Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Täällä Päijät-Hämeen ja Keski-Suomen rajamailla näyttää hirvien talvituhojen suhteen aika pahalta. Hoidettuja männyntaimikoita on tuhoutunut aivan valtionteiden laidoissakin. Miten muualla Suomessa on mennyt?
Suorittava taisi tuolla toisessa ketjussa mainitakin, että voisimme liikkua metsäkatselmuksilla myös pyörillä. Sekin sopii oikein hyvin, mutta kaikkein tärkeintä on, että kävelemme riittävästi metsäkuvioiden läpi, sillä tieltä käsin ei läheskään aina näe samaa kuin kuvion sisältä. Omalta osaltani jo hieman valmistelinkin tänään reittejä, missä kulkisimme täkäläisissä metsissä. Pääpainona olisi ne liki sata hehtaaria entisiä väärän maapohjan kuusikoita, jotka on muutettu kylvämällä männiköiksi. Suurimpaan osaan niistä on aikoinaan tehty energiapuuharvennus, ja myöhemmin 2. harvennus. Aivan ensimmäinen energiapuukohde lähestyy nyt jo 3. harvennusta. Vertailukohteina on myös kuvioita, jotka on hoidettu perinteiseen tapaan pelkästään raivaussahalla ilman energiapuuharvennusta. Kävelyreitin varteen osuu muutamia männiköiden hirvituhoalueita, joissa puusto on nyt huonolaatuista hieskoivua. Mäntyjen kasvatus kuusikoiden sekapuustona hirvien talvehtimisalueilla on myös mielenkiintoista katsottavaa. Myös yritykset koivujen kasvattamista kuusikoiden sekapuustona kannatta katsoa samalla. Päivän voisi päättää vaikkapa päätehakkuuta lähestyviin kloonikoivikoihin ja 3. harvennusta lähestyvään kloonattuun riippakuusikkoon.
Näyttäisi mielenkiintoiselta. Vapun jälkeen voisi ruveta selaamaan allakkaa ja sopia yksityiskohdista.
Hirvivahingoista sen verran , että paikkanunnallamme niitä korvattiin runsaalla 800 eurolla vuonna 2024. Lupamäärät pysyivät pääosin entisellään. Syksy näyttää onko luvilla käyttöä.
”Etukasvuinen lehtipuusto on ainoa tutkimuksin todettu taimikon sisäinen ominaisuus, joka lisää hirvituhoriskiä mäntytaimikoissa.”
Lisäksi:
”Hirvituhoriski on korkea, jos taimikko sijaitsee alueella, jossa on paljon mäntyvaltaisia nuoria metsiä eli runsaasti talviravintoa ja seassa varttuneempaa metsää.”
Jälkimmäinen kohta jäi vaivaamaan minuakin. Tähän saakka on sanottu, että mäntytaimikoita pitää saada lisää, jotta syöntipaine jakautuu. Nyt se näyttääkin houkuttelevan hirviä lisää ja pahentavan tuhoja.
Ongelmana näissä tarkasteluissa on että olennainen muuttuja eli paikallinen hirvikanta ei ole tarkasti mitattavissa. Syönnin määrä kun riippuu kannasta suhteessa talviravinnon määrään alueella, joten alueellista kantatavoitetta voisi hienosäätää alueen männyntaimikoiden pinta-alan mukaan. Käytännössä näin tehdäänkin mutta muuttuja ei ole hirvien määrä suhteessa taimikoihin vaan syöntipainetta kuvaa ilmoitettujen taimikkotuhojen määrä.
Vahingotkin vaativat lähempää tarkastelua. Hyvin usein hirvi tyytyy kasvussa jälkeen jääneisiin taimiin tai jossakin vaiheessa etukasvuisen lehtipuun varjostamaan taimieen. Näkymä voi olla hurja ,mutta vaikutus puuntuotantoon vähäinen.
Varjostuksen seuraukset voivat näkyä jopa pari vuotta lehtipuun poistamisen jälkeen. Ei olla tutkittu vielä riittävästi , miten kauan jossakin vaiheessa tapahtunut varjostus vaikuttaa männyntaimen syömistä torjuvan haitta-aineen tuotantoon. ”Taimi syötiin,vaikka alue oli raivattu”- toteamukset voivat johtua juuri edellä kerrotusta. Liika tiheys aiheuttaa taimille stressiin eikä se välttämättä helpota heti varjostajan poistamisen jälkeen. Asialle saattoi löytyä sovellettava selitys turvemaiden -jk:n puolelta. Kasvutilaa saatuaan puu/taimi keskittyy ensin juriston kehittämiseen ja vasta sen jälkeen on vuorossa maanpäällinen osa. Alkaako syöntiä estävien haitta-aineiden tuotanto vasta vuosi tai pari raivauksen jälkeen? Edellä mainittua epäilystä kannattaisi tutkia.
Ajoittamalla raivaukset varhaisempaan ajankohtaan estetään haitta-aineiden tuotannon ehtyminen ja parannetaan taimen mahdollisuuksia kasvaa nopeasti kriittisiltä osiltaan hirvien ulottumattomiin. Kaikki kasvua hidastavat tekijät lisäävät vahinkoriskiä , joten niistä on päästävä eroon mahdollisimman pian. Pienillä muutoksilla käytäntöihin voidaan vahinkoja vähentää ja pitää ne siedettävinä. Hirvi kuitenkin tekee lopullisen ratkaisun ja suunnistaa ensisijaisesti sinne, missä on reilusti syötävää. Tänään täällä ja huomenna jo toisella paikkakunnalla ja ylihuomenna kolmannella.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään