään kyttäämään ja tuollaisesta yleisputkesta loppuu suorituskyky.
Kun kerroin oman tulokseni ,oli tarkoitus osoittaa ,että ei tarvita välttämättä huippukallista kalustoa kohtuullisen tuloksen tekemiseen. Ampumallani tuloksella olisi tosin voitettu pitäjän kisat yli 80%:n todennäköisyydellä näinä 50 vuotena ,joina olen hirvihommia harrastanut. Ensimmäinen voittoni tuli aikanaan (vahingossa) vanhojen taulujen aikaan tuloksella 42/60 pistettä. Kyse on siis harrastelusta ja kilpa-ampujat ovat erikseen.
Muutama yli 90 pisteen suoritus on kohdalle osunut ja sijoituksia kolmen parhaan joukkoon on kertynyt useita,mutta tämä viimeinen tulos yllätti minut täysin.
Pari asiaa tuli kuitenkin todistettua. Kunnostaan kannattaa pitää huolta ja taito kehittyy vanhanakin ,kun malttaa harjoitella. Koordinaatio on kehittynyt maastopyöräilyn ansiosta ja kesän haulikkotreenit pelkkiä tuplakiekkoja ampumalla/ 8 paikkaa on auttanut keskittymään täysipainoisesti suoritukseen. Huteja ei ole ollut aikaa jäädä märehtimään. Jos kiekko ei hajoa ekalla ,pudotetaan toinen kiekko toisella piipulla. Enimmäkseen särkyvät molemmat. Pienikin virhe sopivassa paikassa niin tuloksena on tuplapummi.
Ammunta on hyvä keino opetella käsittelemään sujuvasti pieniä ja isompia pettymyksiä. Eilen kokosin ajatukset epävarman ensimmäisen 10 laukauksen jälkeen ja se tuotti tulosta . Olin tosin ollut jo valmis hankkimaan ampumatuen metsästyskäyttöön ensimmäisen sarjan perusteella tulevalle metsästyskaudelle. Nyt jätin sen hankinnan vielä harkintaan. Sarjan 8 kymppiä osoittaa mielestäni ,että kiikarin 9 kertainen suurennus riittää ja kevytkin kivääri on hallittavissa . Ysi ja vitonen edellisten lisäksi sallittanee jo tällä iällä normaaliin suoritukseen.
”ei tarvita välttämättä huippukallista kalustoa kohtuullisen tuloksen tekemiseen.”
Sen mitä olen testeissä todettua käyntiä seurannut, sopivalla patruunalla ihan peruskiväärillä pääsee helposti 15 mm/100 m tarkkuuteen. Kun katsoo hirvitaulua, tuosta paremmalla ei ole enää merkittävää vaikutusta tuloksiin. Testien mukaan laukaisukoneistotkin toimii hyvin. Mutta kun kävin seuraamassa erästä kilpailua, metsästyskiväärit oli vähemmistössä. Hinnoista en tiedä, mutta jos kisassa ammutaan hyviä tuloksia ratakiväärillä, miksei samoja käytetä metsästyksessä? Kaupassa myynnissä olevista suurin osa on metsästysmallisia.
Nämä 0,3 tuuman (,308, 30-06) kaliiberithan on suunniteltu ihmisen haavoittamiseen. Lisätehoa antaa sitten äärimmäinen risuherkkyys (vähäisistäkin esteistä singahtelevat luodit), jolloin luodit pitävät pelottavaa ääntä viuhuessaan ympärillä. Mutta suurriistakäyttöön suunnitelluista (alkaen ,338) ei saa sellaista efektiä.
Juuri koskaan metsässä ei ole noille hiirikaliibereille (,308, 30-06) otollisia olosuhteita. Lähes aina on jotain risua edessä, jolloin prinsessakaliiberisella ”metsästävä” hirvihorkkainen neiti joutuu turvautumaan paikkolaukauksiin, jotka harvoin tuottavat toivottua tulosta (luodit vaan ulvovat ilmassa). Jonkin verran on käytännön kokemusta noista hommista karttunut kun on tullut oltua mukana kahdeksalla (8) vuosikymmenellä.
Minulla on vielä ”prinsessampi” ase, 270 Win ( 6,9×64 mm). En ole ampunut sillä kuin vähän yli sata hirveä, joten otanta on Antonin kokemuksiin verrattuna minimaalinen, mutta nuo on hyvin kipannut. Ei ole luodit ympäriinsä vinkuneet. Metsästän pääosin valtion mailla, joten Antonin tapaan en ole joutunut ampumaan hirviä 30 senttisten mäntyjen läpi. Sen kokoisia puita kun ei ole niissä metsissä ollut enää pariin vuosikymmeneen. Muuten vinkaisevaa luotia on turha pelätä, se on jo mennyt. Sellaista luotia joka tulee kohti ei ehdi kuulemaan. Tämän opetti minulle jo poikasena eräs sotaveteraani viiden vuoden kokemuksella.
Nuo on noita Antonin satuja. 308 kaliberi on pääosin sotilasaseisiin tehty. Nato käytti aikoinaan sotilasaseissa kaliberia 30-06 urakanta. Venäjällä taas pääosa kalustosta on kaliberissa 7,62 laippakanta. Miksi kyseiseen kaliberiin tuolloin päädyttiin oli tietetenkin testauksen tulos. Kaliberilla oli parhaat ominaisuudet niin peitteiseen maaston kuin sopivuudessa sotilaspatruunaksi. Sotilaspatruunalla on tietyt ominaisuudet jotka sen tulee täyttää. Meillä 308 ja 7,62 sopivuus hirvipatruunaksi tuli vain kun näin sovittiin. Sodasta jäi paljon kivääreitä joita käytettiin suurriista jahtiin. Sillä ei ollut mitään tekemistä oliko se paras vai huonoin kaliberi. Se oli vain sillä hetkellä sopivin ja helpoiten saatavissa. Iskuenergia vaatimuksetkin suurriistajahdissa rakennettiin tähän kaliberiin sopivaksi. Siis vain sovittiin näin. Eikä se perustunut mihinkään testaukseen. Olen ampunut erältä pv:n varikkoalueella hirviä niin 5,7 ja 6,16 kalibereillä. Kun tyhjennettiin eräs varastoalue hirvistä Helsingin Yliopiston toimesta tutkimuskäyttöön. Silloin hirvet kaatuivat parhaiten kaliberilla 5,7 mag. Tutkijat sanoivatkin että syy miksi näin käy johtuu luodin lähtönopeudesta ja ruhon sisäelimiin tulevista vammoista. Paras suuriistakaliberi olisi ilman muuta joku reilu 6 mm ja nopea patruuna. Mutta se on myös risuherkkä joten isokaliberi vaikka onkin hidas on risuille melko neutraali. Tässäkin asiassa niin kuin monessa muussakin. Paras kaliberi on vähän mitä arvostaa. Kaikilla kuitenkin hirvi tai karhu kuolee kun osuu kohdalle.
Vaikea on verrata kalipereja, kun luotejakin on erilaisia. Laita 308:iin perinteisen 11-12 grammaisen lyijyn tilalle 8 gramman kupariluoti, johan löytyy lähtönopeutta.
Sinänsä tärkeintä on ampua hyvä laukaus. Saako metsästäjä tehtyä sen todennäköisemmin 6,5 creedmoorella kuin 338 winillä, sitäkin voi neitikeskustelujen yhteydessä miettiä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.