Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Täällä Päijät-Hämeen ja Keski-Suomen rajamailla näyttää hirvien talvituhojen suhteen aika pahalta. Hoidettuja männyntaimikoita on tuhoutunut aivan valtionteiden laidoissakin. Miten muualla Suomessa on mennyt?
Kannattaa vaihtaa harrastusta jos se alkaa tuntua työltä. Voi sitä harrastaa ihminen vaikka veneilyä ja upottaa siihen kymmeniä tuhansia euroja.
Aika moni on tehnyt noin ja harva nuori on tulossa toimintaan. Kuten olen kirjoittanut marraskuussa kivääri jää kaappiin. Ihan sama monta lupaa vielä juoksee.
Toisaalta voi olla hyväkin asia, että porukat uusiutuvat. Nimimerkillä lopetin nuorempana yhden harrastuksen sen takia, kun siellä oli näitä vanhempia ”jääriä” jotka päättivät kaikesta. Uusia näkökulmia ei hyvällä katsottu. Tehtiin niinkuin on aina tehty vuosikymmeniä. En väitä, että metsästyksessä on sama asia. Kuitenkin töissä tai harrastuksissa, niin jatkuva kehittyminen ja kyseenalaistaminen on nykypäivää.
Minä en palstan kirjoitusten takia lopeta hirvenmetsästystä. Asiallisesta kritiikistä on turha vetää hernettä nenään, etenkin jos kritiikki kohdistuu hirvipolitiikkaan, ei niinkään metsästäjiin. Täysin asiattomat sivusta heitot voi jättää omaan arvoonsa. Niiden heittelijät eivät tiedä metsästyksestä mitään. Uskoisin, että rahani riittävät metsästyksen jatkamiseen, jos nykyisillä kustannuksilla mennään. Jos muutosta tapahtuu, sitten täytyy lainata vaimolta. Ostin poikasena uuden hirvikiväärin. Se maksoi 1250 markkaa. Siihen meni kaikki kesätöistä hankitut rahat. Tuolla aseella metsästän yli viisikymmentä vuotta myöhemmin ja hyvin pelittää. En olisi tarvinnut tuon lisäksi muita aseita. Tosin niitä on kertynyt vuosien varrella 16 muutakin. Käyn ”harjoittelemassa” joka kolmas vuosi, ammun hirvimerkin. Jos on sydämestään metsästäjä, tuo harjoittelu riittää hirven kokoisen maalin kanssa. Lahjattomat tarvitsevat tietenkin treeniä vähän enemmän. Asehankintaan ja harjoitteluun ei monta euroa vuotta kohti kulu, tupakkiaskin hinnalla mennään. Auto on hirvenmetsästyksen soveltuva muutenkin kuin metsästyksen takia, joten sen hankintahintaa ja kuluja ei voi jyvittää pelkästään metsästyksen kontolle. Susista huolimatta perheessämme on nyt neljä hirvikoira, kolme talvellista pentua ja yksi vanhempi. Lisäksi on tiukkojen paikkojen varalle yksi sekarotuinen. Se haetaan apuun sitten, kun aidot hirvikoirat tippuvat haavakon jäljiltä. Jos sen laittaa postilaatikolta postinkantajan jäljille, se hakee hänet. Koirien ruokkiminen on suurin kuluerä. Maanvuokriin menee parisataa vuodessa, lupamaksuihin toistasataa. Kustannukset ovat huomattavasti halvemmat kuin kahden viikon Thaimaan matkan. Etelänmatkoille en lähde vapaaehtoisesti, hirvimetsältä minua ei pidä pois vittuilu, rahapula, politiikka, nalkuttava akka ( siitä ei ole kokemusta) tai lupien määrä.
Kyllä kun jollekkin asialle on fanaatikko niin eihän mikään elämässä ole tärkeämpää. Tuli vain mieleen kun luin nostokoukun kirjoituksen. Hyvä että harrastus on mieleinen.
Mikä kirjoituksessani osoitti fanaattisuutta? Vanha halpa auto, vanha ase, vähäinen harjoittelu, hirvikoirien pito, arvostelun sietäminen jos se tulee asiasta….Omasta mielestäni ei mikään. Olen aina viihtynyt erittäin hyvin metsässä, töissä ja metsästämässä. Mitä pienemmällä porukalla sen parempi. Minulle on muitakin tärkeitä asioita elämässä koko joukko. Mutta syksyisin minä metsästän sen n. kolme kuukautta. Yhdeksän kuukautta on siitä suht’ vapaata ja se aika pyhitetään muille tärkeille asioille.
En minäkään ole ollut metsänhoitoa lopettamassa, vaikka hirvistä on ollut haittaa paljonkin. Se vaan on joskus tuntunut hieman huvittavalta, kun erään mielestä olen ennen raivannut liikaa, nyt taas lian harvoin. Joskus taas on raivaukset jätetty kai tekemättäkin, mutta samaan aikaan on bensaa kulunut aivan liikaa. Harvennukset on tehty väärin ja väärään aikaan. Metsät ovat tuottaneet pelkkiä keppejä, parhaimmillaankin päätehakkuussa niitä on ollut vain 660 mottia hehtaarilla. Jos hirvet ovat syöneet taimikon, on se aina ollut minun syyni, ei suinkaan hirvien.
660 mottia hehtaarilta tai 9 hirvenkaatoa samana syksynä ei synny sattumalta eikä kädet taskussa tepastelemalla. Jotain täytyy tietää ja osata, kummassakin lajissa, niin puunkasvatuksessa kuin hirvenmetsästyksessäkin. Sitä voi jotkut kutsua jopa fanaattiseksi suhtautumiseksi. Bensaa ja dieseliä on täytynyt polttaa kummassakin tapauksessa. Tuurilla on hyvin vähän osuutta kumpaankin tulokseen. Vaikka itse sanonkin.
Visa taitaa kylpeä itsesäälissä. Jos tuosta saa nautinnon niin mikä ettei. Tuo 9 hirven kaato voi hyvinkin onnistua. Koiramiehellä ei ole mikään ongelma kun on hyvä koira. Minä taas pyrin välttämään hirvenkaatoja ja antaa ne passimiesten tehtäväksi. Viimeisestä hirvenkaadosta oli minulla yli 5 vuotta ja kaverit vähän kuittaili asiasta. Sanoin niille että : Hyvä on. Ammun koiralta seuraavan hirven. Ja ammuinkin.
Tuppaa herättämään pahaa verta porukassa jos koiramiehet ampuu kaikki tai ison osan saaduista pyyntiluvista.
Sitten se oma ”koeala”, seitsemän hehtaarin istutettu männyntaimikko totaali syötiin pilalle yhdessä vuodessa. Siis istutuksesta seuraavaan kevääseen. Montako raivuukertaa tuohon yhteen vuoteen olisi tarvittu että tuho olisi estetty?
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään