Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Täällä Päijät-Hämeen ja Keski-Suomen rajamailla näyttää hirvien talvituhojen suhteen aika pahalta. Hoidettuja männyntaimikoita on tuhoutunut aivan valtionteiden laidoissakin. Miten muualla Suomessa on mennyt?
Hyvin äkkiä ainakin ensiharvennuksesta saatavat tulot ovat jo menneet pelkästään tricon levitykseen.. Omatoiminen metsänomistaja nyt pystyy asiassa säästämään, mutta kuvitellaan vanha isäntä joka ei itse käsittelyä pysty tekemään. Ostaa palvelun ulkopuoliselta useana vuonna, niin tuleehan tuosta kovat kulut.
Itse tehtynäkin kustannus helposti nelinumeroinen. Mitä kauempana metsät kotoa sijaitsee, sitä kalliimaksi käy.
Palstalla on joillekin pesiytynyt hyvin erikoinen ajattelutapa, että metsänomistajan tekemät tai teettämät työ eivät maksaisi mitään. Ainakaan minä en ole sellaisessa taikatempussa yli puolen vuosisadan aikana onnistunut. Kun on kaikki metsänsä aikoinaan ostanut, on joutunut laskemaan tarkasti kaikki kulut ja tulot. Pitäisiköhän metsätalous luokitella aivan virallisesti harrastukseksi, jotta sen arvostus nousisi yhtä korkealle kuin muut metsäiset harrastukset…
Jos tässä omalle työlle aletaan laskemaan hintaa niin ei se hirvenlihakaan edullista ole tai vaikka hirvikoiran koulutus ja muut hirvenmetsästykseen liittyvät työt. Vai eikö harrastukselle tulekkaan laskea hintaa ?
Kun aletaan harrastus tosimielellä, hankitaan ase hinnaltaan tonnista ylöspäin, harjoitellaan sillä useita kertoja kesässä, johon kuluu satasia. Sopiva kulkuneuvot kustantaa helposti kymppitonneja. Lisäksi koira ja sen koulutus nielevät varoja elinkaaren kuluessa helposti ”kitumaasturin” hintaa vastaavan määrän. Keskimäärin 15 metsäpäivää/ syksy ja kaikki viikonlopputyötä maksaisi jonkin verran vieraalla tetettynä päivärahoineen ja viikonloppulisineen. Kaikki kulut eivät vielä edes tulleet luetelluiksi. Ollaan me metsästäjät hulluja ,kun teemme vapaaehtoistyötä hirvien vähentämiseksi eikä mikään tunnu riittävän.
1970-luvulle asti hrvenmehtuu oli vielä harrastus. Siitä lähtien täyttä työtä.
Uhriutumiskortti ei edistä ongelman ratkaisemista. Kannattaa vaihtaa harrastusta jos se alkaa tuntua työltä. Voi sitä harrastaa ihminen vaikka veneilyä ja upottaa siihen kymmeniä tuhansia euroja. Työllä eletään, harrastukset ovat harrastuksia.
Hyvä pointti oli tuo, että jos asuntosijoittajan asunnosta revittäisiin tapetit irti vuosittain.. En kyllä äkkiä keksi toista harrastusta, minkä annetaan näin vahvasti haitata jonkun elinkeinoa?
Jos jossain on vuosittain hirvituhoja, pitäisi korvausvastuu siirtyä alueen metsästysseuralle. Näin olisi motivaatiota pitää kanta kurissa. Sama pätee peuroihin. Jos jonkun seuran alueella vaikka useana vuonna peräkkäin ajetaan kymmeniä kolareita, eikä tilastot osoita laskua niin seuroille laskua perään. Saahan harrastus aiheuttaa kuluja elinkeinonharjoittajalle niin miksei päinvastoin?
Jos harrastukseen lisätään vielä kuluja ja velvollisuuksia , saattaa metsästäjäkato kiihtyä . Jäljelle jäävien kulut ja työmäärä kasvaa ja karkottaa loputkin harrastuksen parista. Tarpeeksi kallista ja työlästä tälläkin hetkellä.
Ja sitten on vielä tuo toinen rintama. Kotiväki toivoo enemmän osallistumista muihinkin harrastuksiin. Kun vielä edellisen vuoden saaliista on puolet käyttämättä , on mahdollista , että motivaatio jahtihommiin sammuu ja uudet harrastukset ,jotka eivät velvoita eivätkä sido, vievät mennessään. Näin pääsee irtautumaan myös ”kahden rintaman sodasta”. Tuskin taakse vilkuillaan ,kun se päivä koittaa.
Taisitte metsästyksen edustajat puhua nyt itsenne pussiin. Tätähän minä juuri tarkoitinkin, että jos metsänomistus määriteltäisiinkin harrastukseksi, niin metsänomistajat voisivat alkaa metsästäjien tapaan latoa kaikkia kulujan pöytään, eikä siihen kellään olisi otsaa sanoa mitään vastaan.
Jos hirvenmetsästys hirvittää rahan ja ajankäytön suhteen, niin vaihtakaa raviurheiluun. Hankkikaa hirvikoirien tilalle muutama kilpahevonen ja pari siitostammaa. Kun iltaraveista Vermosta lähdet viimeisen lähdön jälkeen ajelemaan kotiin, huollat kotitallilla hevosen ja ajelet vielä tallilta kotiin, on aamukahvin aika ja on lähdettävä töihin. Harrastuksensa itse kullakin. Hirvenmetsästys ei ole niistä kaikkein kalliimmasta eikä aikaa vievimmistä harrastuksista. Olen kokeillut.
Myös kotiväki on koulutettava kuten hirvikoirakin. Minulle ei ole tullut koskaan sanaharkkaa vaimon kanssa metsästyksestä. Olen tehnyt alusta alkaen selväksi, että minä olen syksyisin kolme kuukautta viikonloput metsästämässä. Saatan tulla kotiin myöhään, rapaisen koiran kanssa, verisenä ja joskus viinalle haisevana. Mutta teille muille jää minulta yhdeksän muuta kuukautta täysipainoisesti käytettäväksi. Olemme niin pirun tasa-arvoisia, että se on aina käynyt. Vaimo ei kerää eikä tee polttopuita eikä lämmitä huushollia, minä en pese pyykkiä enkä astioita. Olen tasa-arvon vankkumaton kannattaja.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään